Merry Christmas!

Jungfruskärin viimeinen neitsyt toivottaa kaikille lukijoilleen 

oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Teatteriesitys Musicophilia kertoo musiikin vaikutuksista aivoihin

Saksalaisen teatteriryhmän Meta Theaterin esityksen lähtökohtana on neurologian professori Oliver Sacksin kirja Musicophilia - tarinoita musiikista ja aivoista.

Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali on juuri oikean kokoinen paikka tälle esitykselle. Alun lavastukset tuovat mieleeni tilanteen, jossa dementoituneet henkilöt ovat harsomaisten putkien vankina eristyksessä muusta maailmasta. Jokainen omassa todellisuudessaan.

Näyttämökuva ennen tarinan alkua.
(Copyright: Lumikki Laine)

Musicophilia on valon, musiikin, kielen ja liikkeen kaleidoskooppi. Se tutkii näyttämöllä tieteen ja ihmisaivojen rajoja. 


Peter Pruchniewitz on Oliver Sakcsin  roolissa on vakuuttava hoitaessaan potilaita, musiikkia ja työtään. Potilaan roolit esittävä Cornelia Melián osaa heittäytyä rooleihin uskottavasti. Muusikot Gertrud Schilde ja Mathias Beyer liikkuvat luontevasti näyttämökuvassa ja ovat tavallaan ulkopuolisia ja kuitenkin koko ajan läsnä.

Muistot elävät vain nykyhetkessä

Tarinan edetessä putkista revitään osia ja näyttämö muuttuu aivan kuin yhden henkilön toimintahäiriöisiksi aivoiksi. Lavalle heitetään peräkkäin paljon informaatiota, mutta kaaos on hallittu ohjauksellisin keinoin eikä se tee teoksesta levotonta. Musiikin olemusta pohditaan paljon.

Näytelmän loppu liikutti minut kyyneliin asti. On upeaa, että meillä on olemassa taiteen eri muodot ja useita niitä yhdistävä teatteri. Itse muistan sellaiset asiat hyvin, jotka nivoutuvat kokemiini voimakkaisiin tunteisiin. Esityksen jälkeen minun silmieni eteen jäi pomppimaan pimeässä sähköinen aivokäyrä, vai onko se musiikn graafinen kuva? 

Voimaa omaan työhön

Chattailin juuri ennen esitystä nuoruudenystäväni kanssa. Hän kertoi minulle omasta äidistään, joka oli kärsinyt muistisairaudesta elämänsä viimeiset 11 vuotta.
Sain tuosta pienestä keskustelusta paljon voimaa työhöni. Ystäväni kertoi arvostavansa työtäni ja haluavansa ehdottomasti antaa muutaman roposen kirjaprojektiini. Tulen osoittamaan osan satukijani Jungfruskärin viimeinen neitsyt tuotosta suoraan muistisairaiden kanssa tehtävään taidetyöhön.

Löysin Oliver Sacksin tutkimukset ja kirjat jo musiikkiterapiaa opiskellessani Tämä näytelmä oli minulle eräänlainen paluu hänen maailmaansa. 

Esityksessä tuotiin selkeästi lavalle myös se, kuinka musiikki ei ehkä ole miellyttävää kaikille muistisairauksista kärsiville ihmisille, koska sairaat aivot toimivat eri tavoin ja järjestävät musiikillisen informaation eri tavalla. Jotkut näkevät musiikin väreinä ja joku saattaa kuulla puhtaasti soitetun ja lauletun musiikin epävireisenä.

Tieto on arvokasta minulle, koska tahdon kehittää yhdistyksessämme Luovaa uutta voimaa ry uusia taideterapeuttisia menetelmiä muistisairaiden ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Esitys jätti vahvan tunteen, että varsinkin yksilötyössä menetelmät on aina kokeiltava erittäin varovasti juuri aistitoimintojen yksilöllisyyden takia. Tarkoitus on tuottaa mielihyvää eikä tuskaa.

Anni Blomqvistin kotiin

Lautalla tapasin myös oppaamme Bosse Ahlnäsin. Vaihdoimme muutaman sanan jo odottaessamme lossia. Bosse kertoi, että Anni Blomqvist oli säätiöinyt omaisuutensa, ja niillä varoilla pidettiin yllä pientä museota Blomqvistin kotitalossa sekä maksettiin oppaille palkat. Kun kuulin tämän, niin kivi vierähti sydämeltäni - en siis joutuisi maksamaan valtavia summia korvausta hänen vaivastaan saapua paikalle. Olisin sen kyllä tehnyt, jos minulla vain olisi ollut rahaa...

