Kirjailijan elämää

Tutustuin  Ann-Gerd Steinbyyn elokuun alussa. Hän on kirjailija ja toimittaja, joka on myös Strömmenissä oppaana. Steinby asui tässä Anni Blomqvistin talossa 20 vuotta miehensä kanssa. Heillä oli samaan aikaan asunto myös Maarianhaminassa.

Ann-Gerd Steinby Strömmenin, Annin Blomqvistin talon pihalla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kävimme Steinbyn kanssa muutamia mielenkiintoisia keskusteluja. Hän oli vuosikausia Huvustadsbladetin toimittaja, Ålandstidningenin päätoimittaja ja on kirjoittanut 20 kirjaa. Tämä Anni Bloqvistin tuntija lahjoitti minulle viimeisen kirjansa, Störmskärets Anni -Biografi,  omistuskirjoituksella.

Olen lukenut sitä suurella intohimolla. Tunsin suurta onnea kun sain kirjan nimenomaan Steinbyltä itseltään. Arvostan elettä valtavasti.

Kirja on Anni Blomqvistin elämänkerta. Minä luen sitä kuin romaania. Kirja on kirjoitettu niin, että Blomqvistin elämä ja hän henkilönä aukeaa lukemisen myötä kuin sipulia kuorisi. Ehkä tämä rakenne vaikuttaa siihen, että kirja on niin kiehtovaa luettavaa.

Olen erittäin otettu tästä kirjasta ja siitä että saan asua Strömmenissä. Tasan kolmen viikon päästä olen jo laivalla kotimatkalla. Kymmenen viikon vierailu Anni Blomqvistin luona on ohitse.

Outoa, mutta tunnen Anni Blomqvistin läsnäolon jollakin käsittämättömällä tavalla. Talon huonekalut, lukuisat lahjat joita hän on saanut eri ihmisiltä ja käyttöesineet kantavat hänen muistoaan. Materiaalissa on Annin energiaa. Ja jossakin kaiken tämän keskellä Anni itse. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

          

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

           

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kunto romahtaa

Eilen innostuin taas mootttoripyöräilemään. Lähdin Maarianhaminaan. Ajattelin että nyt menen kun vielä aurinko paistaa. Kirjastossa oli hyvä konsertti ja törmäsin pariin tuttuunkin. 

Skooterilla on ihana ajaa. Kotimatkalla huomasin särkyä selässä ja kaikissa jäsenissä. Jopa niskaa särki. Ajoin niin nopeasti kun uskalsin, mutta pimeä ehti ennen kotiin pääsyä. Täällä on  niin paljon eläimiä liikkeellä varsinkin illan hämärtyessä yöksi, että mistään kaahaamisesta ei voida tosiaankaan puhua. 

Tiellä on myös usein yksi rupikonna. Niin tälläkin kertaa. Olen nähnyt sen niin useasti, että hidastan sen kohdalla. Siinä se istua törrötti tyytyväisenä pimeässä yössä keskellä tietä.

Simskälan lauttaa odotellessani riuhtaisin selkätuen pois - joskus se painaa todella ikävästi. Simskälasta on matkaa Maarianhaminaan 57 kilometriä Ja minun skootterini on 125 kuutioinen. Pienet pyörät on tehty lyhyitä matkoja varten.

Uneton yö

En pystynyt nukkumaan koko yönä. Kärsin toisinaan yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneen liikenneonnettomuuden aiheuttamista hermokivuista, jotka leviävät huonoimmassa tapauksessa koko kehoon. Ja nyt se tapahtui. Kokemuksessa olen kamalan kivun keskellä enkä voi tehdä mitään, täytyy vaan odottaa että se menee ohitse. Jos helvetti on olemassa, niin tämän täytyy olla se helvetin tulessa palaminen.

Aamulla tunsin olevani niin väsynyt että autolla ajaminen olisi ollut vaarallista. Jäseniä särkee vieläkin. Yritän nyt keskittyä toipumiseen. 

Ulkona on ollut tänään yli 20 astetta lämmintä. Minun on nyt kuitenkin oltava aloillani. 

Ajattelen Anni Blomqvistia, joka vietti käytännöllisesti katsoen viimeiset 20  vuotta sisätiloissa. Hän puki joka aamu vaatteet päälle ja makasi keittiön sohvalla valmiina ottamaan mahdollisia vieraita vastaan. Samalla tavalla olen tehnyt itse ennen ja jälkeen selkäleikkauksien kotona Espoossa. Se tuo elämään rytmiä, kun on olemassa yö ja päivä.

Anni kirjoitti joka päivä tietyn ajan. Taidan ottaa esimerkkiä hänestä - sillä tavalla saan satukirjani kirjoitettua. Ensin on kuitenkin hoidettava ruumiin terveys kuntoon.

