Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Jäätävä myrsky

Tänään pääsen seuraamaan myrskyä Pohjois-Ahvenanmaalla. Mahtavaa, kaunista ja kylmää.
Säätiedotuksissa on varoitus kovasta tuulesta maa-alueella ja merellä. Lähdemme juuri sen takia kohti Havsviddeniä, joka sijaitsee Getassa.

Luonto näyttää hurjan puolensa, kun tuuli tarttuu vaatteisiini. Horjahdan sen voimasta, mutta en kaadu. Kun laskeudun alas, olen todella varovainen. Kuvittelen olevani "turvassa" ja sitten meri paiskaa aallot tuulen avustamina aallonmurtajan ylitse. Vesi on niin kylmää että tunnen pienten jääpuikkojen satavan päälleni. 

Ilma on niin hyytävä ja tuulinen, että välillä on pakko mennä autoon lämmittelemään.

Huomaamme, että paikalle on saapunut muitakin ahvenanmaalaisia myrskyä ihailemaan.
































Photogaphs: Sari Mattsson

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Valaan kohtaaminen

 

Olemme vihdoin perillä, keikkuvassa laivassa Atlantin valtamerellä. Mukana on noin 50 ihmistä maailman eri kolkista. Ikähaitari on suuri: vauvasta vaariin.

Ilma on harmaa ja vene keinuu niin paljon, ettei kannella voi kävellä ottamatta ensin tukea jostakin. Rohkeimmat ovat kavunneet yläkannelle, jolta näkee molempiin suuntiin. Suolavesi roiskuu ja kastelee aina välillä meidät. Kaikki odottavat sitä suurta tapahtumaa: kohtaamista valaan kanssa.

Olemme olleet laivassa jo kaksi tuntia, sitten olalleni koputtaa nuori opas ja hän osoittaa merelle ja sanoo, että tuolla on valaita. Minä katson. Ensin en näe mitään, mutta sitten erotan selkäeviä ja isoja pyrstöjä. Vesi suihkuaa ja roiskuu eläinten hengitysaukosta.


Valaita on valtavasti. Pienimmät valaat hyppäävät ilmaan ja loiskahtavat kyljelleen. Me nauramme. Valaat tulevat yhä lähemmäksi meitä. 

Huomaan kuinka jotkut valaista nousevat pystyyn ja vilkuttavat meille evillään. Kysyn oppaalta miksi ne tekevät niin.

Opas kertoo, että ne tulevat katsomaan ja tervehtimään meitä. Valaat ovat uteliaita.

Seuraavan kerran kun yksi valas nousee pystyyn aika lähellä laivaa ja katsoo minua, niin silmäni kostuvat kyynelistä. Tunnen äärettömyyttä ja ikuisuutta. Sitä samaa mitä on tähtien ja avaruuden ihmettelemisessä. Sen voi kokea myös rakastelemisen aikana: silloin kun pääsee niin lähelle kumppania, että sulautuu häneen, aikaan ja ikuisuuteen.

Valaat ovat eläneet täällä miljoonia vuosia. Ne ovat paljon vanhempia kuin ihmiset. 



Olen saanut kokea yhden elämäni merkittävimmistä tapahtumista. Kohdannut valaan silmästä silmään. 

Näen tällä Lofooteille suuntauvalla matkalla myös valtavian kalaparvia, joita luulin aluksi taivaalla leijuvien pilvien varjoiksi. Ihmettelin aluksi sitä, kun taivas oli pilvetön ja varjot vuonon päässä liikkuivat. Kun tajusin niinden olevan kalaparvia, niin ei heti tehnyt mieli menä uimaan, saattaisivt vielä luulla ruoaksi.

Kohtaamiseni luonnon kanssa ja erityisesti valaiden kanssa sai minut pohtimaan ihmislajin typeryyttä ja ahneutta. kävellessäni  hiekkarannalla, johon oli kiinnittynyt erialisia muoveja ja muuta saastaa, voin pahoin. Kuka on antanut luvan tuhota kaunis, monimuotoinen ja ihmeellinen luonto täällä maapallolla? Milloin tämä saastuttainen pysähtyy? Ehkä sitten kun joku sopiva virus tappaa kaksijalkaiset hirviöt sukupuuttoon.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Kevättunnelmia

Kiusallista, että kustantaja ei ole halukas julkaisemaan teostani. Nyt se on siis jälleen kotona. Rehellisesti sanottuna se ei siis olekaan vielä valmis. Harmittaa...