Minä ja Bosse turisemme lautalla.
(Kuva: kimmo Autio)

Huomasin lautalla myös koulutaksin. En ehtinyt jutella sen kuljettajan kanssa. Olisin niin mielelläni vaihanut pari sanaa, sillä keskustelumme ajautui hänen kanssaan aika syvälliseksi kun matkustin taksilla elokuussa Vårdön kirkolta Simskälaan. No, ehkäpä vielä palaisin tänne joskus.

Bosse: onnellinen ahvenanmaalainen
(Copyright: Lumikki Laine)

Hyppäsin skootterin päälle ja huristelimme ulos lautalta Bossen auton perässä.

Simskäla ja taustalla Mikaelin venevaja.
(Copyright: Lumikki Laine)

Bosse oli aulis opas. Hän kertoi talon toimivan taiteilijaresidenssinä. Tällä hetkellä talo oli tyhjä. Taiteilijat asuivat siellä mielellään kesällä. Heidän vastuullaan on myös paikan näyttäminen turisteille sopimuksen mukaan. Blomqvistin kotimuseolla ei ole siis mitään säännöllisisä aukioloaikoja, vaan käynnistä täytyy aina sopia etukäteen.

Minä ja Bosse Blomqvistin talon pihalla.
(Kuva: Kimmo Autio)

Tulisinko vielä joskus istumaan tämän pöydän ääressä teekuppi kädessäni?
(Copyright: Lumikki Laine)

Anni Blomqvistin kotitalon alakerta oli aika paljon samanlainen, mitä olin kuvitellut. Talossa on moderni kylpyhuone. Bosse kertoi, että residenssissä asujan tulisi itse maksaa sähklölasku.

Blomqvistin asunnossa on esillä paljon ihmisten tuomia lahjoja. Tässä ikoni.
(Copyright: Lumikki Laine)

Talossa kävi usein vieraita. Anni Blomqvist tarjosi heille aina jotakin. Tarvittaessa hän hälytti koko kylän leipomaan kahvileipää. 

Huomasin seinällä myös samantyyppisen vaatteen, mikä on Mikaelin kalamajan seinällä Väderskärillä. Ne ovat kuulemma tyypillisiä kaikkialla ulkosaaristossa. Kun miehet lähtivät merille, ei voinut koskaan olla varma tulivatko he takaisin. Blomqvistkin menetti oman miehensä ja poikansa meren syliin.

Seinävaate Anni Blomqvistin kotona.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaikkialta löytyy myös valokuvia Annista eri ihmisten kanssa. 

Anni Blomqvist tunsi myös Åke Lindmanin. Miehen, joka ohjasi legendaarisen
 Myrskyluodon Maija -televisiosarjan.

Anni Blomqvist oli käynyt ainaostaan kansakoulun. Ja elänyt aikana ennen kännyköitä, internetiä tai Simskälan lossiyhteyksiä. On huikea saavutus kirjoittaa tuollaisena aikana menestynyt romaanisarja, joka televisioidaan ja pyörii vielä vuosina 2015 ja 2016 musikaaleina ympäri Etelä-Suomea. Tarina, joka puhuttelee vielä tämän päivän ihmisiä.

Bosse kertoi meille monta kutkuttavaa tarinaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Pääsin tutustumaan myös yläkerran taiteilijaresidenssiin, joka käsittää kaksi huonetta. Yläkerrassa on myös parveke. Yhtäkkiä iski himo tulla tänne kirjoittamaan. Joskus. Ehkä. Se olisi kuulemma mahdollista. Sain puhelinnumeron. Suosittelijan. Ja Bossesta uuden Facebook -kaverin.

Näkymä yläkerrasta ulos merelle.
(Copyright: Lumikki Laine)

Presidentti ja muut arvovieraat

Blomqvist nousi suuren yleisön tietoisuuteen Myrskyluodon Maijan ansiosta. Ihmiset olivat uteliaita ja monet tahtoivat tavata itse kirjailijan. Anni otti ystävällisetsi aina vieraita vastaan. Kun presidentti sitten eräänä päivän ilmoitti tulevansa tervehtimään kirjailijaa, niin tämä kekseliäänä saaristolaisena rakennutti pihan laidalle metsikköön pienen mökin, jossa kaikki ylimääräiset ihmiset saivat oleskella sillä aikaa kun arvovieraat kyläilivät.

Annin vierasmaja.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kävelimme alas kohti rantaa.

.

Tien varressa pieni rantasauna.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jatkoimme matkaa kohti venevajaa ja saimme kuulla, että kahden saaren välissä oleva silta oli ollut ennen toisessa paikassa.

