Jurmon tähtitaivas ja muut ihmeet - saksia palauttamassa osa 2

Lähdimme samana yönä katselemaan tähtiä. Ilma oli yllättävän lämmin. Meillä ei ollut karttaa eikä mitään hajua koko saaren maantieteellisestä olemuksesta polkuineen ja pikkuteineen. Kävelimme talon takaa menevää tietä pitkin pilkkopimeässä. 

Taivalla loistivat tähdet, linnunrata ja muut taivaankappaleet. Huomasimme ylhäällä myös kummallisen sykkivän tähtisumun joka aina katosi välillä kokonaan näkyvistä. Kyse ei ollut hallusinaatiosta koska näimme sen molemmat. 

Olimme kuin jossakin ahvenanmaalaisessa Hannu ja Kerttu -sadun versiossa. Matka tuntui pitkältä. Yhtäkkiä pensaikossa rysähti. Oletimme äänen aihuttajan olleen hirviä tai kauriita.

Ranta tulla tupashti yhtäkkiä vastaan. Valaisimme taskulampulla ympäristöä ettemme vain leiriytyisi kenenkään kotipihalle. Taloja ei ollut näkyvissä, joten heittäydyimme selällemme ihmettelemään taivaan lamppuja. 

Olimme lähteneet lomamatkalle, mutta minun on aina toisinaan vaikea erottaa työtä ja huvia. Kiinnitin huomiota kaikkeen mistä voisi olla hyötyä satukirjani kanssa. En minä vielä tietänyt minne kaikkialle kirjani hahmot minut johdattaisivat. Jos vaikka Jurmoonkin?

Aamulla huomasimme majoittuneemme oikein viehättävään rakennukseen.
(Kuva: Kimmo Autio)

Residensissämme oli kaksi huonetta ja keittiössäkin sänky. Kaikki oli siistiä ja hyvin hoidettua.
(Copyright: Lumikki Laine)

Etsimme käsiimme saman miehen, joka oli ohjannut meidät vierasmajaan edellisenä yönä. Tarvitsimme apua, sillä emme löytäneet metallipurkkia, johon meitä oli pyydetty laittamaan yöpymismaksu. Mies kehoitti meitä laittamaan rahat kaupan seinässä olevaan postilaatikkoon.

Jurmon kauppa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Edellisenä yönä olimme olleet hieman huolissamme, kun meille sanottiin ettei täällä tarvitse lukita ovia. Aprikoimme, että joku voisi varastaa kamojamme, jos jättäisimme majatalon oven auki. Meille kerrottiin, että kukaan ei pääse saarelle eikä ainakaan sieltä pois huomaamatta. Jurmossa on aivan eri meininki kuin mantereella - ainakin syksyisin. 

Päätimme ajella hissukseen skootterilla pitkin saaren teitä ja katsella ympärillemme. Aivan ensimmäiseksi menimme katsomaan millaisella ranalla olimme ihmetelleet taivasta.

Kohti rantakallioita, joilla hurmaannuimme taivaan näytelmästä.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Jaa että täällä olimme olleet.....
(Copyright: Lumikki Laine)

Minä palasin edellisen yön tunnelmiin. Nyt kun katson kuvaa, niin moottoripyörä varusteet näyttäytyvät minulle avaruuspukuna.
(Kuva: Kimmo Autio)

Rantaa ihmeteltyämme ajoimme takaisin päin ja pienen tien päästä löytyi kalojen kasvatusaltaita. Onkohan Jurmossa myös kalatehdas?

Kalojen kasvatusaltaat. Huomasin sudenkorennot vasta kuvaa katsoessani.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kun tie loppui käännyimme ympäri ja lähdimme ajelemaan kohti saaren kolkkaa, jossa on luontopolku. Siellä sijaitsee myös lintutorni.

(Copyright: Lumikki Laine)

Kaunista
(Copyright: Lumikki Laine)

Tien päässä oli laitumella ystäväni Gretan miehen karjaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vastustamattoman suloisia pikkuotuksia!
(Copyright: Lumikki Laine)

Metsätie
(Copyright: Lumikki Laine)

Metsätiellä talsiessani tunsin yhtäkkiä jonkun elukan tarttuvan niskaani. Ja toisen. Katsoin Kimmoa. Hänen selkänsä oli täynnä hirvikärpäsiä. Vedimme ötököitä irti toisistamme, ravistelimme vaatteitamme ja samaan aikaan niitä hyökkäsi lisää päälle. Oli päästävä heti kallioille tuuleen!

Kauriin kallo puussa?
(Copyright: Lumikki Laine)

Vihdoinkin meri edessäni.
(Copyright: Lumikki Laine)

Minä rannalla.
(Kuva: Kimmo Autio)

Kaikki Ahvenanmaan osat ovat eri näköisiä. Yllätyin Jurmon kallioiden jylhyydestä. Mieleeni tuli kielikuva: villi meri. Tällä saarella vaikutti olevan erittäin sitkeähenkinen hirvikärpäskanta. Olisi luullut että ötökät eivät pysty lentämään kovassa tuulessa. Mene ja tiedä, mutta niitä vaan riitti ja riitti. Kurjaa, että emme pystyneet vierailemaan näköalatornissa. No joku toinen kerta. Mutta tähän saaren osaan en tule syksyllä.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Oli aika hakea kamppeet ja jättää jäähyväiset Jurmolle. Saatan joskus käväistä saarella uudestaan. Ainakin vierasmajassa on järkevää yöpyä mikäli on liikkeellä omalla kuluneuvolla ja on tarkoitus ajaa Helsingistä Kustavin kautta pääsaarelle.

Lautalle päästyämme meitä tuli vielä tervehtimään nainen, jonka kanssa olin puhunut puhelimessa ennen reissua. Selitin, että laitoin yöpymismaksun postilaatikkoon. En ole tottunut pieniin paikkakuntiin. Minulle tuli tunne, että kaikki saarella tiesivät kuka minä olen. 

Lauttamatkan jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Maarianhaminaa. Edessämme oli yksi maailman kauneimmista tiestä. Tie, joka kulkee Brändön läpi Torsholman satamaan.

(Copyright: Lumikki Laine)