Kaunista / Vackert / Beautiful

Pääsin tänään taas luontoon. Se hurmasi ja huumasi. Kohtasin Nåtön luontopolulla monia samanlaisia elementtejä ja ilmiöitä, joihin olen tutustunut Jungfruskärissä. Täällä on kuitenkin kuusia, jotka puuttuvat Jungfruskärin maisemista kokonaan. "Havupuista" Jungfruskärissä esiintyy ainoastaan katajaa ja sekin taitaa olla pensas. Ja olen minä kerran siellä yhteen ainoaan mäntyyn törmännyt. Tänään Nåtön lehdoissa soi lintujen laulu niin kauniisti, että tein pyhän päätöksen: aion opetella tunnistamaan linnut äänistä! Jätän bongailun toistaiseksi vielä muille. Lintubongaajat näyttivät tänään kovin kiireisiltä. He syöksyivät isot putket kainaloissa rannalta kauhealla vauhdilla. Todella stressaavan näiköistä toimintaa. Minä tahdon haltioitua, eikä se onnistu kiireessä. Tässä muutama kuva tältä päivältä. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Ja lopuksi vähän lintujen laulua! Tahtoisin tietää mikä on tuo lintu, joka tässä ylemmässä videossa ääntelee. Äänen laatu on heikko eikä vastaa sitä mikä minut pysähdytti. Ensin luulin että se oli jonkin työkoneen mekaaninen ääni, mutta kysymys olikin linnuista!

Kalastaja Hasse Bergman

Kylmä hyhmäinen sade piiskasi kasvojani ja tuuli tarttui polkupyörään heitellen sitä puuskissa sivuttain. Pyöräilin ostoskeskukseen Jomalaan, kolmen kilometrin päähän Maarianhaminasta. Katseeni etsi kalakojua: sinisellä pressulla päällystettettyä toritiskiä. En löytänyt. Päättelin, että Bergman ei ole lähtenyt tällaisella myrskyilmalla ulos jäätymään - tuskin hän oli lähtenyt edes kalaan. Olin viemässä pyörääni parkkiin, kun huomasin että melkein suoraan edessäni oli upea kalakoju. 

Tuolla tiskin takana työskenteli etsimäni mies.
(Copyright: Lumikki Laine)

Nyt jälkeenpäin huomaan, että en enää arastele lainkaan mennä esittelemään projektiani tuntemattomille ihmisille. Ja olinhan minä kalastanut tämän kauppiaan isän, Karl-Erik Bergmanin kanssa. Eli meillä oli jotain yhteistä valmiina. Asiakkaita riitti tiskillä ja sain odotella tovin, että pääsin puheisiin kalastajan kanssa. 

Taas sai eräs tyytyväinen asiakas pussillisen tuoreita silakoita.
(Copyright: Lumikki Laine)

En yhtään ihmettele sitä, että asiakkaita riittää. Kalastaja Hasse Bergman on isänsä tavoin erittäin sympaattinen ja ihmisläheinen. Hän tietenkin tuntui kovin tutulta. Keskustelumme keskeytyi jatkuvasti asiakkaiden takia. Mutta minua se ei häirinnyt. Aika nopeasti sain nähtäväkseni hänen lastenlastensa kuvia facebookissa. Ja päätimme ryhtyä Facebook -kavereiksi. Hasse kalastaa Pohjois-Ahvenanmaan ulkovesillä ja lupasi ottaa minut mukaan kalareissulle! Lähtö on samasta paikasta kuin hänen isänsä kanssa viime syksynä. Maltan tuskin odottaa! Minulle on erittäin tärkeää päästä kalastusreissuille mukaan, näkemään ja kokemaan niitä maisemia, joissa Jungfruskäreläiset ovat olleet kalastamassa, Alice pienenä tyttönä muiden mukana. Jungfruskär oli aikaisemmin pieni kalastajayhteisö. Ja suuri osa kalastamisesta tapahtui myös Ahvenanmaan vesillä.

Kalastaja Hasse Bergman Getasta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tiesin kokemuksesta kuinka hyvältä tuore kala maistuu. Maistoin suussani syksyn siikakeiton ja muut kalaherkut joita Karl-Erik Bergman minulle kotonaan tarjoili. Päätin ostaa kalaa, mutta ensin minun oli käytävä sisällä kauppakeskuksessa ostamassa muut ruokatervikkeet. 

