Skootterilla Maarianhaminasta Simskälaan - saksia palauttamassa osa 4

Kirkas, lämmin ja aurinkoinen Ahvenanmaa tarjosi meille parastaan kun suunnistimme Simskälaan. Olin aikaisemmin soittanut paikalliselle oppaalle, joka tulisi esittelemään meille Anni Blomqvistin kotia. Tiesin että Blomqvistin museoitua kotitaloa käytetään taiteilijaresidenssinä, siksi tahdoin nähdä sen sisäpuolelta. Simskälaan on niin pitkä matka, että kannatti hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: siis saksien palautus ja museoon tutustuminen.

Oli aika kiihdyttää kohti Simskälaa.
(Copyright: Lumikki Laine

Meidän oli tarkoitus poiketa matkalla Kastelholman linnaan, mutta se oli suljettu edellisenä päivänä. Sesonki oli ohitse. Linnan paksut muurit eivät päästäneet meitä sisään, joten kiersimme linnan ulkokautta. Matkalla ajauduimme myös museoalueelle, joka oli minulle uusi tuttavuus.

Pala Kastelholman linnaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin autuaasti unohtanut, että yleensä reissuilla tulee hieman erimielisyyksiä matkakumppanin kanssa kolmentena päivänä. Niin kävi meillekin Kimmon kanssa. Sen takia teimme kirjallisen sopimuksen siitä, että emme ärsytä toisiamme. Sopimus sisälsi myös maksun sen rikkojalle.

Sopimus. Kuva on käsitlety tarkoituksella niin, ettei teksiä näy.
(Copyright: Lumikki Laine)

Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen loppureissu sujuikin ilman riitoja.

Paikallisia lampaita.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kimmo osti lampaiden ystävyyden omenilla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaisloista pystyy rakentamaan siis noin tukevan katon!
(Copyright: Lumikki Laine)

Opin paljon hyödyllistä museoalueelta. Nyt tiedän millaisen suojan rakennan, jos joudun joskus yksin autiolle saarella, missä ei ole mökkiä tai luolaa.

Matkalla ohitimme Bomarsundin linnoituksen.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Lauttarannassa olevan kartan katsominen herättää minussa paljon mukavia muistoja.
(Copyright: Lumikki Laine).

(Copyright: Lumikki Laine)

(Kuva: Kimmo Autio)

Onneksi en joutunut itse ajamaan tätä korjauksen alla olevaa kapeaa siltaa pitkin.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Lähestyimme hyvää vauhtia Simskälan lossia. Olin soipinut Mikaelin kanssa, että annan sakset lautan kuljettajalle.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kannatti livauttaa nämä sakset vahingossa matkatavaroihin. Pääsin uudestaan tänne!
(Kuva: Kimmo Autio)

Taakse jää Vårdön suuri saari. Matkalla Simskälaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Simskälaan menevällä lossilla tapasin iloisen miehen ja sain vihdoinkin sakset palautettua. Olin tyytyväinen, että homma on tältä osin ohitse. 

Iloinen merimies ja Kimmo.
(Copyright: Lumikki Laine)

On uskomatonta, kuinka saaristolaiset osaavat lähestyä ihmisiä. He saavat minut aina hyvälle tuulelle. Toivoisin että edes murunen siitä sympaattisuudesta tarttuisi joskus minuunkin.

Roadtrip Jurmosta Maarianhaminaan - saksia palauttamassa osa 3

Maailman kauneimman tien ajaminen skootterilla muuttui yllättävän haastavaksi kun taivas tummui uhkaavasti. Tuulenpuuskat yrittivät tarttua itsepäisesti moottoripyörään, mutta luotin Kimmon ajotaitoon - olihan hän ajanut nuoruudessaaan kilpaa. 

Pyöräilin kesällä 2009 tämän saman tien ja silloin oli ihanteellinen ilma. Olin odottanut juuri tätä pätkää, sitä meditatiivista tunnetta kun pyörä kaartelee auringonpaisteessa meren keskellä pitkin kapeita teitä. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Huomasin, että Kimmo joutui keskittymään ajamiseen yli sataprosenttisesti. Hän ei ehtinyt nauttia maisemista tippaakaan, vaan niiden ihailu vaihtui hengissä selviämiseksi ja hädin tuskin sain napattua muutaman kuvan muistoksi.

(Copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

Tummat pilvet täyttivät aina välillä hujauksessa koko taivaan ja sitten taas seuraavassa hetkessä maisema oli harmaan kuulas. Ehdimme ajaa vielä päätieltä risteävän tien päähän. Laiva lähtisi Torsholmasta vasta myöhään iltapäivällä.

