Muutto Simskälaan osa 1

Pakkaan yöllä pienen autoni aivan täyteen - siihen mahtuu mukavasti kaikkea mitä tarvitsen lähiviikkojen aikana. Tilaa veivät myös LUV ry:n paperit ja kansiot. Ne painavat paljon - sen huomaan kun ralliautoilen aamuyöllä kohti Turun satamaa. Starttaan iloisena kotipihalta, enkä katso taakseni. Ajaminen vaatii kaiken keskittymiseni. Kehä kakkosta pitkin painaessani ajatukseni pyörivät siinä, miten minä tulen näkemään ja kokemaan pääkaupunkiseudun elämän sitten kun tulen takaisin 10 viikon kuluttua.  



Ylämäet menevät hieman verkkaisemmin. Rakas uusi autoni alkaa myös venkoilla niissä silloin kun vauhtia on 110km/tunnissa. Pienemmillä ja reippaammilla nopeuksilla tätä ongelmaa ei ole. Autoni tarkastettiin eilen öljynvaihdon yhteydessä, eikä mitään akuuttia häikkää löydetty.


Melko mitättömillä yöunilla varustettuna ajelen pitkin aamu-usvaisia teitä kohti uutta elämääni. Olen Turun satamassa  tasan kello 7.15 ja ajan elämäni ensimmäisen kerran auton aivan kitaan. Se on yllättävän helppoa. Saa nähdä kuinka käy huomenna skootterin kanssa. Ainoa asia joka siinä askarruttaa on hihnojen kiinnitys.

Uusi kokemus minulle tämäkin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tilava muuttoautoni.
(Copyright: Lumikki Laine)

Matkalla laivan kitaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Unien kultamaa yhä lähempänä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Laivalle päästyäni menen suoraan hyttiin, joka on siisti ikkunallinen hytti, 8 euroa. Hinta-laatusuhde tällaiselle kestoköyhälle kohdallaan. Avaan sängyn ja vaivun uneen.

Maarianhaminan satamassa päätän tehdä pienen kierroksen kaupungissa autollani. Käyn kaupassa ja ajan sitten satamaan päin. Kierroksen tarkoituksena on löytää autolle mahdollisimman turvallinen parkkipaikka maanantain aamuyöhön asti. Tulen silloin skootterilla, jonka jätän ystäväni pihaan ja jatkan siitä sitten matkaa muuttokuormani kanssa Simskälaan.

Viking Grace

Tämä oli ehdottomasti lyhin vierailu, minkä olen Ahvenanmaalle tehnyt. Maissaoloaika on noin puoli tuntia.

Taas laivaan!
(Copyright: Lumikki Laine)

Tunnen massiivisen väsymyksen vyöryvän  päälleni astuessani laivaan. Onneksi kysymyksessä on Viking Grace, sillä siinä laivassa on loistavia lepopaikkoja, joissa voi heittäytyä pitkäkseen herättämättä närää kanssamatkustajissa.  Matka menee suurimmaksi osaksi nukkumiseksi. Pääsen tänään vielä kotiin nukkumaan omaan sänkyyni. Ja huomenna aion nukkua pitkään. Laiva lähtee vasta illalla Helsingistä.

Unikuvissani vilahtelevat eriväriset pilvet, jotka vaeltelivat taivaalla tuulen mukana. Jossakin niiden lomassa leijuvat ajatukseni siitä, mitä tämä matka tulee minulle henkilökohtaisesti merkitsemään. En pysty kuvittelemaan sitä muuta kuin pinnallisella tasolla.  Sekin on vaikeaa, sillä pinta heijastaa aina syvyyttä.

Maisema ennen uinahtamistani mukavaan kansituoliin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Koko matka hujahtaa ohitse nukkuessani. Vetelen sikeitä jopa Jungfruskärin ohitse. Saarihan näkyy kirkkaalla ilmalla Turun laivoille.

Takana siintää kappale kauneinta saaristoa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä yläkannelta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Siivoojien ar,meija valmiusasemissa odottamassa laivalle pääsyä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Takaisin Turun satamassa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Taas uusi kulkuneuvo,
(Copyright: Lumikki Laine)

Junamatkan syvät keskustelut

Täällä junassa pieneen työskentelyhyttiini  ilmestyy kaveriksi Sami Eulenberger. Sami oli ollut raveissa. Keskustelumme suistuu nopeasti autoiluun. Sami kertoo toimineensa aikaisemmin ammattiautoilijana ja kuvailee yksityiskohtaisesti alan vaaroja kuljettajan ollessa väsynyt. Käyn mielessäni läpi tämän aamun tapahtumia. Vaikka nukuin vähän, niin olin päättänyt että ajan heti tien sivuun jos huomaan sellaisia merkkejä, jotka vaikuttavat ajokykyyni.