Tuon sillan olinkin jo alittanut muutaman kerran veneen kyydissä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Anni Blomqvistin venevaja. Vene ei ole Blomqvistin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä venevajan takaa,
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Oli aika hyvästellä Bosse. Olin saanut uuden ystävän. Tämä tapaaminen olisi ehkä alkuna jonkin asian kehittymiselle noin niin kuin ammatillisessa mielessä. 

Kirjoitin myös nimeni yhteen geokätköön, jonka löysin Bossen hienoisen vihjailun perusteella. Tämä monitoimimies on myös innokas geokätköilyssä. Hänen auton takakontista paljastuivat oikean ammattilaisen vehkeet.

Toivon todellakin että kohtaamme joskus vielä Bossen kanssa uudestaan.

Viimeinen katsaus Simskälaan

Ajoimme Kimmon kanssa tien loppuun, tahdoin ihailla vielä kerran maisemia. Nyt olin varma, että olin tehnyt vahingossa lomamatkallani töitä, joista minulla olisi todennäköisesti tulevaisuudessa hyötyä. Oli aika heittää vapaalle.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä tien päästä kallioilta.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Skootterilla Maarianhaminasta Simskälaan - saksia palauttamassa osa 4

Kirkas, lämmin ja aurinkoinen Ahvenanmaa tarjosi meille parastaan kun suunnistimme Simskälaan. Olin aikaisemmin soittanut paikalliselle oppaalle, joka tulisi esittelemään meille Anni Blomqvistin kotia. Tiesin että Blomqvistin museoitua kotitaloa käytetään taiteilijaresidenssinä, siksi tahdoin nähdä sen sisäpuolelta. Simskälaan on niin pitkä matka, että kannatti hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: siis saksien palautus ja museoon tutustuminen.

Oli aika kiihdyttää kohti Simskälaa.
(Copyright: Lumikki Laine

Meidän oli tarkoitus poiketa matkalla Kastelholman linnaan, mutta se oli suljettu edellisenä päivänä. Sesonki oli ohitse. Linnan paksut muurit eivät päästäneet meitä sisään, joten kiersimme linnan ulkokautta. Matkalla ajauduimme myös museoalueelle, joka oli minulle uusi tuttavuus.

Pala Kastelholman linnaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin autuaasti unohtanut, että yleensä reissuilla tulee hieman erimielisyyksiä matkakumppanin kanssa kolmentena päivänä. Niin kävi meillekin Kimmon kanssa. Sen takia teimme kirjallisen sopimuksen siitä, että emme ärsytä toisiamme. Sopimus sisälsi myös maksun sen rikkojalle.

Sopimus. Kuva on käsitlety tarkoituksella niin, ettei teksiä näy.
(Copyright: Lumikki Laine)

Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen loppureissu sujuikin ilman riitoja.

Paikallisia lampaita.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kimmo osti lampaiden ystävyyden omenilla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaisloista pystyy rakentamaan siis noin tukevan katon!
(Copyright: Lumikki Laine)

Opin paljon hyödyllistä museoalueelta. Nyt tiedän millaisen suojan rakennan, jos joudun joskus yksin autiolle saarella, missä ei ole mökkiä tai luolaa.

Matkalla ohitimme Bomarsundin linnoituksen.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Lauttarannassa olevan kartan katsominen herättää minussa paljon mukavia muistoja.
(Copyright: Lumikki Laine).

(Copyright: Lumikki Laine)

(Kuva: Kimmo Autio)

Onneksi en joutunut itse ajamaan tätä korjauksen alla olevaa kapeaa siltaa pitkin.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Lähestyimme hyvää vauhtia Simskälan lossia. Olin soipinut Mikaelin kanssa, että annan sakset lautan kuljettajalle.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kannatti livauttaa nämä sakset vahingossa matkatavaroihin. Pääsin uudestaan tänne!
(Kuva: Kimmo Autio)

Taakse jää Vårdön suuri saari. Matkalla Simskälaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Simskälaan menevällä lossilla tapasin iloisen miehen ja sain vihdoinkin sakset palautettua. Olin tyytyväinen, että homma on tältä osin ohitse. 

Iloinen merimies ja Kimmo.
(Copyright: Lumikki Laine)

On uskomatonta, kuinka saaristolaiset osaavat lähestyä ihmisiä. He saavat minut aina hyvälle tuulelle. Toivoisin että edes murunen siitä sympaattisuudesta tarttuisi joskus minuunkin.

Roadtrip Jurmosta Maarianhaminaan - saksia palauttamassa osa 3

Maailman kauneimman tien ajaminen skootterilla muuttui yllättävän haastavaksi kun taivas tummui uhkaavasti. Tuulenpuuskat yrittivät tarttua itsepäisesti moottoripyörään, mutta luotin Kimmon ajotaitoon - olihan hän ajanut nuoruudessaaan kilpaa. 

