Kun liitää pienellä potkurikoneella taivaalla kirkkaassa auringonpaisteessa, niin alla olevat maisemat huikaisevat. Ja sitten vielä kun silmiin sattuu se kaikkein rakkain ja kaunein pieni saariryhmä. Minun luovuuteni kehto. Siellä se allani odottaa minua sinisen meren sylissä.
 |
Siellä se on - suuri rakkauteni ja intohimoni kohde.
(Copyright: Lumikki Laine) |
Aurinko ei jätä minua rauhaan. Kun Jungfruskär jää taakse yritän etsiä katseellani Simskälaa. Mutta en löydä, se on liian kaukana koneen reitiltä. Sen sijaan tyydyn huokailemaan kuinka tuuli pyyhkäisee pehmeästi meren pintaa saaden sen väreilemään. Auringon valo heijastuu veden pintaan ja se kimmeltää kuin hienon hieno silkki, sellainen, joita myydään tuhannen ja yhden yön saduissa - tai Jungfuskärin viimeinen neitsyt kutoo sitä yhdessä tuulen ja auringon kanssa. Meri pukee sen päällensä ja samassa silmänräpäyksessa kaikkialla on lämmin. Lentokoneessa matkustavien ihmisten ilmeet kirkastuvat ja suupielet kääntyvät ylöspäin. Jopa sillä kaikkein yrmeimmälläkin elämän ruhjomalla ihmisellä.
 |
Tukholma lähestyy
(Copyright: Lumikki Laine) |
