Jungfruskärin viimeinen neitsyt - Den sista jungfrun på Jungfruskär: tammikuuta 2019

Heräämme yöllä mieheni kanssa myrskyn ääniin. Tuuli ulvoo ulkona niin että korviin sattuu. Puut kaatuvat ryskyen ja oksat lentelevät tuulen mukana, osa niistä paiskautuu ikkunoihin.

Asumme vanhassa kesämökissä ylhäällä mäen päällä ja meillä on olohuoneessa isot ikkunat ja suora näköala Ahvenanmaan merelle. Istumme sohvalla järkyttyneinä ja mieheni sanoo, ettei ole koko elämänsä aika ollut todistamassa näin kovaa myrskyä. Hän huomauttaa myös, että nyt katto voi lähteä myrskyn mukana. Luulen, että hän pilailee. Hän näyttää kuitenkin vakavalta ja ihmettelee ettei sähkö ole vielä poikennut. Melkein samassa kaikki pimenee. Puhelimet eivät toimi. Kenttää ei ole. Internet yhteys on poikki. Meillä ei ole kotona pattereilla toimivaa radiota. Sytytämme kynttilöitä ja kaivamme otsalamput esiin. Jossakin vaiheessa uni vie voiton.

Totuus valkenee

Aamulla nousemme ylös lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Keittiön ikkunasta näkyy viisi kaatunutta puuta ja muutama vinossa oleva runko.

Siirryn olohuoneeseen ja katson terassille: se on täynnä puiden oksia. Pitkin jyrkkää rinnettä puut ovat kaatuneet sikin sokin. Onneksi talomme on säästynyt ja katto on vielä paikallaan.

Lähdemme aamukävelylle.

(Copyright: Sari Mattsson)

Olen huolissani työhuoneestani. Olemme juuri saaneet sinne kamiinan sisään ja se alkaa olla valmis otettavaksi käyttöön. Olen odottanut tätä niin pitkään! Mutta onko minulla enää sitä? Onko myrsky vienyt sen mukanaan?

Joka puolella on kaatuneita puita ja katson kauhuissani kuinka maa vielä liikkuu suurten puiden juurien alla. Se keinuu. Puut voivat kaatua pian tai sitten liike voi pysähtyä ja ne voivat kaatua myöhemmin pienestä kosketuksesta: tuulen, jonkun eläimen tai ihmisen. Myös ilman lämpötilan muutoksen vaikutuksesta.

Jännitystä ilmassa

Saavumme työhuoneeni, pienen mökin nimeltä Castellet, pihaan. Rakennus sijaitsee sadan metrin päästä kodistamme ja on samalla tontilla pienen talomme kanssa. Castellet on ehjä eikä sen vierestä ole kaatunut yhtään puuta. Alempana rinteessä näkyy myrskyn jäljet. En uskalla mennä lähemmäksi katsomaan.

On epätodellinen olo. Palaamme tielle ja kävelemme eteenpäin. Suuri kuusi on kaatumaisillaan. Siirrän katseeni minne tahansa, niin edessäni on kaatuneita puita. Kävelemme eteenpäin. Pellon laidalla oleva sähkön päälinjaa kannatteleva puupylväs makaa maassa.

(Copyright: Sari Mattsson)

Tapaamme samalla tiellä asuvan naapurin. Hän hymyilee ja melkein naureskelee samalla kun kauhistelemme yhdessä näkymiä ympärillämme. Jotenkin tässä on pärjättävä.

Myöhemmin menemme Castelletiin ja sytytämme tulen kamiinaan. Pieni mökki lämpiää nopeasti. Minulla on siellä pattereilla toimiva radio. Mieheni pojan vaimo tulee termospullon kanssa noutamaan kahvivettä. He asuvat valtavassa omakotitalossa, mutta siellä kaikki toimii sähköllä, joten nyt ei toimi mikään.

(Copyright: Sari Mattsson)

Otamme radion mukaan ja kotona tuo pieni halpa vekotin on ainoa linkkimme ulkomaailmaan usean päivän ajan.

