Joutsenia, kukkia ja satumetsää = Ramsholmenin kevät

Aamulla kurkkua kuristi oikein kunnolla, mutta olin päättänyt lähteä Ramsholmeniin vaikka olisin kuinka kipeä. Tiesin, että siellä on paljon kukkia ja juuri niiden kuvaamisessa halusin onnistua. Matkalla huomasin joutsenen, joka oli tehnyt pesän aivan maantien viereen todella vilkkaalle paikalle. 

Tällä kaunokaisella oli pesässä viisi valtavaa munaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

En ole aikasemmin nähnyt joutsenen munia ja niiden koko oli huikea. Mieleeni pujahti kuvauksia kirjoituksista, joissa ahvenanmaalaiset keräävät loikin- ja muiden lintujen munia ruoaksi. Joutsenen munia en ole vielä kuullut mainittavan siinä yhteydessä.

Lapsoset saavat välillä aurinkoa!
(Copyright: Lumkki Laine)

Kaunis nuori äiti.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tässä vaiheessa lastennoito on vielä helppoa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jätin joutsenen hautomaan muniaan ja jatkoin matkaa kohti Ramsholmenin luonnonsuojelualuetta. Tien vierustalle oli heitetty todella paljon roskia: muovipusseja, kaljakoreja ja muuta ikävää. Kuvaamani joutsenen pesän lähistöltä löytyi mm. rikkinäisiä muovipusseja. Ei ole kovinkaan vaikea arvata keiden "ruoaksi" ne joutuvat.  Todella masentavaa että ihmiset eivät välitä. Roskaamisen pitäisi olla luonnonsuojelurikos ja siitä pitäisi saada tuntuva rangaistus. Olen aivan varma että nämä samat roskaajat kyllä katselevat joutsenia ihaillen, eivätkä ymmärrä tekojensa vaikutuksia luontoon.

Joutsenella on valtava pesä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kukkien kuvia

Kun pääsin Ramsholmeniin aloitin välittömästi kukkien kuvauksen. Paikka oli kuin suoraan satukirjasta. Maan peitto oli täynnä erivärisiä kukkia. Ja Ramsholmenin niemi on iso paikka. Tässä muutava muotokuva.

Tuttu voikukka.
(Copyright: Lumikki Laine)

Minulle tuntematon kaunokainen. Vähän saman näköisiä kasvaa valkoisina
kotitantereillani Haukilahdessa ja Westendissä Espoossa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olisko nää nyt niitä gulsippan eli keltavuokkoja?
(Copyright: Lumikki Laine)

Tuntematon laji.
(Copyright: Lumikki Laine)

Sinivuokkoja
(Copyright: Lumikki Laine)

kkk 

Keltainen kukka.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tuntematon
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

                 

Ja mikäs se sitten tämä on? Aika kummallinen.
Sama kukka siis kaikissa kolmessa kuvassa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tämä taitaa olla Ahvenanmaan kansalliskukka.
(Copyright: Lumikki Laine)

Muotokuva sinivuokosta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Rakkaita puita

Ramsholmenin puut lumosivat minut jo ensimmäisellä kerralla kun kävin siellä. Vaikka tarkotukseni oli tänään kuvata pelkkiä kukkia, jossa jopa onnistuin aika hyvin omasta mielestäni, niin puut aivan vaativat kuvaamista. Kuulin niiden/heidän näkymättömän ja äänettömän kuiskauksen. Ramsholmenissa kasvavilla puilla on pakko olla sielu. Ne ovat suuria persoonallisuuksia ja henkilöitä. Hyvä etten alkanut antamaan niille nimiä!

