Tänään se tapahtuu: saan ikuistettua merikotkan kameralla. Ensimmäinen kuva, jonka olen merikotkasta ottanut ja josta olen ylpeä. Tämä tapahtuu Eckerössä kun tapahtumarikas päivä on jo puolessa välissä.
Satukirjassani merikotkalla on tärkeä rooli. Sen rooli on alkanut muovautua ja kasvaa tällä reissulla ja sen takia tahdon ikuistaa tuon uljaan linnun. Siinä on jotain niin pyhää kun se liitää korkealla taivaalla ja katselee meitä maan matosia.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Päiväni alkaa sillä, että odotan ystävääni tänne Anni Blomqvistin talolle, sillä hän haluaa viedä minut sairaalaan.
Vessan vankina
Aamuisin yleensä avaan ensin yläkerran oven parvekkeelle, niin että huone tuulettuu. Sitten menen alas ja avaan alakerran oven, niin että museon puolelle pääse raikasta ilmaa. Näin toimin tänäänkin.
Menen vessaan ja lukitsen oven. Kun olen toimittanut siellä asiani, niin en saa ovea auki. Se on vanha - talon alkuperäinen ovi niin kuin kaikki muutkin ovet täällä. Kun kyse on museosta, niin lukkoja ja ovia ei voi murtaa.
Väännän avainta ovessa suuntaan jos toiseen, otan avaimen pois: ei tulosta. Huomaan jättäneeni kännykän keittiön pöydälle. Menen suihkutilaan tutkimaan josko pääsisin pujahtamaan ikkunan kautta ulos. Ei onnistunut, sillä ikkuna on tilkitty kiinni. No, lopulta hakijani saapuu ja ihmettelee tietenkin missä olen. Huudan oven läpi ja hän kuulee sen. Onneksi Anni Blomqvistilla on useita avaimia roikkumassa seinällä, joten oikea löytyy ja pääsen ulos. Tunnin odotuksen jälkeen.
Sitten sairaalaan. Sydänoireet valvottivat minua koko perjantain ja lauantain välisen yön ja ystäväni, joka on lääkäri, kehoitti minua menemään sairaalaan heti aamulla. Jos jotain vakavaa tapahtuu, niin se näkyy sydänfilmissä ja verikokeessa kahden vuorokauden ajan.
Sairaalassa
Pääsen heti makaamaan vuoteeseen lämpimien peittojen alle ja minut kytketään koneeseen, jonka ruudulta pystyn seuraamaan elintoiminojani. Kanyyli työnnetään käteen ja verta otettiin jonkun putkilon verran. Saan myös varmuudeksi liuotushoitoa. Yritän nukkua peiton alla ja mielessäni pyörii seuraavan biisini sanoitukset (Olen tehnyt viime päivinä kolme biisiä kirjoittamiseni lomassa).
Mitään hälyyttävää ei löydy ja kaikki käyrät näyttivät erinomaista. Pääsen lähtemään ajoissa pois ja ehdin kirkkoon.
Sinnesromässan (Mielenrauhan jumalanpavelus)
Kävin vastaavassa messussa viime vuonna ja kokemus oli niin hyvä, että menin nytkin kun mahdollisuus kerran on.Tilaisuus alkaa kahvin juonnilla, joka kestää noin tunnin. Sen jälkeen on lyhyt messu, joka päättyy alttarin edessä seisten. Ihmiset ovat ympyrässä, kädet käsissä ja lausuvat yhteen ääneen:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa ne jotka voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun
Tässä on viisautta, josta minä saan voimaa.
Ulos aurinkoon
Messun jälkeen kierrän luontopolkua. Sillä reissulla saan otettua tuon elämäni ensimmäisen merikotkan kuvan. Otan minä pari muutakin kuvaa:
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