Meillä on kotona varaava takka ja sähkölieden lisäksi puuhella, jolla voimme valmistaa ruoan. Olemme etuoikeutettuja. Mieheni on elänyt elämänsä ensimmäiset vuodet ilman sähköä ja nyt saan kuulla monta eläväistä tarinaa menneiltä ajoilta. Olen toki kuullut niitä aikaisemminkin. Silloin ne olivat jotenkin romanttisia. Fiilistelemme hieman.

Autoajelulla

Myöhemmin iltapäivällä päätämme lähteä ajelulle. Auton radiosta kuulemme että myrsky on saanut aikaan valtavia tuhoja koko Ahvenanmaalla.

(Copyright: Sari Mattsson)

Tien varret vahvistavat radion sanomaa. Ihmisiä kehoitetaan pysymään sisällä ja pimeällä ei tule mennä lainkaan ulos. Puut ja sähkötolpat kaatuilevat edelleen. Useimmat kaupat ovat suljettuna eikä auton tankkaaminenkaan onnistu, sillä nuokin laitteet toimivat sähköllä.

(Copyright: Sari Mattsson)

Onneksi asumme Eckerössä, sillä meidän lähikauppamme on ainoa kauppa Maarianhaminan ulkopuolella koko Ahvenamaalla, jossa on varageneraattori.

Myrskyn vaikutuksia

Lähipäivien suuri "hupi" on seurata kuinka monta tuhatta taloutta on ilman sähköä. Myös veden saanti on useille ongelma, sillä useimmat pumput toimivat sähköllä ja nyt on pakkasta.

Meidän pienen talomme pumppuhuone on pihalla. Mieheni on saaristolaisten tapaan kekseliäs: hän ostaa lähikaupasta hautakynttilöitä. Ne osoittautuvat erinomaisiksi lämmönlähteiksi. Viisi hautakynttilää nostaa pumppuhuoneen lämpötilan miinukselta kolmeentoista plus-asteeseen. Näin meillä on juokseva vesi kotona. Se on tietysti jääkylmää.

Parin päivän jälkeen alkaa olla aika hankkiutua suihkuun, joten suunnistamme Godbyn uimahalliin. Naisten saunassa puheenaiheena on myrsky. Nuori nainen istuu pienen poikansa kanssa lauteilla ja kertoo, että heillä on kotona 11 astetta lämmintä. Ei ole takkaa eikä puuhellaa. Vettä ei tule. Puhelimet eivät toimi. Kuulen useita samankaltaisia tarinoita.

Kriisikeskuksessa

Ympäri Ahvenanmaata on perustettu kriisikeskuksia, joissa on tarjolla lämmintä ruokaa ja mahdollisuus peseytymiseen. Tapaamme eräässä kriisikeskuksessa myös paikallisen pastorin. Hänen kotonaan on vähän päälle kymmenen astetta lämmintä. Hän asuu isossa hienossa talossa vaimonsa kanssa. Ehdotan nukkumista hautakynttilöiden lämmössä. Pastori ei kuitenkaan lämpene ehdotukselleni.

Kuulemme kriisikeskukseen kokoontuneilta ihmisiltä monta rehevää tarinaa asuntoautoilijoista, jotka leiriytyvät kesäisin kirkon pihalle. Hurtti huumori ja hauska seura piristää.

Kun rikkaasta tulee köyhä

Nopeimmin jäähtyvät suuret hienot uudet talot, joissa on korkeat huoneet. Lattialämmitys on vihoviimeinen keksintö tällaisen katastrofin aikana. Olen todella tyytyväinen että asumme "matalassa majassa", joka lämpenee nopeasti varaavan takan ja puuhellan avulla.

Mielessäni pyörii sota-aikoina otettuja valokuvia. Metsät, joita olen myrskyn jälkeen nähnyt paiskaavat ne muistojeni lokeroista silmieni eteen. Hammarlandissa suuren juhlapaikan pihalle on kaatunut valtava juhannussalko. Salko on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä symboleista.

(Copyright: Sari Mattsson)

Illalla kotona kynttilänvalossa mietin tätä kirjaani Jungfruskärin viimeinen neitsyt. Matkan varrella on ollut todella monta vastusta. Nyt tämä. Minun on ollut pakko alistua ja suostua niihin kaikkiin.

