Kevättä ja turhia huolia

Aurinko häikäisi niin kirkkaasti, että hyvä kun aurinkolasit edes riittivät estämään sokeutumisen. Päiväkävelyllä mielessäni pyöri vielä tämän blogin viimeiset päivitykset ja se, olenko toiminut järkevästi. Sitten huomasin sinivuokkoesiintymän ja mietin mikä minua oikein odottaisi Ahvenamaalla lainafillarin lisäksi. Sain Mailalta Maarianhaminasta viestin, että ilmat olivat jo muuttuneet lämpimämmäksi. Sinä hetkenä ymmärsin, että minua odottaa siellä kauneus.

Nämä pienet kukat virittivät minut kevääseen.

Kävelen usein pitkin Westendin ja Haukilahden rantoja täällä Espoossa. Viime aikoina se on kuitenkin jäänyt liian vähäiseksi. Puhun kyllä liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolesta, päivitän facebook -sivuilleni kaikkea "Kumpis sun kiireeseen aikatauluun sopii paremmin, tunti liikuntaa päivässä, vai kuolema parissa viikossa -tyyliin" ja samaan aikaan vartaloni saa yhä kurvikkaamman silhuetin. 

Joku oli käynyt salaa sahaamassa upeat triplasiamilaset puut pois. Jäljellä enää kolmoissiamilaiskanto.

Hylätty onki.

Rannalle oli löytänyt tiensä muitakin kevään palvojia.

Lähipäivinä tämäkin vihertää.

Turhia huolia

Olen stressanut parin viime päivän aikana liikaa tulevasta Ahvenanmaan -reissusta. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa nyt huomenna sunnuntaina bussi Turkuun, josta kaverini oli lupautunut hakemaan minut kotiinsa Korppooseen. Maanantaina aamulla olisi ollut aika siirtyä Houtskarin puolelle ja yöpyä siellä. Tiistaina Lautta Galtbystä kohti Ahvenanmaata, yöpyminen Vårdössä, keskiviikkona pyöräily ylös Simskäliin ja torstaiaamuna Kallen kanssa kalstamaan ulkoluodoille ja illaksi Maarianhaminaan. Samaan aikaan mietin pääni puhki miten ehdin tehdä kaikki tarpeelliset valmistelut Folkhälsania varten, kuinka saan paperit, tietotekniikan ym, kulkemaan hyväkuntoisina pyörän satulalaukuissa, kuinka ratkaisen ongelman, että..... jne.

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä

Sain eilen illalla, tai oikeastaan yöllä, valmiiksi ruotsinkielisen kutsukortin Folkhälsanin kevätjuhlaan. Siis omaan Om Jungfruskärs öbor- projektini Folkhälsanissa suorittamani taideterapeuttisen työn loppujuhlaan. Sain myös viestin ihmiseltä, joka tarjoutui auttamaan minua Simskälin majoituksessa ja muissa käytännön järjestelyissä: hän oli joutunut sairaalaan eikä ollut saanut lähettämiäni liitetiedostoja auki. Houtskarin majoituksesta ei tullut vahvistusta, Korppoolaisen kaverini auto hajosi, en ollut saanut vielä kalastajan puhelinnumeroa..... siis olin huolehtinut asioista aivan turhaan! Aivan kuin joku muu olisi päättänyt järjestää asiat siihen malliin, että ehdin tehdä tarpeelliset valmistelut Folkhälsanin suhteen rauhassa ja tietotekniset vempaimeni pääsisivät kuivana ja ehjänä perille.

Tänään illalla tapasin Helsingissä ystäviäni, purin tilannettani, sain ajatukseni ja tunteeni taas oikeille raiteilleen. Ilman muita ihmisiä olisin täysin hukassa itseni ja tämän projektin suhteen. Ymmärrän nyt, että kaikki tahtovat satukirjani onnistuvan. Minun ei tarvitse pelätä ainakaan sen takia. Asia on hieman sama kuin esiintyjällä joka seisoo lavalla: yleisö tahtoo hänen onnistuvan, kaikki tahtovat illasta hyvän kokemuksen. Yleisö on esiintyjän puolella. Jos sitten joukossa on yksi tai kaksi ihmistä, jotka tuntevat ostaneensa lipun väärään näytökseen, niin ilta on silti onnistunut kaikkien muiden osalta. 

Nyt on aika lentää kohti uusia seikkailuja!