Olisihan se hienoa saada kirjan ensimmäinen versio kokonaan kirjoitettua. En ehkä saa sitä kokonaan täällä hiottua valmiiksi mutta voisin aloittaa ja jatkaa samalla rytmillä kotiin päästyäni. 3-4 tuntia päivässä. Tahdon jotenkin, edes pienellä tavalla, mukaan tähän täällä asuneiden ja oleskelleiden kirjailijoiden ketjuun. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

                

(Copyright: Lumikki Laine)

              

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

   

Skootteriajelulla: Simskäla - Sund

Se on melkein kuin kesä täällä Ahvenanmaalla. Piti käydä lähkaupassa Vårdössä, mutta tie ja maisemat imaisivat minut mukaansa.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Huokaus kauneudelle

Ajauduin jälleen kerran meren äärelle erään ystäväni kanssa. Nyt vuorossa Eckerö. Ahvenanmaalla näyttää olevan mahdotonta paeta kauneutta - sitä löytyy kaikkialta.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Iltakävelyllä (Anni Blomqvistin talon) lähettyvillä

Tänään lauantaina lähden iltakävelylle. Kävellen näkee enemmän. Kirkas ja kuulas syksyinen sää näyttää kaiken uudessa valossa. Tunnen vahvasti, että kesä on mennyt ohitse.

Anni Blomqvistin venevaja. Kuvattu Östra Simskälan ja Västra Simskälan väliseltä sillalta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kotisillan kaidetta
(Copyright: Lumikki Laine)

Kun katson sillallta alas meren pohjaan, tuntuu ihmeellisltä kuinka kirkas vesi on. Monen metrin syvyydessä oleva merenpohja on aivan edessäni. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Päätän mennä tervehtimään naapureita. He eivät ole kotona, joten jatkan matkaa.

(Copyright: Lumikki Laine)

Kiipeän ylös kallion korkeimmalle kohdalle. Metsä on täynnä mitä ihmeellisempiä männyn väkkyröitä. Osa kuusista kasvaa sammaleiden sisällä. Oksat työntyvät pehmeiden mättäiden välistä. Tämäkin on varmasti osa luonnon monimuotoisuutta.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Laskeudun alas kivikkoiselle rannalle. Keskellä lahtea kalastava pariskunta nostaa verkkoja. Huomaan kuinka isot kalat sätkivät verkossa. Kysyn ruotsiksi ovatko kalat ahvenia. Mies pyytää vaimoaan ohjaamaan veneen rantaan. Vaihdan kielen suomeksi kun tajuan heidän käyvän kaiken keskinäisen puheen suomen kielellä. Jutustelemme niitä näitä ja pyydän heidät kylään. He ovat tällä hetkellä lähimmät naapurini täällä Simskälassa, jos katson kotitalosta vasemmalle. Nainen kysyy yllättäen  tunnenko Outin. Hämmästyn. Sitten muistan, että myös Outi kertoi tuttaviensa viettävän paljon aikaa Simskälassa. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Kun uudet tuttavani poistuvat, jatkan kävelyä ja löydän auringon lämmittämän kuuman kallion. Heittäydyn pitkäkseni ja löydän taivaalta mitä kummallisempia otuksia. Aurinko paistaa suoraan minuun.

(Copyright: Lumikki Laine)

Syysillan värit muuttuvat nopeasti. Aurinko alkaa laskemaan rivakkaan tahtiin. Nousen ylös. En tahdo ottaa uusiksi yöllistä eksymistäni Västra Simskälaan. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Haltioidun kaikesta kauneudesta ympärilläni. Näen muuttolintujen parvien lentävän avaralla taivaalla. Jos minulla olisi hieman parempi kamera kuin tämä kännykkäversio, niin kuvaisin niitä. Nyt lintuparvet ovat liian kaukana. Pienemmät linnut lentävät ryhmissä aivan kuin joissakin näkemissäni videoissa, jotka on kuvattu Italiassa, mm.Roomassa.

Pienet linnut muodostavat kuvioita, jotka pyörivät. laajentuvat ja menevät kasaan. Jotkut hieman isommat linnut lentävät auroissa ja erilaisissa jonoissa. 

Minun ei tarvitse matkustaa  mihinkään nähdäkseni tämän. Ihmettelen lintujen huimia koreografioita. Leukani loksahtaisi varmasti auki, mutta muistan jo edesmenneen äitini sanat, että suuta auki pitävä ihminen näyttää tyhmältä. Eihän minua kukaan täällä katso, mutta kuitenkin....

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Pilvet vedessä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olen niin uppoutunut maisemaan, että oikein yllätyn kun kotitalo tulee näköpiiriini. Onko mahdollista että koin ja näin kaiken tämän näin lähellä.

Keskustelin viime viikolla Hiittisistä kotoisin olevan maarianhaminalaisen kanssa siitä, millaista on jos ihminen asuu 50 kilometrin säteellä lapsuudenkodistaan koko elämänsä. Miten se vaikuttaa ihmiseen. 
-Sinähän se kirjailija olet, mies sanoi minulle. -Kerro sinä se.
Mietin vieläkin asiaa. Satukirjani päähenkilö sen tietää.

Siellä se on - kotitalo.
(Copyright: Lumikki Laine)