Kuka määrää

Ulkona liikuessani kaikki mitä näen ja ihmisiä kohdatessani kaikki mitä kuulen, vahvistavat sen, että Ahvenanmaa ei tule olemaan tämän myrskyn jälkeen sama kuin ennen. Minun mielessäni liikkuu lause: myrsky on raiskannut Ahvenanmaan. Onko se enää sama paikka jonka kauneuteen olen rakastunut ja ihastunut? Mitä jos myrskyt toistuvat? Kuinka käy minun patsaideni, joita uinuvat sisälläni ja odottavat syntymistään? Osaanko tehdä ne riittävän vahvoiksi ja pultata ne kallioon tarpeeksi hyvin, että ne kestävät tulevat myrskyt? Sillä olen varma että tämä tulee toistumaan.

Kestääkö kotimme ja Castellet tulevat koitokset, joiden aikana tuulen nopeus voi nousta 43 metriin sekunnissa? Miksi olen muuttanut tänne? Tahdonko asua enää täällä, jos luonto ei olekaan se sama enää. Jos elämä meneekin sellaiseksi, että joutuu kamppailemaan hengissä pysymisen takia. Mikä on tärkeintä?

Mitä tekemäistä omalla toiminnallani on tämän kanssa?

Me ihmiset olemme niin pieniä.Meillä ei ole mitään valtaa luonnon edessä. Tämä saattaa olla yksi esimerkki hinnasta, jonka ihmiskunta saa maksaa siitä, että se omalla toiminnallaan muuttaa luonnon kulkua: sademetsien hakkaaminen saa aikaan ilmastomuutoksia. Samoin ympäristön saastuttaminen ja myrkyttäminen. Ovatko uskonnollisten teosten ennustukset sittenkin totta? Annammeko niiden toteutua? Uskommeko niihin tai yleensä mihinkään?

Ihmisten ahneus johtaa luonnonkatastrofeihin. Pepsicola, Nestle ja Shell. Tässä vain muutamia yhtiöitä jotka lupailevat muutoksia toimntaansa, mutta eivät pidä niistä kiinni. Katse on syytä kääntää myös omaan toimintaan: kun tulen tietoiseksi mitä nämä yhtiöt tekevät, lopetan heti niiden tuotteiden ja palvelujen käytön. En omalta osaltani mahdollista niiden toimintaa. Tämä on neula heinäsuovassa. Jostakin on kuitenkin aloitettava, joten aloitan omasta toiminnastani.

Pieniä yksityiskohtia

Erään rakennusmestarin pihalta on myrsky vienyt talviteloillaan olevan purjeveneen. Hänen itse rakentamansa sauna on myös liikkunut yön aikana, toivottavasti parempaan paikkaan.

Tuttavani lähti yöllä ulos katsomaan kuinka suuri myrsky saa aikaan sellaista ääntä ja talon katon palanen oli lentänyt hänen kasvojensa ohitse.

Useita ihmisiä jäi nalkkiin koteihinsa kun puut kattuivat heidän kotitalojensa päälle.Tietooni ei ole tullut yhtään suoraan myrskyn aiheuttamaa kuolemaa. Ainoastaan yksi mies jäi oman traktorinsa alle. Kuulemani mukaan hän oli lähtenyt raivaustöihin ja jättänyt traktorin käymään kun meni juttelemaan tuttujensa kanssa. Traktori lähtikin liikkelle ja mies jäi sen alle. Traktori veti miehen mereen, jonne tämä sitten hukkui.

Niin kaunis on maa

Nyt maa on pukeutunut kimmeltävään lumivaippaan. Se yrittää kätkeä allensa myrskyn jäljet. Tuhot ovat niin valtavat, ettei niitä pysty peittämään. Joka ainoa päivä ne ovat edessäni, kun avaan silmäni ja katson ulos ikkunasta. Autoillessani ne koristavat tien molempia puolia, minne tahansa ajankin.

Lopulta uskaltaudun erääseen lempipaikkaani, Ramsholmenin luonnonsuojelualueelle kävelylle. Lähden reippailemaan pitkin luontopolkua. Kaikki näyttää hyvältä, mutta sitten...