keskiviikko 28. elokuuta 2019

Luiden arvoitus

Tänään pakenemme kuumuutta saareen, joka näkyy parvekkeeltamme. Asumme korkealla ja näemme kauas.

Saaren nimi on Västra sandgrundet. Matkalla kohtaamme valtavan määrän merimetsoja, noita mustia kauniita lintuja, jotka muodostavat isoja kolonioita ja valtaavat saaria, jotka sitten ulostavat ne helvetillisen näköiseksi. No, luonto ei aina miellytä ihmisen silmää....

Saarelle rantautuessamme linnut toivottavat meidät tervetulleiksi. Ja niitä on paljon! Minä lähden uimaan ja mieheni löytää sillä aikaa kallion päältä keskeltä saarta isoja luita, jotka ovat vielä jänteellä kiinni toisissaan. 

Luut muistuttavat ihmisen käsivarren luita. Minulla oli olkapääleikkaus puoli vuotta sitten ja muistamme röntgenkuvat. Lisäksi olen opiskellut luustoa Sibelius Akatemian Body Mapping kurssilla puoli vuotta.

Olemme melko varmoja, että kyseessä on ihmisen luut. Ihmisiä katoaa mereen vuosittain vaikka kuinka paljon ja luut voivat ajelehtia pitkiäkin matkoja. Kenenkohän luut tässä ovat?

Olimme Viikinkimarkkinoilla täällä Ahvenanmaalla Saltvikissä aikaisemmin kesällä. Ihastelin siellä luista tehtyjä koruja ja huiluja. Minulla itselläni on joitakin eläinten luita "matkamuistoina", mutta tämä se on jotakin!

Mikäli kysymyksessä on ihmisen luut, emme saa pitää niitä, vaan poliisi tulee hakemaan ne pois....hmmm.....en voi siis tehdä mitään facebook -päivitystä näistä luista.

(Copyright: S.Mattsson)

Luut eivät hetkauta minua. Kun pääsemme kotiin, otamme yhteyttä tuttuun lääkäriin. Lähetämme kuvat hänelle ja jäämme odottamaan vastausta. Parin tunnin kuluttua kuulemme, että luut kuuluvat pienelle kauriille, joita täällä kutsutaan nimellä rådjur. Arvoitus on ratkennut.

Minä päätän perustaa luukokoelman, josta voin sitten tarvittaessa käyttää rakennuspalikoina taideteoksiini.

Tässä vielä pari fotoa reissulta:

 
(Copyright: S.Mattsson)


(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)


lauantai 24. elokuuta 2019

Häikäisevää kauneutta

Teimme tänään lintukerho Ådornan kanssa syksyn ensimmäisen retken ja se suuntautui Kobba Klintarille. Ohitimme matkan aikana myös paikallisen, siis Ahvenanmaan, Jungfruskärin. Emme kuitenkaan menneet maihin.

Kobba Klintarilla on vanha luotsin talo ja sitä ympäröi huikaisevan kaunis luonto. Tapasin retkellä myös erittäin mukavia ihmisiä. Sain piristysruiskeen paikasta ja ihmisistä. 

Isäni äidin isä on ollut luotsina Haapasaaressa. Olen siis saanut saaristolaisverta sitäkin kautta. 

Nyt olen ollut Jungfruskärin neitsyen tarinan kimpussa joka päivä. Sain siihen aineistoa tältäkin matkalta. Tarina ei siis ole valmis vaan se saa lisää väriä koko kirjoitusprosessin ajan.

Tässä muutama kuvia siitä, mistä olen tänään saanut inspiraatiota:


(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)
(Copyright: S. Mattsson)
(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)


(Copyright: S. Mattsson)

(Copyright: S. Mattsson)
(Copyright: S. Mattsson)