 |
| Kuva ateljeeni sisätilasta |
Olen hakenut ammattiapua kirjan kirjoittamiseen. Kun sain ylimääräiset kovat kipulääkkeet pois ja tunsin, että aivoni jälleen toimivat, aloin miettimään keneltä kysyn tosi hyvää kustannustoimttajaa. En ehtinyt edes avata puhelinta, sillä huomasin kirjoittajien nettiryhmässä ilmoituksen puolen vuoden kurssista, joka tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Oppisin paljon enemmän kuin työstämällä yksin omaa kirjaani. Ja mikäli aion kirjoittaa tulevaisuudessa muitakin kirjoja, tiedän ja osaan enemmän.
Lähetin käsikirjoituksen kurssin järjestäjälle ja minut valittiin opetusyhmään. Meillä on ollut yksi Zoom -tapaaminen oman pienyhmäni kanssa. Meitä on siinä neljä kirjoittajaa. Opin heti ensimmäisellä tapaamisella valtavasti.
Kirjani on maagista realismia, eli siinä on tapahtumia, joita ei voi selittää, mutta ne ovat totta. Minulla on ollut aina paljon mielikuvitusta ja tässä on yhdistetty faktat fiktioon siten, että niitä ei pysty aina erottamaan. Mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Eikä se ole tarpeenkaan.
Aivan aluksi kirjoitin kirjani kaikkien lukujen tapahtumat ranskalaisilla viivoilla ja printtasin ulos.. Tein sellaisen layoutin, että voin siirtää tapahtumia ja laittaa väliin uutta tekstiä.
Siinä se sitten on. Minun kirjani levitettynä pahvinpalaan. Paljon ilmaa tapahtumien välissä. Makaan sohvalla, katselen sitä ja teen muistiinpanoja aivojeni syövereistä. Saatan myös kuunnella vanhoja haastatteluja, joissa jungfruskärissä syntyneet ihmiset kertovat elämästään.
Olen käsitellyt kuvaa niin, että aiheet eivät näy. Toivon tosiaan ja melkein uskon, että kurssin jälkeen kirja on vihdoinkin valmis. Annan sen kurssini ulkopuolisten luettavaksi sitten, kun siinä on kannet ja se on painettu.
