Syksyn viimeinen veneretki

Eckerön Kålgrundet, tämän vuoden viimeisen veneretken kohde. Kuinka on mahdollista, että olen päätynyt asumaan näin ihmeellisen kauniin luonnon keskelle. Kiitollisuudellani ei ole rajoja. Se on yhtä avara kuin meri ja taivas.

(Kuva: J.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

Luonnon kauneus, sen muotojen ja värien monimuotoisuus on kaikissa vivahteissaan uskomaton tänä aurinkoisena syyspäivänä. En saa tallennettua puhtaan tuulen viileää henkäystä ja sitä kuinka se muuttaa sisälleni asumaan. Puhdistaa minun sieluni.  

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

Tämä kaikki yhden lyhyen retken aikana muutamassa tunnissa. 


Kotona sohvan uumenissa vilkaisen ulos ikkunasta. Minun on aivan pakko mennä ulos parvekkelle ja ottaa päivän viimeinen kuva:

(Copyright: S.Mattsson)