(copyright: Lumikki Laine)

Varmaan keskustan bussipysäkki.
(copyright: Lumikki Laine)

Kimmo navigoi.
(copyright: Lumikki Laine)

Saavuimme vihdoin Torsholman satamaan ja voi kuinka kuiva, lämmin tila veti puoleensa. Kyselimmme jo Suomen puolelta Vuosnaisista lähtiessämme kuittia, mikä osoittaisi meidän yöpyneen saaristossa jossakin majoitusliikkessä, jotta saisimme edullisemmat laivamatkat.

Kuittia emme saaneet, mutta ymmärsimme asian järjestyvän jotenkin paikalliseen saaristolaiseen tapaan. Ja niinhän siinä kävikin: laivan henkilökunta vaikutti aivan siltä kuin he olisivat osanneet odottaaa meitä. Mitään maksua ei pyydetty missään vaiheessa.  

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

(copyright: Lumikki Laine)

Olin tehnyt matkan Torholmasta Hummelvikiin kesällä ja miettinyt että ihailisimme yhdessä Kimmon kanssa maisemia kannelta. Olisin jopa pystynyt nimeämään joitakin saarista, mutta nyt ei tehnyt mieli mennä kannelle laisinkaan. Nappasin pari kuvaa kahvilan ikkunasta ja sitten muistin kuinka olimme Gretan kanssa ottaneet pienet unet laivalla matkalla Långnäsistä Korppooseen. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Nukahdin heti kun kävin penkille makaamaan.
(Kuva: Kimmo Autio)

(Copyright: Lumiki Laine)

Kaikki järjestyy

Elämässä käy joskus kummallisia sattumia. Mielessäni oli käynyt jo keväällä, että olisi hienoa tehdä Ahvenanmaalle retki moottoripyörällä. Nyt se oli toteutunut ja nopeammin mitä osasin odottaa. On aika vaikea löytää sopivaa ihmistä, moottoripyörästä puhumattakaan. Minä kun en itse pysty ajamaan kovissa tuulissa. En Pärjää. 

Minusta tuntui että en ehtinyt muuta kuin nopeasti sulkea silmäni ja avata ne, niin matka olikin jo ohitse. Päätin lisätä vaatetusta Hummelvikin satamassa. 

Ahvenanmaalla on satamissä väntstugat eli pienet mökit, joiden sisällä voi odottaa laivaa. Painelin siis sinne vetämään gore tex -housut jalkaan. Oli mukavan lämmin. Kimmo näytti väsyneeltä, eikä ihme.

Hummelvikin satama-
(Copyrright: Lumikki Laine)

(Kuva: Kimmo Autio)

(Copyrright: Lumikki Laine)

(Copyrright: Lumikki Laine)

(Copyrright: Lumikki Laine)

Prästön lossi ja sen takana pääsaari.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Maisema lautalta.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Lossin peili.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Zoomaus
(Copyrright: Lumikki Laine)

Loppumatkan ajoimme sitten isompaa maantietä pitkin. Ahvenanmaalla ei ole hirvioaitoja. Näin useita pieniä kauriita pelloilla ja metsien laitamilla. Ilta hämärtyi ja toivoin ettei yksikään niistä erehtyisi tielle. Jos niin kävisi, niin matkamme loppuisi siihen. Kun saavuimme Maarianhaminaan, niin oli jo pimeää. Haimme asunnon avaimen, söimme hieman ja sitten uni otti vallan. Väsynyt kuljettaja putosi nopeasti syvään uneen.

Kimmo nukkuu.
(Copyrright: Lumikki Laine)

Jurmon tähtitaivas ja muut ihmeet - saksia palauttamassa osa 2

Lähdimme samana yönä katselemaan tähtiä. Ilma oli yllättävän lämmin. Meillä ei ollut karttaa eikä mitään hajua koko saaren maantieteellisestä olemuksesta polkuineen ja pikkuteineen. Kävelimme talon takaa menevää tietä pitkin pilkkopimeässä. 

Taivalla loistivat tähdet, linnunrata ja muut taivaankappaleet. Huomasimme ylhäällä myös kummallisen sykkivän tähtisumun joka aina katosi välillä kokonaan näkyvistä. Kyse ei ollut hallusinaatiosta koska näimme sen molemmat. 

Olimme kuin jossakin ahvenanmaalaisessa Hannu ja Kerttu -sadun versiossa. Matka tuntui pitkältä. Yhtäkkiä pensaikossa rysähti. Oletimme äänen aihuttajan olleen hirviä tai kauriita.

Ranta tulla tupashti yhtäkkiä vastaan. Valaisimme taskulampulla ympäristöä ettemme vain leiriytyisi kenenkään kotipihalle. Taloja ei ollut näkyvissä, joten heittäydyimme selällemme ihmettelemään taivaan lamppuja. 

