Jungfruskär ja Ahvenanmaan ihana troolari

Kevään voimakas valo huutaa minulle jatkuvasti: ulos, ulos ja ulos! Kirjoituskoneeni (olen asettanut vanhan läppärini tähän virkaan) taas kuiskuttelee aina ohimennessäni: kirjoittamaan, kirjoittamaan! Mutta mitäs minulle on tapahtunut: olen taas kerran hautautunut byrokratian syövereihin. 

Apurahojen hakeminen on kovaa työtä ja meille on tulossa kolmen vuoden projekti, joka alkaa ensi vuonna. Palavereita, suunnittelua, laskemista, aiesopimuksia, kontakteja tukijoihin ja auttajiin, musakeikkoja  jne. Nyt en pysty kirjoittamaan.

Ystäväni, joka on juristi ja on auttanut minua todella paljon töissäni  Luovaa uutta voimaa ry:hyn liittyvissä asioissa, sanoikin, että ei se onnistu tällä hetkellä. Minun on vaan niin vaikea luovuttaa edes hetkeksi, joten kirjoittelen pieniä lappusia ajatuksistani sekä kirjan tapahtumista ja heitän ne sitten materiaalikärryyn.

Mieleni on liikkunut viime päivinä usein Jungfruskärin lisäksi Ahvananmaalla. Toisinaan se tuntuu kovin todelliselta. 

Unelmien troolari

Viime Ahvenanmaan reissulta minut haki majapaikastani Strandnäsistä satamaan Roger Blomqvist, jonka isä on syntynyt Jungfruskärissä. Olemme olleet Rogerin kanssa Facebook-kavereita pitkään ja nyt tapasimme ensimmäisen kerran. Lähdin Ahvenanmaalta Tukholmaan.

Roger saapui paikalle ja hän olikin rokkari, hevirokkari!  Heitimme tavarani auton takakonttiin ja lähdimme hevirokin soidessa taustalla liikkeelle. Tämä oli jännittävää. Tiesin myös sen että Roger on kova kalastamaan. Jungfruskär oli aikoinaan pieni kalastajayhdyskunta. Vieressäni oli hevirokkarin ja kalastajan yhdistelmä - kuinka kiehtovaa! En ole koko elämäni aikana kohdannut vastaavaa.

Olimme sopineet, että menisimme fika, suomeksi fika on kahvin ja leivoksen yhdistelmä. Meidän kielessämme ei ole vastaavaa sanaa. Roger tahtoi kuitenkin näyttää minulle ensin jotakin ja ajoimme pieneen satamaan.

Satama Maarianhaminassa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Satama kylpi auringon paisteessa. Olin käynyt paikassa aikaisemmin, mutta vain ohimennen. Ymmärsin, että yksi laituriin kiinnitetyistä veneistä oli Rogerin.

Rogerin tuttuja. Täällä kaikki tuntevat toisensa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kävelimme eteenpäin laiturilla. Ja voi hyvä ihme! Näin edessäni jotain niin lumoavaa, jotain jollaisesta olin aina haaveillut. 

Iso vanha puuvene edessäni!
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja tietenkin....tämä on Rogerin vene! Olin nähnyt kuvia facebookissa, ja olivathan ne viehättäviä. Mutta livenä: jotain aivan muuta, kerrassaan mahtavaa!

Kunnostustyöt olivat vasta alkaneet.
(Copyright: Lumikki Laine)

Roger on siis ostanut vanhan troolarin ja kunnostaa siitä lomavenettä. Kun pääsin kotiin reissusta ja kerroin mitä oli nähnyt Maarianhaminassa nuorimmaiselleni, niin hän kysyi mikä on troolari. Selitin sen olevan samanlainen vene, mikä on elokuvassa Forrest Gump, jolla pyydetään katkarapuja. Silloin hän ymmärsi. 

Tyytyväinen troolarin omistaja.
(Copyright: Lumikki Laine)

Astuimme laivaan. Kunnostyöt olivat vasta alkaneet ja Roger on aloittanut ne sisätiloista, jotka ovat jo asuinkelpoiset. Hurmaannuin paatista niin, että ilmoitin että voisin asua täällä. Enkä valehdellut. 

Pääsin otse myös ruorin taakse.
(Kuva: Roger Blomqvist)

Jungfruskärin neitsyt (satukirjani) oli tuonut minut keskelle oman elämäni sadun alkua. Niin minä koin, ja tein tapaamisen jälkeen mielikuvitusmatkan tuolla Rogerin troolarilla - Aurigalla.