Ahvenanmaan ruokapankki

Heti kauppakeskuksen pääoven edessä, sisäpuolella, oli ruokapankin piste. Kaikki ahvenanmaalaiset eivät ole rikkaita. Ruokapankin asiakkaina on 250 ihmistä ja 92 perhettä. Jos työssäkäyvällä yksinhuoltajalla on monta lasta yksin elätettävänä, niin palkka ei riitä vuokranmaksuun ja ruokaan. Jos ruokapankin asiakkaiden määrä tuntuu pieneltä, niin kannattaa muistaa että Ahvenanmaalla on noin 28 000 asukasta. Hyvälle mielelle minut saa se, että naiset eivät suhtaudu ruokapankin asiakkaisiin mitenkään säälivästi. Enemmänkin niin, että kuka tahansa voisi olla samassa tilanteessa.

Ruokapankin keräyspiste kauppakeskuksessa sekä sen iloiset ja ystävälliset työntekijät.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tiskin takana seisovat vapaaehtoistyöntekijät kertoivat että he ovat viidettä kertaa kauppakeskuksessa. Ideana on se, että ihmiset voivat tuoda heille elintarvikkeita, jotka ruokapankki sitten jakaa eteenpäin. Ruokapankki oli kauppakeskuksessa viidettä kertaa. Mielestäni idea on mainio. Toivottavasti tällainen toiminta leviäisi myös Suomen mantereelle.

Kalatiskin herkkuja!

En uskaltanut ostaa - minulla on kihti.
(Copyright: Lumikki Laine)

Nyt palasin kalakojulle. Ostin viisi savustettua silakkaa. Lohi näytti todella herkulliselta, mutta tahdoin jotain, joka oli Hassen itsensä kalastamaa. En pettynyt kun sain silakat lautaselle ja siitä pikkuhiljaa suuhuni.

Nami nami!
(Copyright: Lumikki Laine)

Poliisiasemalla ja radiossa

Taas on yksi työn täyteinen päivä takana. Päivä alkoi Folkhälsanin toimitusjohtajan Niklas Forsströmin tapaamisella. Saimme sovittua nopeasti tarpeellisista asioista. Tästä minun olikin hyvä jatkaa kirjakauppaan hakemaan pankkikorttia, jonka unohdin sinne eilen. Myyjä tuli minua vastaan ja sanoi heti, että pankkikortti on toimitettu poliisiasemalle. On se vaan ihmeellistä kuinka ihmiset muistavat kenelle on tapahtunut ja mitä. Pienen paikkakunnan tai kaupungin etuja. Ei tarvitse olla itse jatkuvasti selittämässä.

Maarianhaminan poliisiasema.
(Copyright Sari Laine)

Johtuukohan villistä nuoruudestani tai television poliisisarjoista se, että nytkin avatessani poliisiaseman oven, tunsin tehneeni jotain laitonta. Sisällä minua odotti hämyinen aula ja tummennettujen ikkunoiden läpi näin poliisien istuvan takahuoneessa. Painoin urheasti kutsunappia ja pian nuori salskea mies avasi luukun ja kysyi asiaani. Sain pankkikorttini takaisin.

Ihana Gunhild

Olen työskennellyt 85-vuotiaan Gunhildin kanssa syyskuusta lähtien. Hänen positiivinen luonteensa ja ehdottoman hyvä huumorintajunsa tekevät työskentelystä hauskaa. Odotan aina innolla näitä hetkiä. Gunhild on säveltänyt Jungfruskärissä otetuista kuvista kokonaisen kansiollisen teoksia. 

Olen tutustunut tähän maisemaan monien eri taideteosten kautta.
Taulu on Gunhildin huoneen seinällä. Hän katselee sitä usein nojatuolistaan. Paratiisi.