Minä en anna periksi. Aion selvittää tämän homman voittajana!

Keväisellä kävelyllä poimin kamerallani kukkia, jotka ovat tulleet esiin. Aurinko houkuttelee myös perhoset kuoriutumaan koteloistaan. 

(Copyright: Sari Mattsson)


Sitruunaperhonen lentelee esiin ison katajan takaa ja sen lento on kuin  keijukaisten musiikkia. Se on nopea, enkä ehdi edes kaivaa kameraa esiin kun se on jo poissa. 

Käveltyäni mäkeä ylös tapaan nokkosperhosen. Myöhemmin suruvaipan. 

Yritän keskittyä luonnon kauneuteen. Metsässä olevat kasvien idut ovat kasvaneet eilisestä vähintään sentin. 

Ei kannata yrittää keskittyä vaan kannattaa luovuttaa. Heti kun antaudun, pääsen luonnon sisään ja olen osa sitä.

(Copyright: Sari Mattsson)

(Copyright: Sari Mattsson)

(Copyright: Sari Mattsson)

(Copyright: Sari Mattsson)

Kävelyn päätteeksi menen ateljeeheni Castelletiin. 

(Copyright: Sari Mattsson)



Axelina 1. on kestänyt hyvin talven yli ulkosalla. Löydät hänet vasemmasta alanurkasta. 
Käyn tervehtimässä häntä päivittäin.


(Copyright: Sari Mattsson)
Annan illan kietoa minut sisäänsä. Kuinka kaunis se onkaan. Maailma ympärilläni.  

(Copyright: Sari Mattsson)
(Copyright: Sari Mattsson)
Sisällä ateljeessa huomaan pisarat ikkunalasissa. Ne toistavat näkymän ylösalaisin.

(Copyright: Sari Mattsson)

Olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen kiitollinen, että elämä on johdattanut minut tänne.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Västra Malen - retki toiseen maailimaan


Tänään suuntaamme ulos merelle. Tiedän kokevani ja näkeväni sellaista kauneutta, jota ihminen ei pysty luomaan. 


(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)
Täällä minä tunnen olevani kuin toisella planeetalla. Planeetalla, jossa paistaa aina aurinko. 


(Copyright: LL)

Kukkien kauneus pääsee oikeuksiinsa saaren mahtavan karuuden keskellä..




(Copyright: LL)
Västra Malenista löytyy rikas kalliomaailma. Aivan kuin joku kuvanveistäjä toisesta ulottuvuudesta olisi ollut paikalla muovaamassa maisemaa. Luonto huikaisee. Näen silmissäni kuinka valtavat jäämassat ovat työntäneet "kivet" paikoilleen.


(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)


(Copyright: LL)


(Copyright: LL)
(Copyright: LL)
(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)
Tunnen ikuisuuden ympärilläni. Olen osa sitä, osa tätä maailman kaikkeutta. Kuulun juuri tähän paikkaan tämän ihmisen kanssa. Aika katoaa, sitä ei enää ole. On jotain muuta. Paljon suurempaa.

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)
(Copyright: LL)
Koen taas voimakkaasti sen, että Ahvenanmaa on todella suuri, vaikka se on maantieteellisesti pieni. Paradoksi. Vai onko? Löytyykö elämän laajuus moninaisuudesta,  syvyydestä ja erilaisuudesta? 

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)
Meri on kuin samettia. Se kutsuu syleilyynsä. Tänään meri huikaisee kauneudellaan.


(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)
Olen kiitollinen, että olen saanut elää tämän päivän. Se on ollut suurenmoinen.

torstai 10. elokuuta 2017

Nykyinen työhuoneeni

Tulin tänne yli viikko sitten ensimmäisen kerran ja viivyin kolme päivää, juuri tarpeeksi että sain kamat purettua. Sitten auto takaisin stadiin ja skootterilla tänne. Ostin lipun suoraan Helsingistä Maarianhaminaan, jossa Silja Serenade olikin jo klo 4.15. Ajelin aamuyöllä kohti nousevaa aurinkoa, Simskälaa ja itseäni.