Heillä on selvästi hyvin tärkeä keskustelu meneillään.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

          

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

                

Selkeä hahmo.
(Copyright: Lumikki Laine)

Satumaisen kaunista

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

   

Erään joutsenen tarina on päättynyt. Jäljelle jäi vain siipi.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Polku kohti kesää.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kalojen sijaan tulikin kaikkea muuta

En sitten päässyt tällä reissulla kalastamaan. Tällä viikolla Simskälin kalastajan lapsi sairastui eli retki siirtyi seuraavaan kertaan. Soitin sitten vielä Hasse Bergimanillekin, mutta olisin tarvinnut auton. Hän lähtee kalareissuun niin aikasin aamulla, että bussit eivät vielä kulje. Jälkiviisaana tajusin että olisinhan minä voinut vuokrata auton. Onneksi molemmat kalastajat lupasivat ottaa minut mukaansa merelle, kun seuraavan kerran tulen Ahvenanmaalle. Voisinhan mä vuokrata skootterinkin auton sijaan, se on ainakin halvempi. Köyhän täytyy säästää kaikessa. Täytyykin ottaa selville hintoja. Tahtoisin vaan hoitaa kaikki pakolliset kuviot ennen loppujuhlaa pois. Että saisin rauhassa siirtyä kirjoittamaan kirjaa. 

En säästynyt minäkään taudilta

Keskiviikkona huomasin että veto on kokonaan poissa, siis itsestäni, ja ääni aina välillä häipyy, kurkku oli tosi kipeä siis eilen - ja tänään. Jossain vaiheessa hoivakodissa pelkäsin ääneni lähtevän kokonaan. Painelin kuitenkin aamusella paikallisen dementiayhdistyksen konttorille tapaamaan Regina Österlundia. Hän auttoi minua kirjeeni kanssa, jossa esittelen seuraavaa projektiani. Kirjoittaminen on paljon vaikeampaa kuin puhuminen ja korjattavaa riitti. Sain myös kutsun illalla pidettävään yhdistyksen kevätkokoukseen.

Olin aika otettu tästä kutsusta!

Ystävällinen Greta

Päivän päätteeksi pistäydyin Gretan putiikissa ja Greta lauloi ja soitti minulle läpi yhteisen keikkalistamme. Voin sitten harjoitella kotona. Olen niin otettu tästä ystävyydestä. Illalla minulla oli sovittu toinen kokous samalle ajalle kuin dementiayhdistyksen kokous. En pysty jakautumaan kahtia eli menin ensin aikaisemmin sovittuun kokoukseen ja sen jälkeen dementiayhdistyksen  kokoukseen. Elokuvateatterin kahvila oli tunnelmallinen paikka. Tarjolla oli myös ruokaa ja leffalippu. Tänään ohjelmistossa oli joku action-leffa. Koska kukaan muukaan ei vaikuttanut olevan kiinnostunut siitä, lukuun ottamatta paikalle kerääntynyttä nuorisoa, en minäkään mennyt sitä katsomaan vaan säästin tiketin parempaa leffaa varten. Liityin tänään paikalliseen dementiayhdistykseen. Nyt olen jo kahden ahvenanmaalaisen yhdistyksen jäsen!

Tähän pieneen kapineeseen on juuri tallentumassa Gretan musisointi.
(Copyright: Lumikki Laine)

Greta soitti ja lauloi melkein koko biisilistan. Nyt minulla on hyvä tausta minkä avulla treenata.
(Copyright: Lumikki Laine)

Päivän työt ja illan huvit

Löysin Gunhildin tänään huoneestaan nojatuolista ja huomasin hänen siirtyneen omaan paratiisiinsa jälleen kerran. Varovasti "herättelin" häntä, hän tunnisti heti minut. Ja muisti lehtijutun, jossa on meistä pari kuvaakin. Tänään Gunhild sävelsi omasta nuoruuden kuvastaan teoksen Sommarkväll.

Gunhild ja minä.
(Copyright: Maila Kokkonen)

Musiikin pauloissa.
(Copyright: Maila Kokkonen)

Illalla Allaktivitethusetin kahvilassa soitti hyvä bändi. Kurjaa, että jouduin lähtemään jo keikan puolivälissä. Muusikko Kalle Lund, joka tulee esiintymään projektini loppujuhlaan, on aikaisemmin soittanut tuossa orkesterissa. Kyseessä ei ole aivan pieni pumppu, sillä "bändissä" soi kolme haitaria, kuusi viulua, kontrabasso ja klarinetti. Ehdin kuulla ainakin yhden naisen ja kahden miehen laulavan.