Tällä viikolla hän aloitti säveltämään omista vanhoista valokuvista. Uskalsin lähteä tähän voimakkaita tunteita herättävään toimintaan hoivakodin johtajan rohkaisemana. Tänään tilanne oli taas erityisen jännittävä, sillä paikalla oli Nya Ålandin toimittaja. Eilen hoivakodissa vieraili radio. Tässä linkki noin yhdeksän minuutin radio-ohjelmaan:

Konstterapi med Sari Laine

Kuuntelin ohjelman Gretan putiikissa. Odotin omaa puhettani. Tunnelma oli jotenkin samalla tavalla kauhunsekainen kun silloin, kun kuulin ensimmäisen oman radio-ohjelmani tulevan ulos eetteristä 1980-luvun lopussa. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen tulokseen. Ainoastaan se hieman harmittaa, että toimittajat ja muutkaan ihmiset eivät aina oikein käsitä sitä, etten ole terapeutti. Tähdennän aina sitä, että teen taideterapeuttista työtä, enkä ole terapeutti. Mutta koska käytän samoja menetelmiä, niin eroa on vaikea käsittää sellaisen ihmisen joka ei itse työskentele alalla. On helppo alkaa asiasta mitään tietämättä ajattelemaan, että siellä se Sari Laine Ahvenanmaalla esiintyy terapeuttina. En minä voi muiden ajatuksille mitään. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että työtäni täällä arvostetaan, annetaan sille sitten mikä nimi tahansa. Työn sisältö on joka tapauksessa sama.

Uimaan!

Rankan työpäivän päätteksi oli hyvä polkaista Lilla Holmeniin ja pulahtaa meren viileään syleilyyn. Uimapaikalla ei näkynyt ristin sielua. Vesi oli niin alhaalla, että jalat ylettivät pohjaan. 

Lumi ja jää eivät enää tällä rannalla viihdy.
(Copyright: Lumikki Laine)

Pukukopin ovessa on todistus veden laadusta.

Radiohaastattelussa

Tämä iltapäivä oli minulle historiallinen. Minua haastateltiin ensimmäisen kerran elämässäni ruotsinkielellä radiossa. Ja olen yhä elossa! Ymmärsin kaikki kysymykset yhtä lukuunottamatta. Tajusin onneksi sanoa asiasta ja niin toimittaja Martina Eriksson kysyi muinulta saman asian hieman yksinkertaisemmin ja sai vastauksen. Itse pidän saavutusta todella loistavana, sillä aloitin ruotsinkielen puhumisen vasta viime syyskuussa.

Olin räätälöinyt toimittajalle noin tunnin mittaisen paketin projektin toiminnoista. Näytimme livenä mm. kuvasäveltämisen. Haastateltaviksi päätyivät myös Anu Silander ja Maila Kokkonen. Odotan mielenkiinnolla ohjelmaa, joka tulee ulos huomenna aamulla. Täytyy siis nousta tavallista aikaisemmin ylös.

Luontoon! Ystävyyttä! Luontoon!

Viikonloppu hurahti kirjallisuuspäivillä ja luontoa ihmetellessä. Sain jo heti lauantaina aamulla käyttööni uuden polkupyörän. Tai se on vanha pyörä mutta minulle uusi. Siitä puuttui ainoastaan lukko, joten fillaroin ilman karttaa ostoskeskukseen ja löysin halpahallista kukkarolleni sopivan hintaisen lukon. Se on numerolukko, joten en voi hukata edes avainta!

Ennen päivän fillarireissua kävin kuuntelemassa kirjastossa kirjailijoita. Alkupäivän paras puhuja oli ehdottomasti Iranista kotoisin oleva Arkan Asaad. Hän oli selväsi esiintymässä ja sai yleisön tunnetasolla mukaan järkyttävään tarinaansa. 

Kohtasin kevään ensimmäisen luonnossa kasvavan kukan Ramsholmenissa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tällä kaverilla oli paljon kerrottavaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja tällainen olento nojasi puuhun.
(Copyright: Lumikki Laine)

Löysin Ramsholmenin luonnonsuojelualueelta taas kerran mitä ihmeellisimpiä puita ja niitä katsellessani näin vaikka mitä! Mitä pidempään ympärilleni katsoin, sitä enemmän näin....

