Elämäni on ollut niin työntäyteistä yhdistyksemme Luovaa uutta voimaa ry, Kreativ ny kraft rf, kanssa, että minulla ei ole ollut mitään mahdollistuutta kirjoittaa aikuisille suunnattua satukirjaani. Sen materiaali on edelleen kärryissä, johon olen sen asettanut tullessani lokakuun lopulla Ahvenanmaalta takaisin mantereelle.
Minun oli tarkoitus tehdä viime syksynä pieni projekti, jonka yhteydessä julkaistaisiin vaatimaton lauluvihko. Projekti paisui. Laulukirjan julkistamistilaisuus onnistui erinomaisesti ja se pidettiin Maarianhaminan kirjastossa 27.2.2017. Tilaisuudessa oli läsnä mm. Ålands kulturstiftelsenin puheenjohtaja Lars Ingmar Johansson. Kysyin häneltä mahdollisuutta päästä uudestaan Anni Blomqvistin taloon. Vastauksesta päättelin, että se olisi mahdollista. Minun pitäisi kuitenkin lähettää hakemus sihteerille.
Uusia ihmisiä ja vanhoja tunteita uusissa kohteissa
Yhdistyksemme toiminnan ympärille on kerääntynyt upeita ihmisiä. On ihmeellistä mitä kaikkea vierailuni Jungfruskärissä on saanut aikaan. Nyt näyttää vahvasti siltä, että jotain merkittävää on tapahtumassa, vaikka en oikein itse osaa hahmottaa täysin mitä. Jokin suurempi kuvio.
Viimeisellä Ahvenanmaan vierailullani en ollut yksin. Mukanani matkusti yhdistyksemme graafinen suunnittelija Risto Ruuth. Esittelin hänelle myös Anni Blomqvistin talon. Omalta kohdaltani minua kiinnosti lähinnä se, mitä tuntisin kun avaan talon oven. Vai tuntisinko mitään?
Ajoimme ikivanhalla Nissan Micrallani häikäisevien talvisten saaristomaisemien läpi.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Risto Ruuth) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Simskälaan on matkaa Maarianhaminasta 57 kilometriä ja siihen sisältyy kaksi lauttamatkaa. Olen tottunut siihen, että ellei ole aivan kamala merenkäynti niin menen Simskälan lautalla ylös valvontatorniin moikkaamaan lautan kuljettajaa. Minulla on yksi lehtijuttukin kesken tästä aiheesta. Tuntuu niin kodikkaalta tämä tapa Simskälassa. Nyt Simskälan oma lautta on korjaamolla ja tämä on pienempi. Ystävällinen ja iloinen kuljettaja saa minut tuntemaan itseni tervetulleeksi, vaikka juuri hänen kanssaan emme ole aikaisemmin tavanneetkaan.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Päästyämme Anni Blomqvistin talon, Strömmenin, pihaan, haimme avaimen postilaatikosta ja menimme etuovelle. Risto tarttui heti harjaan ja aloitti lakaisemaan lunta pois portaikolta.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Vaikutti siltä kuin Risto melkein asuisi talossa. Kun lumet oli poissa työnsin avaimen lukkoon ja käänsin sitä. Ovi aukesi ja minusta tuntui siltä kun olisin tullut kotiin. Kuuluisiko Risto myös kuvaan? Miksi minusta tuntui että hän kuuluu Strömmeniin? Turhia ja liian vaikeita kysymyksiä.
Esittelin ensin alakerran. Samalla kirjoitimme nimemme vieraskirjaan, joka sijaitsee skrivarstuganissa, olen oppinut joitakin käsitteitä ja sanoja vain ruotsiksi. Skrivarstugan on tila, jonka Anni Blomqvistin mies Valter rakensi hänelle kirjoittamista varten. Anni pyysi kirjahyllyä, mutta mies rakensi kokonaista kaksi huonetta lisää!
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Risto Ruuth on myös taidemaalari. Olisiko mahdollista että hän voisi asua residenssin toisessa huoneessa ja maalata samaan aikaan kun minä kirjoitan.