Yleisöä. Kalle Lund avaa tilaisuuden.

Keikan aikana paikalle ilmaantui lähes kaikki talon asukkaat. Oli hauska nähdä kuinka musiikki otti ihmiset valtaansa. Ehdin tarkkailla musiikin lumon ohessa pöytien äärellä istuvien ihmisten jalkoja: kyllä melkein jokaisen housunpuntti heilui musiikin mukana, tai vähintään jaloilla poljettiin tahtia. Tuntuu kuin ahvenanmaalainen identiteetti tulisi jatkuvasti edessäni enemmän näkyviin - on kuin sipulia kuorittaisi. 

Jomalan kirkossa kuuntelemassa Ida Anderssonia

Sunnuntain ratoksi suunnistin Jomalan kirkkoon kuuntelemaan kuinka Ida Andersson konsertoi flyygelin ääressä. Ensin piti selvittää missä on Jomalan kirkko. Paperinen karttani loppuu ennen Jomalaa. Jomala ei ole osa Maarianhaminaa. Kirkko on noin kuuden kilometrin päässä majapaikastani Maarianhaminan keskustasta. Tekniikkani on se, että etsin kartan googlella ja otan siitä sitten muutamia valokuvia kamerallani.

Googlen kartta

Minulla on aina ollut hyvä visuaalinen muisti. Tälläkään reissulla minun ei tarvinnut kaivaa kameraa esille kartan katsomista varten. Aurinko paistaa täällä niin kirkkaasti ettei ole tottakaan. Alla olevat kuvat matkalta todistavat asian. Tien varsilla ja puiden alla on älyttömän paljon sinivuokkoja - se taitaa olla yleisin kukkiva kukka tähän aikaan vuodesta. Olen yrittänyt kuvata niitä, mutta niin huonolla menestyksellä ettei kuvia kehtaa katsoa erkkikään.

Tie vie.
(Copyright: Lumikki Laine)

Grillikiskalla on hiljaista,
(Copyright: Lumikki Laine)

Talo suoraan Astrid Lindgrenin kirjasta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Pellon takana sinistä sinisempi järvi.
(Copyright: Lumikki Laine)

Maantien kutsu.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kyltti enteilee kirkon olevan lähistöllä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tie kapenee kylätieksi.
(Copyright: Lumikki Laine)

Bussipysäkki. Joihinkin odotustiloihin on kannettu valtavia kiviä,
ettei tuuli vie mökkyröitä mennessään.
(Copyright: Lumikki Laine)

Huomaa sininen kupla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jo näkyy kirkon torni tien päässä!
(Copyright: Lumikki Laine)

Omituinen tornitalo.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kysymyksessä taitaa ollakin Folkhälsanin autokorjaamo.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jomalan kirkko.
(Copyright: Lumikki Laine)

Konsertti oli jo alkanut - istahdin takapenkille.
(Copyright: Lumikki Laine)

Idan soittaessa pianoa minusta tuntui kuin olisin siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin, kirkossa istuisi sen ajan ahvenanmaalaisia, jotka olivat tullet kaukaa hevospeleillä kirkkoon. Kuuntelemaan kuinka Ahvenanmaan oma tyttö oli tullut takasin suuresta maailmasta kotikirkkoonsa soittamaan korvia hivelevän konsertin. Anderssonin tulkinta syysmyrskystä oli vakuuttava ja vaikuttava.

Jomalan kirkon katossa roikkuu laiva.
Ahvenanmaalla löydät jokaisen kirkon katosta vähintään yhden.
(Copyright: Lumikki Laine)

   

Kuka kurkkii kastemaljan takaa?
(Copyright: Lumikki Laine)

Sain idean uuteen saarireissuun!