torstai 5. maaliskuuta 2015

Kotiinpaluun tunnelmia

Palasin Espooseen toissapäivänä, tiistaina. Maarianhaminassa tiputteli vettä taivaalta, ja koneeseen mennessä sitä tuli jo hieman enemmän. Taivas oli kevyen harmaa.



Pian lensimme pilvien yläpuolella ja nyt taivas oli täynnä valoa. Nukuin melkein koko matkan Seutulaan asti ja mielessäni pyörivät kuluneen viikon tapahtumat.



    


Viikon päätteeksi kävin moikkaamaamassa Gretaa
ja nappasin kuvan hänestä työn touhussa.



Kun kone laskeutui Seutulan lentokentälle, niin vastassa minua oli musta ja märkä keli sekä melkein vaakasuoraan lentävä räntä. Käytän melkein aina julkista liikennettä ja tällä kertaa testasin yhteyttä Itäkeskukseen. Hyppäsin sieltä metroon, jolla huristin Kamppiin. Matka kesti yhtä kauan kuin suoralla bussilla Helsingin keskustaan, eli noin tunnin.

Helsinki oli valoisan Ahvenanmaan saariston jälkeen todella ankean näköinen. Kun pääsin Espooseen niin ankeus jatkui, melkein vain paheni.  Mietin miksi asun täällä. Samassa bussissa tuli onneksi naapuri extrasuloisen Orvokin kanssa, joka on minua 48 vuotta nuorempi. Kotioven avattuani tunsin onneksi tulleeni kotiin. Sadetta jatkui koko seuraavan päivän. Kaipasin välittömästi saariston valoisuutta.

EPL 

Ennen pyhtitettyjen lahjojen liturgia on yksi pääsiäisajan kauneimmista palveluksista ortodoksisessa kirkossa. Ja se pidettiin eilen kotikirkossani Tapiolassa. Laulaminen ei ollut aluksi helppoa, mutta kun sain äänestä kiinni, niin mikään mahti tässä maailmassa ei olisi saanut minua lähtemään kirkosta. 

En usko aina kirkon oppien mukaisesti, joskus kuoron sisällä saattaa olla ristiriitoja ja silloin kun olen tuntenut oloni lyijyn raskaaksi, minun on ollut vaikea käsittää sitä, että rakkaus voittaa aina lopulta. Eilen minä tunsin tuon ihmeellisen rauhan ja kauneuden ympärilläni, sisälläni ja siinä musiikissa, joka virtasi, resonoi kuorossa ja minun kehossani. Tätä minä olin kaivannut. Tätä minulla ei ole Maarianhaminassa, koska siellä ei ole ortodoksista kirkkorakennusta eikä kuoroa. Mutta siellä on paljon muuta. 

Kun lukija luki, ja me laulajat seisoimme tai istuimme hiljaa, niin mieleni lähti kulkemaan kohti Ahvenanmaata. Jouduin käntämään ajatukseni luettuun tekstiin monta kertaa. En väkisin vaan omsta tahdostani. Raamattu on kirjojen kirja eli se sisältää monta kirjaa sekä todella kaunista ruonoutta. Senkin takia luettua tekstiä kannattaa kuunnella. Ja meidän kirkossa lukijat osaavat lukea kauniisti.

Maahan kummarrukset ovat terveellisen voimistelun lisäksi minulle myös psyykkisesti ja hengellisesti terveellisiä. Minua helpottaa suuresti se, että koen itseni pieneksi, hyvin pieneksi jonkun suuremman edessä. Minun ei tarvitse kantaa turhia huolia mukanani tai hallita kaikkea. Saan olla juuri sen kokoinen kun olen.  



Minun on ollut paljon helpompi kulkea pimeydessä eilisen jälkeen.

EPL Tapiolassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti