Tosiasioiden korjaamisesta

Sain yhteydenottopyynnön Jungfruskäreläisen jälkeläiseltä, joka on minun tavallani keski-ikäinen nainen. Hän vaati, että otan kaikki ne kuvat pois blogista, joissa hänen kesämökkinsä näkyy taustalla. En usko, että on olemassa mitään lakia siitä, että jos joku vanha rakennus näkyy pienenä jonkun kuvan taustalla, niin sen omistajalla on oikeus vaatia kuvien poistamista.  Poistin kuitenkin kuvat, sillä vaatija vaikutti olevan todella huolissaan asiasta. En oikein ymmärrä mitä hän pelkäsi, mutta ei minun tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Toivon, että hän on nyt tyytyväinen. En tahdo aiheuttaa kauhua tai hämmennystä. 

Sain häneltä myös pitkän sähköpostiviestin, jossa hän kertoo kuinka asiat ovat oikeasti olleet Jungfruskärissä aikoinaan. Hän korjaa viestissään monia asioita. Tämä vain osoittaa vanhan sanonnan pitävän paikkansa: samasta asiasta on monta totuutta. Jopa samassa perheessa asuvat lapset kokevat ympäristönsä erilaisiksi ja tarttuvat eri asioihin kiinni. 

Tässä sähköpostiviestissä hän myös kertoo, että olisi parempi jos antaisin satukirjani hänelle tarkastettavaksi sitten kun olen kirjoittanut sen. Ja syy tähän on se, että tosiasioiden pitää olla tosiasioita. Olen kuitenkin kirjoittamassa satukirjaa. Jungfruskäristä on julkaistu jo kirja Jungfruskär i skiftet, johon myös minä olin ehdolla päätoimittajaksi aikoinaan. Tuo kirja on dokumentti. Ja minä en kirjoita tuon kirjan tapahtumia uusiksi mistään näkökulmasta. 

Paha mieli kun kontrolli ei pidä

En pysty miellyttämään kaikkia, enkä odota jokaisen ihmisten pitävän minusta. En myöskään tee minkäänlaisia lupauksia tulevan satukirjani puolesta tai vastaan, tai siitä kuka sen oikolukee. En tule myöskään ilmoittamaan kustantajaa julkisesti, koska jo nyt kirjoittamaton kirja herättää erittäin vahvoja reaktioita. Sen kerron, että kotiini ei kannata tulla järjestämään penkojaisia - dokumentit ovat tallessa muualla. Olen oppinut jotain 26 vuoden toimittajan urani aikana.

Kukaan ei pysty kontrolloimaan sitä, mitä minulla on nauhoille tallennettuna, ja mitä jo edesmenneet Jungfruskäreläiset ovat minulle kertoneet. Sovimme ennen haastatteluja, että tallenteet ovat minun käyttööni ainoastaan fiktiivistä kertomustani varten. Ja tästä lupauksesta minä tulen pitämään kiinni. Samoihin aikoihin aloitettiin toimittamaan tuota Jungfruskär i skiftet kirjaa, joka on minulle painonsa arvoinen kultaa. Se on toiminut monen herkullisen keskustelun alustajana.

Satukirjani sisältöön ovat olleet jo nyt vaikuttamassa useat muistisairaat ihmiset sekä muut tärkeäksi katsomani henkilöt saaristosta. En missään tapauksessa ala muuttamaan mieleni sisällä vaikutelmaa ja sitä tietoa, jota olen heiltä saanut. Tai niiden näyttämää tietä kirjan sisällön suhteen. Kysymys on uuden luomisesta. Ei satuja tarvitse pelätä - ne ovat vain satuja.

JA

Minulle jokainen totuus on oikea. 

Jos ja kun asiatiedoissa on mielestänne virheitä, niin voimme käydä keskustelun julkisesti tässä blogissa. En oikein jaksa kääntää esimerkiksi nyt saamaani viestiä ruotsista suomeksi jne, koska minulle on jo muodostunut oman mieleni sisälle satukirjani maailman ja sen todellisuuden alku. Muiden mielipiteet ovat tietysti kiinnostavia ja siksi laitankin tämän blogin yhteyteen uuden sivun nimellä: Korjaukset. Aloitan tämän saamallani viestillä. Poikkeukselliseti en laita viestiin lähettäjän nimeä.

Toivon kuitenkin vilpittömästi, että korjaat huomaamasi asiavirheen heti sen huomattuasi kirjoituksen loppuun. Minulla ei ole intohimoa eikä aikaa käydä koko blogia läpi. Mutta lukekaa tuo viesti. Olen kuitenkin journalisti ja siinä mielessä tahdon antaa myös viestin kirjoittajalle mahdollisuuden kertoa oman totuutensa.  Ja hän onkin oikeassa monessa asiassa. Siis aivan fakta faktassa. 

Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, miten asiat kehittyvät kun vastaan tulee uusia tuttavuuksia. Olen kyllä rehellisesti sanottuna kiitollinen tästä yhteydenotosta. Tämä blogi on myös kertomus matkastani eli siitä kaikesta mitä kirjaa kirjoittaessa tulee vastaan. 

Korostan vielä sitä, että satukirjan päähenkilö sairastuu vanhuudessaan muistisairauteen. Ja jos kuvaan hänen maailmaansa ja sen lainalaisuuksia, niin ne ovat todella kaukana ns. taviksen elämästä. Luon satukirjan päähenkilön itse, hän ei ole ollut olemassa. Alicen elämäntarina on ainoastaan lähtökohtana teokselle.