 |
| Simskälan maisemaa (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Ruskaa illan valossa (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Olen jättämässä tämän kaiken hetkeksi taakseni. Yöllä en saa unta, koska jään kuuntelemaan tuulen huminaa sekä sitä, kuinka laineet iskeytyvät vasten kalliota. Siten kaikki loppuu hetkeksi. Ja alkaa taas uudestaan.
Toiselle planeetalle
Seuraavana päivänä astun laivaan, Tallinkin Silja Line on lähtenyt Turusta aamulla. Laivalla kaikki sujuu vanhalla rutiinilla. Menen ravintolaan tekemään töitä: kaivan tietokoneen esiin ja saan pakolliset hommat hoidettua. Lyhyet yöunet eivät aivan riitä ja niinpä heittäydyn ravintolan penkille pitkäkseni, laitan takin päälleni peitoksi ja uinahdan.
Herään siihen kun joku soittaa ACDC:n TNT:tä täysillä: bändi on tullut lavalle! Solisti näyttää aivan Jone Nikulalta. Hän sanoo että olen tervetullut esiintymään hänen kanssaan. Lapset juoksentelevat ja pomppivat tanssilattialla ja heidän keskellä tanssii kaksi japanilaista naista nauraen. Kerään kamani ja pakenen käytävään.
Kun laiva saapuu satamaan niin totean remontin jatkuvan siellä edelleen. Edessä taas kerran kilometri käytävää. Uusi terminaali on valmis, mutta rakennustyöt jatkuvat. Tunnen tulleeni huijatuksi, sillä vuosi sitten kysyin milloin remontti loppuu kun jouduin samaan tilanteeseen. Piti olla jo valmista. Päätän laittaa Tallinkin laivat boikottiin omalta osaltani epämääräiseksi ajaksi.
Outoja tunnelmia
Tukholma on tuttu ja samalla vieras. Tunnelbaanassa tunnen olevani kuin olisin saapunut toiselle planeetalle. Simskäla on niin eri maailma. Mietin lapsia, jotka ovat kasvaneet saariston avaran taivaan alla. Ja iäkkäämpää väestöä, joilla olisi kyllä varmasti varaa matkustaa, mutta he viihtyvät parhaiten kotisaarellaan.
Lars Winnerbäck
Majoitun Marjatta -tädin luokse. Hän on jo 88-vuotias. Emme ole tavanneet moneen viikkoon ja juttua riittää aamuksi ja seuraavaksi päiväksi. Illalla suuntaan Circukseen Lars Winnerbäckin konserttiin. Konsertti on loppuunmyyty, niin kuin kaikki hänen Tukholman keikkansa. Ensimmäinen myytiin loppuun yhdeksässä minuutissa siitä kun liput tulivat saataville.
 |
| Yleisö saapuu paikalle. (Copyright: Lumikki Laine) |
Konserttipaikka on mahtava. Siinä on ajan loisteliasta patinaa. Katseeni kiertää salia ja kun se täyttyy viimeistä paikkaa myöten hätkähdän Winnerbäckin suosiota kotimaassaan. Kaksi vuotta sitten kun hän kävi Suomessa edes Savoy-teatteri ei täyttynyt etukäteen. Tiedän tämän koska sain kutsun sinne - minulla oli kuitenkin silloin toinen tilaisuus samaan aikaan.
Keskustelen tästä vieruskaverini kanssa. Syynä on varmasti kieli - suomalaiset eivät ymmärrä mitä Winnerbäck laulaa. Sanoilla on kuitenkin niin suuri merkitys hänen musiikissaan. Valot sammuvat ja show alkaa.
 |
| Yksi artisti & säestäjä akustisesti ja yleisö lunastaa lupausta. (Copyright: Lumikki Laine) |
Sieltä tulee uusia biisejä sekä vanhempaa tuotantoa josta Elegi on ehkä Winnerbäckin paras biisi. Lars soittaa paljon huuliharppua ja hänen lavakarismansa tuo mieleeni muistoon Neil Yongista - olin hänen keikallaan 34 vuotta sitten Tukholmassa. Laulujen sanoitukset tuovat mieleen Hectorin. Jos Neil Youngilla ja Hectorilla on yhteinen biologinen lapsi, jonka he ovat kasvattaneet yhdessä, niin hän on juuri nyt tuolla lavalla. Täällä Tukholmassa tänään.
Konsertin jälkeen on outo olo. Olin odottanut tätä kuin joulupukkia. Nyt en tiedä kuinka löydän takaisin kotiplaaneetalle. Sille, joka kiertää elämäni rataa vielä muutaman päivän. Olen aina ajatellut että voisin muuttaa Tukholmaan.
Sama vesihän täällä virtaa kuin Simskälän ympärillä. Yhtä tummana öisin.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Ja kauniina....
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Mutta, mutta......eihän se ole sama. Missä ovat merikotkat, lintuparvet ja avara maisema joka avautuu eteeni sen jälkeen kun olen ajanut hetken autolla tai moottoripyörällä meren päällä.
Vuorokauden päästä ajan yöllä Maarianhaminasta kohti toista planeetta. On sysipimeää. Taas yksi yö kuin mustan sakean värin sisällä ajaisi. Noudatan nopeusrajoitusta, olen valppaana, mutta sitten, yhtäkkiä tien laidassa seisoo kolme kaurista. Kolahtaa.
