Tie vapauteen

Tänään teemme vuoden viimeisen moottoripyöräretken mieheni kanssa. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Heti kun moottori käynnistyy, niin minut valtaa kevyt tunne - aivan kuin lentäisin.

(Copyright: Sari Mattsson)

Auringon säteissä on menneen kesän heijastukset.

(Copyright: Sari Mattsson)

Taakse jäävät kesän riemukkaat hetket, juhannus, sukulaiset, ystävät, juhlat, konsertit ja huikea Norjan reissu.

(Copyright: Sari Mattsson)

Vuoden menneet vaalit ja turhat huolet katoavat vaihtuvien maisemien myötä. Haassa ulkoilevat uljaat ja kauniit hevoset kääntyvät katsomaan kun ajamme ohitse.

(Copyright: Sari Mattsson)

Me ajamme vapauteen. Näen edessäni värikkään syksyn.Tunnen suurta kiitollisuutta elämästä ja rakkaudesta toisiamme kohtaan.

(Copyright: Sari Mattsson)

Maisemat ovat tuttuja, mutta samalla uusia. Niinkuin elämä ja kaikki ne päivät jotka keskenämme jaamme.

(Copyright: Sari Mattsson)

Onnellisuus vyöryy keveänä hyökyaaltona sisääni. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Rakastan elämää.

(Copyright: Sari Mattsson)

Rakastan miestäni. Vapautta, jonka tunnemme sisällämme ja näemme edessämme. Sitä suurta tuntematonta, joka meitä odottaa. 

(Copyright: Sari Mattsson)

On upeaa, kun ei tiedä kaikkea. Voi joka aamu herätä uuteen elämään ja antaa mahdollisuuden tulevaisuudelle.

Olen kirjoittanut Jungfruskärin neitsyen tarinan lähes valmiiksi. Saan sen todennäköisesti kustantajalle muutaman viikon sisällä. Vapaudun entistä enemmän. Saatan tuntea oloni niin keveäksi että nousen ylös taivaalle ja lähden lentoon. Minneköhän mahdan lennon jälkeen laskeutua?

Castellet, Axelina ja kodinpyhitys

Minulla on ollut unelma omasta ateljeesta - jossa voisin rauhassa keskittyä tekemään taidetta. Nyt se on toteutunut. Minulla on Castellet.

(Copyright: Sari Mattsson)

Rakennus on ollut alun alkaen lammassuoja, jonka mieheni isoisän tuttava siirtää tähän paikkaan ja pitää siinä majaa 58 vuotta. Rähjäinen mökki siirtyy mieheni omaisuudeksi ja hän näyttää sen minulle heti kun tutustumme syksyllä 2017.

(Copyright: Sari Mattsson)

Paikka on niin huonosti hoidettu ja kuvottavassa kunnossa, että meillä menee puolitoista vuotta ennen kuin saamme sen remontoitua siihen pisteeseen, että siellä pystyy yöpymään. Irrotamme rakennuksesta lähes kaiken, mikä irti lähtee, myös seinät.

(Kuva: Janke Mattsson)

(Copyright: Sari Mattsson)

Mieheni lapsenlapset ovat kutsuneet rakennusta aikaisemmin roskamökiksi. Kun mietimme nimeä, niin johtoteemana oli tehdä rumasta kaunista eli siitä tulee Castellet.

(Copyright: Sari Mattsson)

Poltamme koko vuoden 2018 ja vielä tämän vuoden aikana rakennusjätettä sekä tontilta löytämiämme jätteitä. Lisäksi kuskaamme romuja kaatopaikalle. Jäljelle rakennuksesta jää hirret, lattia ja osa kattoa.

(Copyright: Sari Mattsson)

Mennyttä tilannetta kuvaa tilanne, jossa löydämme vanhan veneen perämoottorin puoliksi maahan vajonneena. Kun mieheni yrittää siirtää sitä, niin sieltä lentää ulos ampiaisketju: eläimet ovat asettuneet sinne asumaan. Kolonia saadaan myrkytettyä ja moottori jäteasemalle.

Castelletin hirsiseinissä asuu hiiriä ja valtavan kokoisia muurahaisia. Rakennuksen  katto on täynnä ampiaispesiä. Me tuhoamme kaikki ne.

Minä istun nykyisin joka päivä siellä. Olen edelleen sairaslomalla ja kirjan kirjoittaminen edistyy etanavauhtia, mutta edistyy kuitenkin! Työ on muuttunut harrastukseksi - ainakin vielä jonkun aikaa.

Castelletin ( ja kotimme) pyhitys

Kirjani päähenkilön kuva, ensimmäinen patsaani siirretään Castelletin kalliolle ennen kodinpyhitystämme. Teokseen kuuluu 4 tai 5 osaa ja olen päättänyt rakentaa yhden joka vuosi. Tämän 1. osan saan valmiiksi juuri ennen kodinpyhitystä. Tässä kuva pari päivää ennen sitä.

(Kuva: Janke Mattsson)

Ensimmäisen patsaan siirtäminen ulos kallion päälle on jännittävää. Istun mönkijän perävaunun kyytiin varmistaakseni, ettei patsas kaadu. Olen myös etukäteen huolissani, kuinka se kestää myrskyt.

Vaunussa on myös minun ja mieheni suunnittelema kyltti, jossa toistuu samat elementit kuin Castelletin ulkoseinissä: tähdet.

(Kuva: Janke Mattsson)

Kotimme pyhityksen suorittaa kirkkoherra Markku Salminen Helsingistä. Mukana ei ole kanttoria, joten hoidamme laulupuolen minun johdollani kansanlauluna. Melkein kaikki osallistuvat! Se on upeaa!

Lisäksi pyhitämme vielä Castelletin gregoriaanisen laulun voimalla Henrika Laxin johdolla.

Olen oppinut rakastamaan tuota vaatimatonta pientä mökkiä.

Axelina tulee toivottavasti lihaksi kertomuksessani. Nyt se on tullut patsaaksi. .

Kun matkustan, tuntuu hyvältä, että patsas on vartioimassa Castelletin aluetta.

Kun tulen matkoiltani, niin menen heti tapaamaan Axelinaa.

Tänä yönä sukellan taas sisälle Jungfruskärin viimeisen neitsyen, Axelinan maailmaan.