keskiviikko 26. elokuuta 2015

Autiolle saarelle

Materiaalin keruu kirjaani varten oli loppursuoralla, sillä viimeinen kirjaan liittyvä saaristovierailu on ohitse. Pääsin päämäärääni, himoitsemalleni saarelle erään kalastajan avulla. Matka taittui ensin Espoosta Kamppiin, johon unohdin ison kylmälaukkuni, joka oli täynnä eväitä ja lääkkeitä. Kampista jatkoin toisella autolla Turkuun, jossa ystäväni sai sitten kirjoittaa uuden reseptin minulle. Onneksi majoituin lääkärinä toimivan kaverin luokse. Turusta otin seuraavana aamuna laivan Maarianhaminaan, jossa tein ruokaostokset toiseen kertaan. Maarianhaminasta köröttelin bussin kyydissä Vårdön kirkolle, jossa minua oli odottamassa taksi. Keskustelimme kuljettajan kanssa ja hän kertoi kuinka hänen poikansa oli joutunut onnettomuuteen: aurinko oli häikäissyt pojan näkökentän niin, että hän oli ajanut vahingossa suoraan päin traktoria. Jostain kummasta syystä omat ongelmani katosivat tuon keskustelun aikana. 

Tässä on bussin päätepysäkki. Tästä eteenpäin matka jatkuu omalla autolla, moottoripyörällä, filllarilla tai veneellä.
(Copyright: Lumikki Laine)



Ja matka jatkuu kohti saarta.
(Copyright: Lumikki Laine)
Mikael oli minua vastassa satamassa. Menimme kyllä ristiin, sillä andra sidan on minulle eri puoli kuin Mikaelille. Opin että täällä andra sidan tarkoittaa sitä rantaa, jolla on bussin viimeinen pysäkki. En muista tarkkaan, mutta jotain tyyliin med/hos färjan tarkoittaa sitten Simskälan puolta.  Mikael kaahasi veneellä takasiin venevajalle, josta otti auton. Loppujen lopuksi taksi vei minut venevajalle. Siitä sitten lähdimme tajuttoman kirkkaassa auringonpaisteessa kohti saarta. Tästä näkee jo aika hyvin millaisiin maisemiin olin menossa. Video tärisee hieman, sillä vauhti oli kova (ja matka pitkä).




Olin jännittynyt ja odottavainen. Olen viettänyt täysin yksin aikaa ainoastaan Jungfruskärissä ja siitä oli jo useita vuosia aikaa. Toivoin totisesti että kukaan satukirjani hahmoista ei tulisi käymään ja että en alkaisi pelkäämään. Jos niin kävisi, niin voisinhan aina sitten soittaa Mikaelin hakeman minut, mutta........ei. Se olisi nöyryyttävää. Kalamajalle päästyämme minut valtasi tunne kuin olisin tullut kotiin. Aika yllättävää, sillä olin vieraillut saarella ainaostaan yhden kerran ja silloin odottelimme kalamajassa pari tuntia Mikaelin kanssa että kalat uivat verkkoihin. Nyt minulla oli edessä viikon kirjoitusretriitti.

Tämä muodostui kirjoitusretriittini keskeiseksi paikaksi.
(Copyright: Lumikki Laine)


Kun olimme käyneet läpi kaasupullon käytön eli sen ettei siihen kannata koskea, koska lieden levyjen lisäksi myös jääkaappi toimii kaasulla, niin Mikaelin oli aika lähteä. Hän lupasi tuoda minulle soutuveneen seuraavana päivänä että pääsisin tutkimaan muita saaria ja luotoja. Saisin myös lisää vettä. Vesi täytyy viedä tuolle saarelle mantereelta. Sadevesi kerätään sen sijaan säilöön talouskäyttöön, mutta sitä ei kannata käyttää ruoanlaittoon.

Sadevesi kerätään talteen saunan takana olevaan säiliöön.
(Copyright: Lumikki Laine)

Aurinko paahtoi tuhatta ja sataa. Mitä minulle tapahtuisi tällä reissulla. Olin päättänyt että kirjoitan luontokuvauksia ja muutamia satuja tai ainakin niiden alkuja. Kokemuksesta tiesin että aktiivinen ajattelu loppuu parin päivän kuluttua, koska ei ole ketään kenen kanssa olla vuorovaikutuksessa sanoin. Siis ajattelu sanoin loppuu. Minä en muistanut miltä se tuntuu. Myös saaren mystisyys katoaisi todennäköisesti samoihin aikoihin. 

Saari on erittäin kallioinen, joten päätin hieman kävellä ja katsastaa paikkoja. Samalla kiersin rantoja pitkin koko saaren. Kallioiden muodot ja värit ovat aina viehättäneet minua. Täällä kalliot olivat hyvin monimuotoisia: oli kaarevia pehmeitä paikkoja, silokalliota, teräviä kulmia ja isoja ja pieniä kiviä. Viikkoni ohjemistoon kuului kuumalla kalliolla makaaminen ja kirjoittaminen sekä uinti ja öisin tujottelin tähtitaivasta. Linnunrata ja tähdenlennot näkyvät kaukana saaristossa kirkkaina ja selkeinä. Kaukaiset tähtisumut hohtavat hopeisina pilvinä. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)
Luonto oli muovannut ihmeellisiä taideteoksia levistä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Levien värit vaihtelivat eri vihreän ja harmaan sävyistä valkoiseen, mustaan ja vaaleanpunaiseen.
(Copyright: Lumikki Laine)
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

En joutunut asumaan aivan yksin. Keittiön ikkunan ulkopuolelle olivat hämähäkit kutoneet lukuisia verkkojaan ja verannalla pesi kaksi pääskypariskuntaa. Toinen niistä oli tehnyt pesän kalamajan ulko-oven yläpuolelle. Poikaset piipittivät joka kerran kiun kuljin ovesta ulos tai sisään. Lisäksi vanhemmat saapuivat vieraikseni: he istuivat tuvan tuolin selkänojilla ja katselivat minua. Minä puhelin niille kaikkea mitä mieleeni juolahti. Pääskyillä täytyy olla aivan tajuton työ poikasten ruokkimisessa. Myrskyluodoilla pääskyt tekevät kaksi poikuetta kesässä.

Yksi nokka oven yläpuolella.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ekan uinnin jälkeen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vesi oli uskomattoman kirkasta ja puhdasta joka puolella saarta. Löysin hyvän uimapaikan kalamajan välittömästä läheisyydestä. Liikuin kallioilla enimmäkseen kumisaappaat jalassa, sillä saaristossa on paljon käärmeitä. Päivien mittaan saappaat siirtyivät välillä käsiini. Näin autiolla saarellani ainoastaan yhden käärmeen koko viikon aikana. Odotin auringon laskua, sillä tiesin kokemuksesta että taivaan valot tulisivat lumoamaan minut täysin.

Aurinko laskee Väderskärin taakse.
(Copyright: Lumikki Laine)

Psalmi kalamajan seinällä.
(Copyright: Lumikki Laine)