Olimme lähteneet lomamatkalle, mutta minun on aina toisinaan vaikea erottaa työtä ja huvia. Kiinnitin huomiota kaikkeen mistä voisi olla hyötyä satukirjani kanssa. En minä vielä tietänyt minne kaikkialle kirjani hahmot minut johdattaisivat. Jos vaikka Jurmoonkin?

Aamulla huomasimme majoittuneemme oikein viehättävään rakennukseen.
(Kuva: Kimmo Autio)

Residensissämme oli kaksi huonetta ja keittiössäkin sänky. Kaikki oli siistiä ja hyvin hoidettua.
(Copyright: Lumikki Laine)

Etsimme käsiimme saman miehen, joka oli ohjannut meidät vierasmajaan edellisenä yönä. Tarvitsimme apua, sillä emme löytäneet metallipurkkia, johon meitä oli pyydetty laittamaan yöpymismaksu. Mies kehoitti meitä laittamaan rahat kaupan seinässä olevaan postilaatikkoon.

Jurmon kauppa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Edellisenä yönä olimme olleet hieman huolissamme, kun meille sanottiin ettei täällä tarvitse lukita ovia. Aprikoimme, että joku voisi varastaa kamojamme, jos jättäisimme majatalon oven auki. Meille kerrottiin, että kukaan ei pääse saarelle eikä ainakaan sieltä pois huomaamatta. Jurmossa on aivan eri meininki kuin mantereella - ainakin syksyisin. 

Päätimme ajella hissukseen skootterilla pitkin saaren teitä ja katsella ympärillemme. Aivan ensimmäiseksi menimme katsomaan millaisella ranalla olimme ihmetelleet taivasta.

Kohti rantakallioita, joilla hurmaannuimme taivaan näytelmästä.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Jaa että täällä olimme olleet.....
(Copyright: Lumikki Laine)

Minä palasin edellisen yön tunnelmiin. Nyt kun katson kuvaa, niin moottoripyörä varusteet näyttäytyvät minulle avaruuspukuna.
(Kuva: Kimmo Autio)

Rantaa ihmeteltyämme ajoimme takaisin päin ja pienen tien päästä löytyi kalojen kasvatusaltaita. Onkohan Jurmossa myös kalatehdas?

Kalojen kasvatusaltaat. Huomasin sudenkorennot vasta kuvaa katsoessani.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kun tie loppui käännyimme ympäri ja lähdimme ajelemaan kohti saaren kolkkaa, jossa on luontopolku. Siellä sijaitsee myös lintutorni.

(Copyright: Lumikki Laine)

Kaunista
(Copyright: Lumikki Laine)

Tien päässä oli laitumella ystäväni Gretan miehen karjaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vastustamattoman suloisia pikkuotuksia!
(Copyright: Lumikki Laine)

Metsätie
(Copyright: Lumikki Laine)

Metsätiellä talsiessani tunsin yhtäkkiä jonkun elukan tarttuvan niskaani. Ja toisen. Katsoin Kimmoa. Hänen selkänsä oli täynnä hirvikärpäsiä. Vedimme ötököitä irti toisistamme, ravistelimme vaatteitamme ja samaan aikaan niitä hyökkäsi lisää päälle. Oli päästävä heti kallioille tuuleen!

Kauriin kallo puussa?
(Copyright: Lumikki Laine)

Vihdoinkin meri edessäni.
(Copyright: Lumikki Laine)

Minä rannalla.
(Kuva: Kimmo Autio)

Kaikki Ahvenanmaan osat ovat eri näköisiä. Yllätyin Jurmon kallioiden jylhyydestä. Mieleeni tuli kielikuva: villi meri. Tällä saarella vaikutti olevan erittäin sitkeähenkinen hirvikärpäskanta. Olisi luullut että ötökät eivät pysty lentämään kovassa tuulessa. Mene ja tiedä, mutta niitä vaan riitti ja riitti. Kurjaa, että emme pystyneet vierailemaan näköalatornissa. No joku toinen kerta. Mutta tähän saaren osaan en tule syksyllä.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Oli aika hakea kamppeet ja jättää jäähyväiset Jurmolle. Saatan joskus käväistä saarella uudestaan. Ainakin vierasmajassa on järkevää yöpyä mikäli on liikkeellä omalla kuluneuvolla ja on tarkoitus ajaa Helsingistä Kustavin kautta pääsaarelle.

Lautalle päästyämme meitä tuli vielä tervehtimään nainen, jonka kanssa olin puhunut puhelimessa ennen reissua. Selitin, että laitoin yöpymismaksun postilaatikkoon. En ole tottunut pieniin paikkakuntiin. Minulle tuli tunne, että kaikki saarella tiesivät kuka minä olen. 

Lauttamatkan jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Maarianhaminaa. Edessämme oli yksi maailman kauneimmista tiestä. Tie, joka kulkee Brändön läpi Torsholman satamaan.

(Copyright: Lumikki Laine)