Yhteinen nimittäjä: Koirasaari

Olen kirjoittanut hieman tarinaa Jungfruskärin viimeisestä neitsyestä eteenpäin täällä Kanariansaarilla. 

Googlailin tässä aikani kuluksi myös saaren historiaa. Kanariansaarta, Grand Canariaa, on aikoinaan kutsuttu Koirasaareksi, aivan kuten Jungfruskärtäkin aikoinaan. 

 Yhteistä saarille on myös se, että luonto on hyvin monimuotoinen ja erilainen saaren eri osissa sekä jumalainen kauneus.

Tässä muutama kuva tämän päivän kävelyltä, pituus 10 kilometriä.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Janke Mattsson)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Löysin vuorilta myös mieluisan taukopaikan, jossa oli mukava antaa ajatusten juosta villinä. Tällaisissa paikoissa uudet ideat vain pulpahtavat esiin. Ei tarvitse lainkaan pinnistellä. Itseasiassa pakottamalla en saa aikaan mitään mielenkiintoisia tarinoita, niiden käänteitä ja herkullisia yksityiskohtia.

(Copyright: Janke Mattsson)

Matkalla taivaaseen

Viimeiseksi olisin uskonut että kirjoitan tätä kirjaani Kanarian saarilla. Näin on nyt kuitenkin päässyt tapahtumaan. Eilen kävin läpi erästä päiväkirjaani, jota olen kirjoittanut Jungfruskärissä syksyllä 2003. Omasta mielestäni olen tavoittanut jo silloin olennaisimman.

Kanarian saaria ja itämeren saaristoa ei voi verrata - ne ovat niin erilaisia. Itse asun kuitenkin mieluummin siellä kaukana pohjoisessa.

Tänään teemme "pienen" autoajelun paikalliseen vuoristoon. Kohtaan Maspalomasin hautausmaalla ortodoksipapin, ja menen tervehtimään häntä. Kun pappi kuulee että olen ortodoksi, hän kysyy nimeni, vihmoo minut pyhitetyllä vedellä ja samalla laulaa rukousta kauniilla pehmeällä äänellään. Hänellä on vesi valmiina maljassa, sillä hän on juuri lopettanut panihidan haudalla. 

Myöhemmin ylhäällä vuorilla näen silmieni edessä, kuinka sateenkaari syntyy alapuolellamme olevassa laaksossa. Se alkaa pienestä ja kasvaa pituutta kaartuen hitaasti alaspäin.

Ajamme pilvien läpi ylös taivaaseen lähelle vuoren huippua. Siellä kohtaamme paikallisen perheen, joka on lähtenyt kahdella autolla ajamaan ylös vuorelle, koska sinne on satanut lunta! He eivät ole milloinkaan aikaisemmin nähneet lunta. Liikkeellä on useita paikallisia seurueita. Me emme aja ylös, sillä autossamme on kesärenkaat. Lumi on meille niin tavallista. Vuoristo ei.

Jatkamme matkaamme ja ajelemme rauhallisesti alas vuorilta kohti väliaikaista kotiamme. Pilvien alapuolella on jo hämyisä iltavalaistus joka täällä kestää vain hetken. Sitten on pimeää. 

Tässä muutama kuva tältä päivältä.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)