Pyöräilin kesällä 2009 tämän saman tien ja silloin oli ihanteellinen ilma. Olin odottanut juuri tätä pätkää, sitä meditatiivista tunnetta kun pyörä kaartelee auringonpaisteessa meren keskellä pitkin kapeita teitä. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Huomasin, että Kimmo joutui keskittymään ajamiseen yli sataprosenttisesti. Hän ei ehtinyt nauttia maisemista tippaakaan, vaan niiden ihailu vaihtui hengissä selviämiseksi ja hädin tuskin sain napattua muutaman kuvan muistoksi.

(Copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

Tummat pilvet täyttivät aina välillä hujauksessa koko taivaan ja sitten taas seuraavassa hetkessä maisema oli harmaan kuulas. Ehdimme ajaa vielä päätieltä risteävän tien päähän. Laiva lähtisi Torsholmasta vasta myöhään iltapäivällä.

(copyright: Lumikki Laine)

Varmaan keskustan bussipysäkki.
(copyright: Lumikki Laine)

Kimmo navigoi.
(copyright: Lumikki Laine)

Saavuimme vihdoin Torsholman satamaan ja voi kuinka kuiva, lämmin tila veti puoleensa. Kyselimmme jo Suomen puolelta Vuosnaisista lähtiessämme kuittia, mikä osoittaisi meidän yöpyneen saaristossa jossakin majoitusliikkessä, jotta saisimme edullisemmat laivamatkat.

Kuittia emme saaneet, mutta ymmärsimme asian järjestyvän jotenkin paikalliseen saaristolaiseen tapaan. Ja niinhän siinä kävikin: laivan henkilökunta vaikutti aivan siltä kuin he olisivat osanneet odottaaa meitä. Mitään maksua ei pyydetty missään vaiheessa.  

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

Olin tehnyt matkan Torholmasta Hummelvikiin kesällä ja miettinyt että ihailisimme yhdessä Kimmon kanssa maisemia kannelta. Olisin jopa pystynyt nimeämään joitakin saarista, mutta nyt ei tehnyt mieli mennä kannelle laisinkaan. Nappasin pari kuvaa kahvilan ikkunasta ja sitten muistin kuinka olimme Gretan kanssa ottaneet pienet unet laivalla matkalla Långnäsistä Korppooseen. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Nukahdin heti kun kävin penkille makaamaan.
(Kuva: Kimmo Autio)

(Copyright: Lumiki Laine)

Kaikki järjestyy

Elämässä käy joskus kummallisia sattumia. Mielessäni oli käynyt jo keväällä, että olisi hienoa tehdä Ahvenanmaalle retki moottoripyörällä. Nyt se oli toteutunut ja nopeammin mitä osasin odottaa. On aika vaikea löytää sopivaa ihmistä, moottoripyörästä puhumattakaan. Minä kun en itse pysty ajamaan kovissa tuulissa. En Pärjää. 

Minusta tuntui että en ehtinyt muuta kuin nopeasti sulkea silmäni ja avata ne, niin matka olikin jo ohitse. Päätin lisätä vaatetusta Hummelvikin satamassa. 

Ahvenanmaalla on satamissä väntstugat eli pienet mökit, joiden sisällä voi odottaa laivaa. Painelin siis sinne vetämään gore tex -housut jalkaan. Oli mukavan lämmin. Kimmo näytti väsyneeltä, eikä ihme.

Hummelvikin satama-
(Copyrright: Lumikki Laine)

(Kuva: Kimmo Autio)

(Copyrright: Lumikki Laine)

(Copyrright: Lumikki Laine)

(Copyrright: Lumikki Laine)

Prästön lossi ja sen takana pääsaari.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Maisema lautalta.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Lossin peili.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Zoomaus
(Copyrright: Lumikki Laine)

Loppumatkan ajoimme sitten isompaa maantietä pitkin. Ahvenanmaalla ei ole hirvioaitoja. Näin useita pieniä kauriita pelloilla ja metsien laitamilla. Ilta hämärtyi ja toivoin ettei yksikään niistä erehtyisi tielle. Jos niin kävisi, niin matkamme loppuisi siihen. Kun saavuimme Maarianhaminaan, niin oli jo pimeää. Haimme asunnon avaimen, söimme hieman ja sitten uni otti vallan. Väsynyt kuljettaja putosi nopeasti syvään uneen.

Kimmo nukkuu.
(Copyrright: Lumikki Laine)