Mitä sinä näet tässä?
(Copyright: Lumikki Laine)

Kohta aurinko laskee.
(Copyright: Lumikki Laine)

Uusi lainapyöräni odotti minua!
(Copyright: Lumikki Laine)

Löysin lintutornin, jota etsin jo viime reissulla!
(Copyright: Lumikki Laine)

Torni näytti sen verran huteralta, että aloin tosissani miettiä mitä tekisin jos portaat pettäisivät allani ja jäisin roikkumaan jonnekin keskivaiheille. Päätin kuitenkin uskaltaa kiivetä ylös asti. Ylhäältä oli hyvät näkymät, mutta en oikein pystynyt nauttimaan niistä koska torni huojui koko ajan. Seuraavalle tornikeikalle otan kyllä jonkun kaverin mukaan, niin että edes joku pystyy antamaan ensiapua tarvittaessa.

Huojuva torni. Kiipeäminen omalla vastuulla!
(Copyright: Lumikki Laine)

Hetken näin edessäni Afrikan tähti -pelin keltaisen topaasin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaislikko ja kevään alkuyön pilvet.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tänään sunnuntaina

Olin avun tarpeessa. Päivä alkoi taas kirjastossa. Aiheena oli kuolema. Mitään uutta ei tullut esiin, siis minulle. Toivottavasti joku muu sai keskustelusta enemmän irti. Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen kirjastoon. Hän ei raukka tiennyt mihin kaikkeen minä apua tarvitsin. 

Ensimmäiseksi oli vuorossa cv:n tarkastaminen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin kääntänyt itse oman ansiolistani ruotsiksi, ja siitä löytyikin aika paljon korjattavaa. Eräs ystäväni, joka on ammatiltaan kääntäjä oli myös kääntänyt sitä, mutta lopputulos oli mielestäni edelleen sekava. Toivottavasti saimme siitä nyt selkeän ja ymmärrettävän. Aikaa kului toista tuntia. Nuorempana tämäkin olisi ollut helpompaa, koska lista olisi ollut huomattavasti lyhyempi.

Huomasin tällaisen aarteen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Alicen serkku Ulla kertoi juuri tuollaisesta käsin veivattavasta gramofonista. Sellainen oli ollut Jungfruskärissäkin aikoinaan. Se oli ollut saaren ensimmäinen soittopeli. Yhden veivatessa muut tanssivat. Teki mieli kokeilla tuota laitetta, mutta vielä oli niin paljon muuta tehtävää. Ehkä saisin siihen vielä mahdollisuuden.

Jungfruskäreläisten kalastuspaikat

Pala merikarttaa

Tarvitsin apua, että hahmottaisin tarkemmin missä Jungfruskäreläisten kalastuspaikat sijaistevat. Saaren alkuasukkaat ovat kertoneet minulle niistä ja näyttäneet valokuviakin. Ensimmäinen paikka löytyi nopeasti. Ystäväni lupasi viedä minut sinne sitten kun saa veneen vesille. Toinen paikka sijaistee Pohjois-Ahvenanmaan vesillä. Taitaa olla aika ottaa yhteyttä Karl-Erik Bergmaniin, jonka kanssa kävin kalassa viime syksynä pariin otteeseen. Hänen poikansa ovat ammattikalastajia. Ehkä joku heistä huolisi minut mukaansa jonakin aamuna.

Ulos luontoon

Oli aika lähteä ulos ihmettelemään luontopolkuja. Heti autosta ulos astuttuani törmäsin ihmeelliseen puuhun. Täällä kasvaa todella omituisiä yksilöitä!

Mikä laji?
(Copyright: Lumikki Laine)

Runollinen niitty.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja niityn laidassa tämä näin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Aution rannan lumo.
(Copyright: Lumikki Laine)

Marjakuusi
(Copyright: Lumikki Laine)

Aivan kuin joku olisi menossa jonnekin, mutta on monilla juurilla
lujasti kiinnittynyt maahan - omituisin näkemäni koivu.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaislakattoinen venevaja. Malli todennäköisesti 1800-luvulta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Venevajan kuistilta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Uudempaa mallistoa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Juhannussalot ovat pystyssä läpi vuoden. Luonto karsii koristeet.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kohta sataa kevätlumi.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vielä kerran mä lähden.
(Copyright: Lumikki Laine)

So long...
(Copyright: Lumikki Laine)