Sami valisti minua väsyneenä ajamisesta.
(Copyright:Lumikki Laine)

 Sami jää  juuri pois junasta. Minä jatkan vielä matkaa.

Kohta lähden ......

Kun ajattelen lähtöäni kahden viikon kuluttua tunnen oloni keveäksi - aivan kuin kohta nousisin lentoon. Tunnelma muistuttaa nuoruusajan uniani, joissa kävelen usein auringon paistaessa kesäisellä kadulla, jonka asfaltti höyryää lämmöstä ja tuoksuu pieltä. Tiedän osaavani lentää. Katson vastaan tulevia ihmisiä, päätän yllättää heidät ja samassa nousen ilmaan. He kaikki katsovat jälkeeni kun lennän pienen kaupungin yllä, pitkin taivaan sineä. Kun kaupunki loppuu ja esikaupungin talot katoavat altani, huomaan alapuolellani tuulessa lainehtivat kypsät vehnäpellot. Ne virtaavat allani valtavan joen tavoin ja kauempana kimmeltää meri häikäisten minut. Tässä kohdassa usein heräsin.

Tämä on kohta jokapäiväinen näky minulle.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olen siis lähdössä elämäni ensimmäisen kerran kirjailijaresidenssiin Ahvenanmaalle, Strömmeniin, edesmenneen kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon. Se on sama talo, missä hän on kirjoittanut romaanisarjan, jonka pohjalta on tehty mm. telvisiosarja Myrskyluodon Maija sekä samasta tarinasta lukuisia musiikkiteatteriversioita. 

Anni Blomqvistin ja hänen poikansa Bengtin hauta Vårdössä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Hankin toissapäivänä auton. Ja kolme viikkoa sitten skootterin, jolla aion ajella meren päällä kulkevia teitä. Kaikki asioita, joista en ole oikein osannut edes unelmoida. 

Skootterini saa uuden hihnan. Hankintalistalla on vielä takalaukku.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tämä lähtee myös valloittamaan Oolantia skootterin kanssa.
Uusivanha autoni taitaa olla  pesun tarpeessa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jungfruskärin viimeinen neitsyt -satukirjani kirjoittaminen on kesken. Minulla on Ahvenanmaalla alkamassa toinen kirjaprojekti, jossa on mukana useita paikallisia eri toimijoita. Uskon vakaasti, että minulla on Strömmenissä aikaa kirjoittaa myös satukirjaani. Itse asiassa tunnen kuin joku kirjoittaisi sitä koko ajan sisälläni, minä vaan sitten päästän sen ulos oikeassa ympäristössä.

Olen joskus nähnyt kauhukuvia siitä, että päätyisin Anni Blomqvistin taloon kirjoittamaan saaristoaiheista romaania. En ole nyt kirjoittamassa romaania, vaan satukirjaa ja ennen kaikkea aloitan laulukirjan tekemisen, johon kerään sävellettävät runot musitisairauksista kärsiviltä ihmisiltä. Eli erilaista työtä. Minua ei ahdista lainkaan se, että kirjoitan saman pöydän äärellä ja katson merta samasta ikkunasta kuin Blomqvist aikoinaan. Minä odotan sitä. Olen innoissani. Olen onnellinen että olen saanut tämän mahdollisuuden!

Rakastan näitä punaisia meren päällä kulkevia teitä. Ja tästä tulee pätkä kotitietäni 10 viikon ajaksi!
(Copyright: Lumikki Laine)

Aikuiselämäni suuri käännekohta on meneillään, sillä molemmat lapseni ovat nyt aikuisia ja pääsen aloittamaan uuden, mielenkiintoisen kauden elämässäni. En voi kuvitella mitään parempaa tapaa sen aloittamiseen. Olen täysin valmis. Kerrankin elämässäni saan tuntea tämän. Ja tämä on ihanaa - elää todeksi se vapaus ja kauneus mikä on oman itsen sisällä. Ja ottaa vastaan kaikki mikä tulee vastaan - myös ulkoa päin. Kaikkihan ei tule olemaan pelkästään mukavaa, sen tiedän. Minun elämäni on harvoin mennyt suunnitelmien mukaan. Kohta minä taas lennän.......