Kohta lähden ......

Kun ajattelen lähtöäni kahden viikon kuluttua tunnen oloni keveäksi - aivan kuin kohta nousisin lentoon. Tunnelma muistuttaa nuoruusajan uniani, joissa kävelen usein auringon paistaessa kesäisellä kadulla, jonka asfaltti höyryää lämmöstä ja tuoksuu pieltä. Tiedän osaavani lentää. Katson vastaan tulevia ihmisiä, päätän yllättää heidät ja samassa nousen ilmaan. He kaikki katsovat jälkeeni kun lennän pienen kaupungin yllä, pitkin taivaan sineä. Kun kaupunki loppuu ja esikaupungin talot katoavat altani, huomaan alapuolellani tuulessa lainehtivat kypsät vehnäpellot. Ne virtaavat allani valtavan joen tavoin ja kauempana kimmeltää meri häikäisten minut. Tässä kohdassa usein heräsin.

Tämä on kohta jokapäiväinen näky minulle.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olen siis lähdössä elämäni ensimmäisen kerran kirjailijaresidenssiin Ahvenanmaalle, Strömmeniin, edesmenneen kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon. Se on sama talo, missä hän on kirjoittanut romaanisarjan, jonka pohjalta on tehty mm. telvisiosarja Myrskyluodon Maija sekä samasta tarinasta lukuisia musiikkiteatteriversioita. 

Anni Blomqvistin ja hänen poikansa Bengtin hauta Vårdössä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Hankin toissapäivänä auton. Ja kolme viikkoa sitten skootterin, jolla aion ajella meren päällä kulkevia teitä. Kaikki asioita, joista en ole oikein osannut edes unelmoida. 

Skootterini saa uuden hihnan. Hankintalistalla on vielä takalaukku.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tämä lähtee myös valloittamaan Oolantia skootterin kanssa.
Uusivanha autoni taitaa olla  pesun tarpeessa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jungfruskärin viimeinen neitsyt -satukirjani kirjoittaminen on kesken. Minulla on Ahvenanmaalla alkamassa toinen kirjaprojekti, jossa on mukana useita paikallisia eri toimijoita. Uskon vakaasti, että minulla on Strömmenissä aikaa kirjoittaa myös satukirjaani. Itse asiassa tunnen kuin joku kirjoittaisi sitä koko ajan sisälläni, minä vaan sitten päästän sen ulos oikeassa ympäristössä.

Olen joskus nähnyt kauhukuvia siitä, että päätyisin Anni Blomqvistin taloon kirjoittamaan saaristoaiheista romaania. En ole nyt kirjoittamassa romaania, vaan satukirjaa ja ennen kaikkea aloitan laulukirjan tekemisen, johon kerään sävellettävät runot musitisairauksista kärsiviltä ihmisiltä. Eli erilaista työtä. Minua ei ahdista lainkaan se, että kirjoitan saman pöydän äärellä ja katson merta samasta ikkunasta kuin Blomqvist aikoinaan. Minä odotan sitä. Olen innoissani. Olen onnellinen että olen saanut tämän mahdollisuuden!

Rakastan näitä punaisia meren päällä kulkevia teitä. Ja tästä tulee pätkä kotitietäni 10 viikon ajaksi!
(Copyright: Lumikki Laine)

Aikuiselämäni suuri käännekohta on meneillään, sillä molemmat lapseni ovat nyt aikuisia ja pääsen aloittamaan uuden, mielenkiintoisen kauden elämässäni. En voi kuvitella mitään parempaa tapaa sen aloittamiseen. Olen täysin valmis. Kerrankin elämässäni saan tuntea tämän. Ja tämä on ihanaa - elää todeksi se vapaus ja kauneus mikä on oman itsen sisällä. Ja ottaa vastaan kaikki mikä tulee vastaan - myös ulkoa päin. Kaikkihan ei tule olemaan pelkästään mukavaa, sen tiedän. Minun elämäni on harvoin mennyt suunnitelmien mukaan. Kohta minä taas lennän.......