Keskustelua Axelinan kanssa

Kirjaani tähän mennessä kirjoitamani tekstit on nyt luettu ja palautteen saatuani ymmärrän, että minulla on edessä valtavasti töitä ja joudun odottamaan niin kauan kunnes työhuoneeni on valmis. En pysty kirjoittamaan samassa tilassa, jossa on muita ihmisiä. Tarvitsen yksinäisyyttä. Onneksi joudun odottamaan enää ehkä vain viikon.tai kaksi ja sitten .....kirjoitan vasemmalla kädellä niin kuin nytkin.

Olin viime kesänä kuvanveistokurssilla, jossa tein tämän alla olevan hahmon.

(Copyright: S.Mattsson)

Teos on täysin keskeneräinen ja osa suurempaa kokonaisuutta. Kyseessä on Axelina, kirjani päähenkilö. Keskustelen hänen kanssaan Axelinan tarinan sisällöstä ja muusta. Tämä rauhoittaa minua. 

Olen oppinut valtavasti nöyryyttä ja pitkäjänteisyyttä kipeän olkapääni takia: Kaikki projektit peruuntuivat kun en pysty kunnolla kirjoittamaan enkä soittamaan instrumentteja. Uuden elämäni alku Ahvenanmaalla sai täysin uudenlaisen suunnan. Nyt odotan leikkausta. Yritän hyväksyä kaiken mitä en voi muuttaa.

Kirjan luovuttaminen luettavaksi keskeneräisenä sai minut tuntemaan aivan kuin kelluisin kahden eri maailman välissä.

(Copyright: S,Mattsson)

Palaute oli niin hyvä ja rakentava että tunnen sieluni nyt vakaammaksi.

Axelina on minun luomani hahmo, Käytän materiaalina kirjoittaessani saaristolaisten kertomia juttuja Jungfruskäristä ja Ahvenanmaalta, omaa mielikuvitustani, vanhoja valokuvia, haastatteluja, elokuvia ja omia kokemuksiani sekä mielikuvitustani. Olen myös lukenut paljon saaristoa kuvaavia romaaneja.

Axelina ei siis ole todellinen henkilö. Edesmennyt Alice Lindqvist on ollut liikkeelle paneva voima. Kyse ei ole hänen elämäntarinastaan. Toivottavasti tämä tieto rauhoittaa niitä paria ihmistä, jotka ovat olleet kirjoittamistani vastaan. Epäilen heidän pelkäävän että paljastan jotain negatiivista Jungfruskärin historiasta. Pelko on turhaa. 

En ole syntynyt miellyttäjäksi, joten kaikkien ei todellakaan tarvitse pitää minusta. Kun keskittyy toteuttamaan liikaa toisten toiveita ja jos päämääränä on miellyttää muita ihmisiä hyväksytyksi tulemisen, huomion ja ihailun saamiseksi, niin siinä helposti kadottaa itsensä.

Teokseni on satukirja aikuisille ja heille siksi, että sen sisältöä lapset eivät ymmärrä. Erotiikkaa ja seksualisuutta kuvataan naisen näkökulmasta ja kokemana. Se on yksi kirjan pääteemoista.

Näitä asioita pohdin nyt alkyöstä. Välillä pysähdyn ja kysyn, mitä Axelina ajattelee tästä asiasta. Kirjoittaminen on ihanaa. Se on ajattelmista. Luomista. Rakastan sitä.

Syksyn viimeinen veneretki

Eckerön Kålgrundet, tämän vuoden viimeisen veneretken kohde. Kuinka on mahdollista, että olen päätynyt asumaan näin ihmeellisen kauniin luonnon keskelle. Kiitollisuudellani ei ole rajoja. Se on yhtä avara kuin meri ja taivas.

(Kuva: J.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

Luonnon kauneus, sen muotojen ja värien monimuotoisuus on kaikissa vivahteissaan uskomaton tänä aurinkoisena syyspäivänä. En saa tallennettua puhtaan tuulen viileää henkäystä ja sitä kuinka se muuttaa sisälleni asumaan. Puhdistaa minun sieluni.  

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

(Copyright: S.Mattsson)

Tämä kaikki yhden lyhyen retken aikana muutamassa tunnissa. 


Kotona sohvan uumenissa vilkaisen ulos ikkunasta. Minun on aivan pakko mennä ulos parvekkelle ja ottaa päivän viimeinen kuva:

(Copyright: S.Mattsson)

Valtavia muutoksia

Olen siirtynyt uuteen vaiheeseen elämässäni: olen nyt naimissa ahvenanmaalaisen miehen kanssa ja niin minusta on tullut virallisesti saaristolainen. Sukunimeni muuttui Laineesta Mattssoniksi.

(Photo: Peter Pierrau)

Meillä oli pienet häät. Kuulun itse kreikkalaiskatoliseen ortodoksiseen kirkkoon ja varasimme tapahtumaa varten Uspenskin katedraalin Helsingistä.

Kutsuimme häihin vain perheenjäsenet ja lähimmät ystävät. Lukumäärä kasvoi, koska olen itse laulanut ortodoksista kirkkomusiikkia 16 vuotta ja halusin paikalle muutaman kuorokaverin. Kaikki tulivat, jotka pyysin, joten meillä oli kuorollinen laulajia paikalla. Se kuulosti hienolta. On upeaa, että juuri ne ihmiset, joiden kanssa olen kasvanut musiikissa ja rukouksessa kirkossa, olivat mukana. 

