Kävelemme
tyttäreni kanssa Helsingissä Pikkuhuopalahdessa pitkin lahden
rantaa. Kaislikko suhisee tuulessa. Otan valokuvia. Pysähdyn
mielessäni hetkeksi ja huomaan miettiväni, että kuvaan kaislikkoa
ja merta. Samaa aihepiiriä, jota löytyy saaristosta. Kiinnittänkö
nykyään huomioni eri asioihin kuin asuessani mantereella? Olenko
muuttumassa?
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Laivalla
kotimatkalla istun kannella ja katselen merelle. Tämä on erilaista
kuin viimeksi. Alhalla purjeveet laskevat purjeitansa. Kliseisesti
ajatellen me ihmiset olemme kuin laivoja. Päädymme sinne, minne
tuulet meitä kuljettavat. Minä olen rantautunut Eckeröön,
Ahvenanmaalle.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Istun
ja katson kuinka Turun saaristo lipuu ohitseni ja ilta hämärtyy
muuttuen erisävyisten puna-sinisten vivahteiden kautta siniseksi
sametiksi, jonka päälle hetkeä myöhemmin yö heittää mustan
peiton.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Mielessäni
pyörii kuvia saaristolääkäri -sarjasta, Jungfruskäristä, Kotkan
Haapasaaresta, jossa isän äidin äitini on syntynyt.
Bolstaholmista, joka on vauras ahvenanmaalainen maatila. Siellä asui
aikoinaan vouti Slok, jonka jälkeläinen olen suoraan alenevassa
polvessa. Saaristolaisuus. Saaristolainen.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Kotimme
Eckerössä on oma maailmansa. Kontrasti on valtava Helsinkiin
verrattuna. Tällä vierailulla ihmettelin Helsingissä puistojen
suuruutta, kun kävelin Kappelin ravintolaan Esplanadin puistoa pitkin
tapaamaan lasitaiteilija Tarja Johanssonia ja katsomaan hänen
näyttelyään siellä. Näyttely on upea. Olen tutustunut Tarjaan
Ahvenanmaalla, Simskälassa.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Mietin,
miltä tuntuu seuraavan kerran kun tulen takaisin Helsingistä.
Todennäköisesti minä en ole sillloin Sari Laine. Sukunimeni tulee
olemaan ruotsinkielinen ja aviomieheni on elämäni suurin rakkaus,
ahvenanmaalainen. Suuri rakkaus muuttaa elämää ja ihmisiä.
Never say never
Olen
ollut kirjoilla Ahvenanmaalla viime heinäkuun lopusta lähtien,
asunut siellä käytännöllisesti katsoen jo vuoden päivät.
Luovuin Espoon Haukilahdessa olevasta asunnostani. Siitä, jossa olin
päättänyt asua elämäni loppuun asti. Tahdoin kokonaisen elämän.
Yhden ja saman osoitteen sen miehen kanssa, jota rakastan. Jakaa
jokaisen jäljellä olevan päivän hänen kanssaan.
