Jäätävä myrsky

Tänään pääsen seuraamaan myrskyä Pohjois-Ahvenanmaalla. Mahtavaa, kaunista ja kylmää.
Säätiedotuksissa on varoitus kovasta tuulesta maa-alueella ja merellä. Lähdemme juuri sen takia kohti Havsviddeniä, joka sijaitsee Getassa.

Luonto näyttää hurjan puolensa, kun tuuli tarttuu vaatteisiini. Horjahdan sen voimasta, mutta en kaadu. Kun laskeudun alas, olen todella varovainen. Kuvittelen olevani "turvassa" ja sitten meri paiskaa aallot tuulen avustamina aallonmurtajan ylitse. Vesi on niin kylmää että tunnen pienten jääpuikkojen satavan päälleni. 

Ilma on niin hyytävä ja tuulinen, että välillä on pakko mennä autoon lämmittelemään.

Huomaamme, että paikalle on saapunut muitakin ahvenanmaalaisia myrskyä ihailemaan.

Photogaphs: Sari Mattsson

Valaan kohtaaminen

 

Olemme vihdoin perillä, keikkuvassa laivassa Atlantin valtamerellä. Mukana on noin 50 ihmistä maailman eri kolkista. Ikähaitari on suuri: vauvasta vaariin.

Ilma on harmaa ja vene keinuu niin paljon, ettei kannella voi kävellä ottamatta ensin tukea jostakin. Rohkeimmat ovat kavunneet yläkannelle, jolta näkee molempiin suuntiin. Suolavesi roiskuu ja kastelee aina välillä meidät. Kaikki odottavat sitä suurta tapahtumaa: kohtaamista valaan kanssa.

Olemme olleet laivassa jo kaksi tuntia, sitten olalleni koputtaa nuori opas ja hän osoittaa merelle ja sanoo, että tuolla on valaita. Minä katson. Ensin en näe mitään, mutta sitten erotan selkäeviä ja isoja pyrstöjä. Vesi suihkuaa ja roiskuu eläinten hengitysaukosta.

Valaita on valtavasti. Pienimmät valaat hyppäävät ilmaan ja loiskahtavat kyljelleen. Me nauramme. Valaat tulevat yhä lähemmäksi meitä. 

Huomaan kuinka jotkut valaista nousevat pystyyn ja vilkuttavat meille evillään. Kysyn oppaalta miksi ne tekevät niin.

Opas kertoo, että ne tulevat katsomaan ja tervehtimään meitä. Valaat ovat uteliaita.

Seuraavan kerran kun yksi valas nousee pystyyn aika lähellä laivaa ja katsoo minua, niin silmäni kostuvat kyynelistä. Tunnen äärettömyyttä ja ikuisuutta. Sitä samaa mitä on tähtien ja avaruuden ihmettelemisessä. Sen voi kokea myös rakastelemisen aikana: silloin kun pääsee niin lähelle kumppania, että sulautuu häneen, aikaan ja ikuisuuteen.

Valaat ovat eläneet täällä miljoonia vuosia. Ne ovat paljon vanhempia kuin ihmiset. 

Olen saanut kokea yhden elämäni merkittävimmistä tapahtumista. Kohdannut valaan silmästä silmään. 

Näen tällä Lofooteille suuntauvalla matkalla myös valtavian kalaparvia, joita luulin aluksi taivaalla leijuvien pilvien varjoiksi. Ihmettelin aluksi sitä, kun taivas oli pilvetön ja varjot vuonon päässä liikkuivat. Kun tajusin niinden olevan kalaparvia, niin ei heti tehnyt mieli menä uimaan, saattaisivt vielä luulla ruoaksi.

Kohtaamiseni luonnon kanssa ja erityisesti valaiden kanssa sai minut pohtimaan ihmislajin typeryyttä ja ahneutta. kävellessäni  hiekkarannalla, johon oli kiinnittynyt erialisia muoveja ja muuta saastaa, voin pahoin. Kuka on antanut luvan tuhota kaunis, monimuotoinen ja ihmeellinen luonto täällä maapallolla? Milloin tämä saastuttainen pysähtyy? Ehkä sitten kun joku sopiva virus tappaa kaksijalkaiset hirviöt sukupuuttoon.

Tie vapauteen

Tänään teemme vuoden viimeisen moottoripyöräretken mieheni kanssa. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Heti kun moottori käynnistyy, niin minut valtaa kevyt tunne - aivan kuin lentäisin.

(Copyright: Sari Mattsson)

Auringon säteissä on menneen kesän heijastukset.

(Copyright: Sari Mattsson)

Taakse jäävät kesän riemukkaat hetket, juhannus, sukulaiset, ystävät, juhlat, konsertit ja huikea Norjan reissu.

(Copyright: Sari Mattsson)

Vuoden menneet vaalit ja turhat huolet katoavat vaihtuvien maisemien myötä. Haassa ulkoilevat uljaat ja kauniit hevoset kääntyvät katsomaan kun ajamme ohitse.

(Copyright: Sari Mattsson)

Me ajamme vapauteen. Näen edessäni värikkään syksyn.Tunnen suurta kiitollisuutta elämästä ja rakkaudesta toisiamme kohtaan.

(Copyright: Sari Mattsson)

Maisemat ovat tuttuja, mutta samalla uusia. Niinkuin elämä ja kaikki ne päivät jotka keskenämme jaamme.

(Copyright: Sari Mattsson)

Onnellisuus vyöryy keveänä hyökyaaltona sisääni. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Rakastan elämää.

(Copyright: Sari Mattsson)

Rakastan miestäni. Vapautta, jonka tunnemme sisällämme ja näemme edessämme. Sitä suurta tuntematonta, joka meitä odottaa. 

(Copyright: Sari Mattsson)

On upeaa, kun ei tiedä kaikkea. Voi joka aamu herätä uuteen elämään ja antaa mahdollisuuden tulevaisuudelle.

Olen kirjoittanut Jungfruskärin neitsyen tarinan lähes valmiiksi. Saan sen todennäköisesti kustantajalle muutaman viikon sisällä. Vapaudun entistä enemmän. Saatan tuntea oloni niin keveäksi että nousen ylös taivaalle ja lähden lentoon. Minneköhän mahdan lennon jälkeen laskeutua?