Sain mahtavan lahjan tämän kokemuksen myötä. En ole milloinkaan kokenut mitään vastaavaa. Uskon jokaisen sanan mitä pappi sanoi ja kuoro lauloi. Ortodoksinen kirkkomusiikki on rukousta. Uspenskin katedraali on mahtava paikka laulaa, koska kaiku on niin pitkä. Minulla on ollut useita hengellisiä kokemuksia juuri katedraalissa.

Absurdi Venetsia

Häämatkamme suuntautui Venetsiaan. Vietimme siellä suurenmoisen viikon. Tämä unenomainen kaupunki on kuin suuri valtava museo ja taiteen aarrekammio. Se on paikka, missä on esitetty maailman ensimmäinen ooppera. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Kun avaan matkan jälkeen Jungfruskärin viimeisen neitsyen tekstin, luen sitä eri tavalla kuin aikaisemmin. Matkustaminen avartaa. 

Matka saaristolaiseksi on omalla kohdallani ollut pitkä. Nyt tuntuu että tein vähintään yhtä pitkän matkan avioliiton sakramentissa kirkossa. Ortodoksinen kirkko käsittää koko avioliiton sakramentiksi, ja vihkiminen on sen sakramentin alku. 

Tapahtunutta muutosta on vaikea selittää. Tuntuu mystiseltä. Kaikki on muuttunut. Katedraalissa on täytynyt tapahtua jotakin, koska myös mieheni kokee samoin. Pelkästään postiivista, mutta yllättävää kuinka voimakas tuo sakramentti on. Matka elämän halki jatkuu. 

(Copyright: Sari Mattsson)

Tikka hakkaa päätä

Kirjan kirjoittaminen on nyt todella hidasta, mutta teen minkä pystyn. Pahin riesa on pitkään jatkunut olkapään kipu. Joudun kirjoittamaan edelleen vasemmalla kädellä. Tätä on kestänyt jo yli vuoden! Toisinaan turhaudun ja ahdistun tilanteesta. Onneksi kyynelten jälkeen olo on seesteinen. 

Tunnen täällä itseni välillä vieraaksi, mutta samanaikaisesti kuulun vahvasti ympäristööni ja olen osa tätä jumalattoman kaunista luontoa. Rakastan syysmyrskyjä ja sitä, että asumme keskellä metsää. Talomme on ylhäällä kalliolla ja meillä on näköala Ahvenamaan meren ylitse.

Olen todella onnellinen mieheni kanssa. Ainoa suru on olkapääni tila ja se, etten pysty kirjoittamaan kunnolla. Ja samaan aikaan tikka hakkaa pääni sisäpuolella aivojani ja hokee: kirjoittamaan! Kirjoittamaan !! Kirjoittamaan !!!

En ymmärrä miksi juuri tämän kirjan kirjoittamisen prosessi on niin pitkä. Kuinka ihmeessä elämä tuo eteeni uusia asioita jatkuvasti nopeassa tahdissa?

Rauhoittavat iltakävelyt

Käyn usein kävelemässä iltaisin. Viime aikoina kulkuni on suuntautunut venevajalle. Yleensä heitän siellä 10 kertaa virvelillä ja  sen jälkeen tulen takaisin kotiin. 

Matka venevajalle on joka kerta erilainen, koska kaikki muuttuu jatkuvasti, myös luonto. Eilen kuu valaisi niin hyin, että otsalamppu oli tarpeeton härpäke.

(Copyright: Sari Mattsson)

Tänään tuulee rivakasti. Kun pääsen perille oikaisen itseni laituirille ja kuuntelen laineiden liplatusta laiturin keinuessa allani  pehmeästi. Taivas on harmaa, mutta valoisa. Kuu valaisee hyvin pilvipeiton takaa. Minä unelmoin ja ajattelen kirjani päähenkilöä Axelinaa. Mitä hän on mahtanut ajatella maatessaan laiturilla kuunnellessaan luontoa.


Tiedän että kirja tulee valmiiksi. En anna periksi! Itse asiassa olen jo niin pitkällä, että annan sen tällä viikolla eräälle luotettavalle ihmiselle luettavaksi, vaikka teksti on vielä raakile. Tuntuu että tarvitsen hieman palautetta jo tässä vaiheessa, 

Ja uudet ideat pyörivät jo päässäni.

Västra Malen - retki toiseen maailimaan

Tänään suuntaamme ulos merelle. Tiedän kokevani ja näkeväni sellaista kauneutta, jota ihminen ei pysty luomaan. 

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

Täällä minä tunnen olevani kuin toisella planeetalla. Planeetalla, jossa paistaa aina aurinko. 

(Copyright: LL)

Kukkien kauneus pääsee oikeuksiinsa saaren mahtavan karuuden keskellä..

(Copyright: LL)

Västra Malenista löytyy rikas kalliomaailma. Aivan kuin joku kuvanveistäjä toisesta ulottuvuudesta olisi ollut paikalla muovaamassa maisemaa. Luonto huikaisee. Näen silmissäni kuinka valtavat jäämassat ovat työntäneet "kivet" paikoilleen.

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

Tunnen ikuisuuden ympärilläni. Olen osa sitä, osa tätä maailman kaikkeutta. Kuulun juuri tähän paikkaan tämän ihmisen kanssa. Aika katoaa, sitä ei enää ole. On jotain muuta. Paljon suurempaa.

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

Koen taas voimakkaasti sen, että Ahvenanmaa on todella suuri, vaikka se on maantieteellisesti pieni. Paradoksi. Vai onko? Löytyykö elämän laajuus moninaisuudesta,  syvyydestä ja erilaisuudesta? 

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

Meri on kuin samettia. Se kutsuu syleilyynsä. Tänään meri huikaisee kauneudellaan.

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

(Copyright: LL)

Olen kiitollinen, että olen saanut elää tämän päivän. Se on ollut suurenmoinen.