Sain luettua lävitse materiaalin kirjaani varten. Huomasin heti korjaamisen tarvetta ja sen, miten iso urakka minulla on edessäni. Päätin, että keskityn aamupäivät yhdistyksen asioiden hoitamiseen ja alkuillasta kirjoittamiseen. Ei ole oikein onnistunut.

Sairastuin kurkkutautiin, ja olen vasta tänään pystynyt puhumaan kunnolla. Mietin mitä Rutkin mahtaa ajatella, koska en ota yhteyttä. Rut on minun ystäväni, 86-vuotias kalastajan vaimo. No, todennäköisesti hän jo tietää asiasta. Ahvenanmaalla ihmisillä on tapana tietää minun menoni, tuloni jne jo ennen kuin itse olen niistä selvillä.


Ajatuksia herättävä vierailu

Täällä kävi kolme suomalaista ladya kylässä ja esittelin heille taloa. Yksi heistä asuu naapuripitäjässä ja pyysi poikkeamaan jos kuljen ohitse. Tämä ihminen oli varma siitä, että Anni Blomqvist on tässä talossa, vaikka selittelin hänelle pyhitetyt vedet ym. No jaa......olen usein tokaissut ääneen että tuskin olisin tullut Annin kanssa toimeen mikäli olisimme tavanneet. Aika oli kuitenkin hänen kohdallaan toinen. 

Tänään aloin miettimään sitä, että olen puhunut hänestä ehkä ikävästi. Sitten muistin, että joku sanoi minulle viime vierailullani, että Annia ei tarvitse pelätä, koska hän on kiltti. Eräs ihminen oli varma siitä, että Anni ei ole missään tapauksessa tässä talossa. On vain helppo tuntea hänen läsnäolonsa, koska täällä on niin paljon hänen tavaroitaan ja huonekalujaan.

Oli miten oli, joka tapauksessa olen päättänyt, että puhun tästä lähtien hänestä kunnioitettavammin. Aina. Ilman Annia minulla ei olisi mahdollisuutta olla täällä Simskälassa kirjoittamassa. Ihmiset tulevat hänen kotiinsa, minä olen vain eräänlainen portin vartija. 


Manana

Huomenna olen lähdössä Maarianhaminaan päiväksi ja toiseksikin. Yövyn ystäväni luona, koska olen menossa konserttiin, joka alkaa vasta illalla yhdeksältä. Nimi on Tribute to Queen. Odotukseni ovat korkealla.

En ole pystynyt kirjoittamaan kirjaani, mutta vire alkaa olla aika korkea. Olen kaksi viimeistä vuorokautta päivittänyt yhdistyksemme nettisivuja. Enää ei ole juuri mitään mitä voisin yhdistyksen eteen tehdä täällä ollessani ja se on hyvä! Loistavaa! Kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika kun ajattelen edessä olevaa urakkaa. Sairastuminenkin vei veronsa. Aika ei ole rahaa, se on eri tavalla arvokasta. 


Työhuone


(Copyright: Lumikki Laine)

Kirjoitan keittiössä läppärillä "vastapäätä Annia" eli hän istui pöydän toisella puolella silloin kun kirjoitti teoksensa. Minä kirjoitan myös makuuasennossa. Eli keittiön sohvalla. Siinä Anni makasi silloin kun oli jo kovin sairas ja odotti vieraita. Minusta ei tule toista Anni Bloqvistia. Mutta jos joudun tiukkaan paikkaan kirjoittamisen kanssa, niin arvaa keneltä pyydän apua?

Työhuoneeni jatkuu ulos luontoon. Tänään olin ihailemassa merta paikassa, jonka Ruth minulle näytti. Otin tukalat saappaat pois jaloista ja ulkoiluhousut. Mikä onni kun sain jalat puhtaaseen lämpimään veteen. Ehkä ensi viikolla uskallan jo mennä uimaan. 


(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)



(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)