Olen nyt hyvin uskollinen itselleni. Hain ja sain residenssin käyttööni elokuun alusta syyskuun loppuun. Se on juuri se aika, jonka tarvitsen kirjoittamiseen. Enkä tiedä kuinka kirjoitan. Saattaa olla että menee monta vuorokautta niin että uppoudun satujen maailmaan. Epäilen että sama saattaa tapahtua Ristolle maalaamisen kanssa. Pystymmekö me antamaan toisillemme työrauhan. Mitä teemme sellaisessa tilanteessa....turhaa kelailua....meidän täytyy vaan keskustella ja käydä asiat läpi sitä mukaa kun ne tulevat eteen. Elää tätä elämää.
Elokuuhun on vielä pitkä aika ja kuitenkin niin lyhyt. Mitä tahansa saattaa tapahtua ennen sitä. Mikään ei ole niin turhaa kuin turhien huolten huolehtiminen.
Asioilla on tapana järjestyä.Kun katson näitä valokuvia niin huumaannun maisemien kauneudesta ja tuosta valon määrästä. Kävimme yhtenä yönä tähtiretkellä Bomarsundissa. Päädyimme makaamaan parkkipaikan pöydälle. Oli muutama aste pakkasta, aivan tyyntä ja se tähtimeri! Lumoavaa! Sellaista ei pysty vangitsemaan kameralle. Nämä minun ottamani kuvat ovat kalpea muisto siitä kauneudesta, jonka luonto eteemme levitti.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
(Copyright: Lumikki Laine)
|
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
(Copyright: Lumikki Laine)
|
Kalastajan vaimo Rut Lundell kutsui meidät kotiinsa päivälliselle. Rut on ihana ihminen ja meistä on tullut lyhyessä ajassa ystäviä. Viemme hänelle tietysti myös uunituoreen laulukirjan. Ruokapöydässä Risto oli jo tarttunut haarukkaan, kun Rut ojensi että ensin ruokarukous. Minua hiemna nauratti. Maassa maan tavalla.
 |
| (Copyright: Risto Ruuth) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Paine kasvaa
Tunnen olevani täynnä tarinoita. Meille on tulossa LUV:in (yhdistyksemme) kanssa erittäin tärkeä tapahtuma toukokuun lopussa. Olen myös lähdössä Maarianhaminaan tämän kuun viimeisellä viikolla. Minun sisälläni leimahtaa liekki heti kun ajattelen Jungfruskärin viimeisen neitsyen tarinaa. Se on rakkauden liekki, luovuuden ja sen uuden joka on vielä tulossa.
Odotan tietenkin pääseväni kirjoittamalla vapaaksi satukirjan tarinasta. Kirjoittaminen on minulle ajattelemista. Ehkä en pääse tarinasta irti kokonaan, mutta se voi jättää minut sen jälkeen rauhaan. Kukaan ei voi tietää, koska kun tarina alkaa viedä minua, niin tekstiä vain tulee. Minä tunnen olevani vain joku välikappale. Jos en itse ymmärrä mitä kirjoitan, niin poistuuko se minusta. Tuleeko teksti minun sisältäni vai vaan minun kauttani. Onko sillä mitään merkitystä. Jos on, niin mitä. Kaikki on mahdollista. Koska. Elämä on.
Tästä piti tulla vain iloisen pääsiäisen toivotus. Toivo, sisäinen palo ja rakkaus vievät vaikka läpi harmaan kiven. Näin minä tunnen tänä yönä. Kellohan on jo melkein viisi. Onhan se iloa ja ihmeellistä ,että sellaista voi tuntea näinä vaikeina aikoina, kun tiedän mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu.
Toivotan teille kaikille oikein iloista pääsiäistä! Kun alla oleva kortti tuli vastaani, sen kuva avasi minulle portin Jungfruskäriin. Päätin laittaa sen tänne ja kirjoittaa muutaman rivin. Koko yö tähän taas meni.
