Perjantai 20.

Perjantaipäivä alkoi rauhallisesti pitkään nukkumisella. Heti aamutoimien jälkeen lähdin lukemaan sähköpostia alakerran kirjastoon. Ehdin lukaista lehden ja kun nostin katseeni, niin minua lähestyi vanhempi mies, joka istui pyörätuolissa. Mies rullasi itsensä luokseni, otti käteni käteensä ja ihasteli kynsilakkaa. Selitin häpeissäni että soitan kitaraa, että sen takia oikean käden kynnet näyttävät kamalilta. 

Aamulehti. Keskipäivällä kirjastossa oli minun lisäkseni yksi ainoa henkilö.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin aika otettu saamastani huomiosta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Heti kun olin selvinnyt aamun toimistotöistä, niin lähdin harjoittelemaan Gretan kanssa muutamia biisejä. Huomasin jälleen kerran että minulla on paljon opittavaa. Neljältä iltapäivällä Maarianhaminan kirjastossa pidettiin Maarianhaminan kirjallisuuspäivien viralliset avajaiset, ainakin Henrika Anderssonin mukaan. Jotain ohjelmaa oli jo eilen illalla. Päivän ohjelmat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Henrika Andersson puhui lasten ja nuorten kirjallisuuden puolesta. Siitä, että myös heille tulisi tarjota korkealaatuista luettavaa. Tämän vuoden kirjallisuuspäivien teemana on muutto. Kirjallisuuspäiviin osallistuu kirjailijoita kaikista pohjoismaista.

Paikalla oli aivan älyttömästi ihmisiä, enimmäkseen keski-ikäisiä ja eläkeläisiä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Erään ystävyyden loppu

Illalla päästelin menemään jo rakkaaksi tulleella Folkhälsanin polkupyörällä alas Ålandsvägeniä ja yhtäkkiä kuului voimakas pamahdus. Aivan kuin joku olisi ampunut jotakin. Mitään ruudinsavua ei kuitenkaan leijunut lähistöllä. Pysäytin pyörän ja katsoin alas! Fillarin takarengas oli aivan löysä. 

Pyöräliikkeen henkilökunta on jo syyskuusta lähtien katsellut silmät pyöreinä tätä kaunotarta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ei auttanut muu kuin taluttaa uskollinen ystävä seuraavaan kadunkulmaan. Laitoin sen lukkoon ja patikoin pari kilometriä. Onneksi menin tapaamaan ystäviäni, sillä eräs heistä lupasi lainata minulle polkupyörää. Elämä Maarianhaminassa on aika ankeaa ilman fillaria, koska täällä ei ole julkista liikennettä muuta kuin arkisin, ja silloinkin se loppuu noin viiden aikoihin iltapäivällä. Sain onneksi autokyydin takaisin pyörän luokse. Talutin pimeässä pyörää ja mietin ensi viikkoa hoivakodissa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Joku tulee täältä ensi viikolla seuraamaan työskentelyäni hoivakodissa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kun pääsin Folkhälsanin talolle, niin käänsin pyörän ympäri ja tarkastelin rengasta. Olen vienyt fillarin aina samaan liikkeeseen heti kun olen tullut tänne. He ovat täyttäneet kumit. Eilen työntekijä pudisteli päätään ja sanoi että kumi puhkeaa minä hetkenä hyvänsä - se on ajettu loppuun.  Mietin vaan että hyvä ettei puhjennut viime kerralla kun olin pidemmällä pyöräilyreissulla.

Ulkokumin puhkeamisesta se hirvittävä pamaus johtui!
(Copyright: Lumikki Laine)

Rengas näytti niin sileältä että on oikeastaan ihme, että pysyin pystyssä talvella laisinkaan. Tasapainoaistini taitaa olla loistava! Nappasin vielä viimeisen kuvan pyörästä, sillä enpä usko että sitä kannattaa enää korjata. Taitaa tulla kalliimmaksi kuin uuden fillarin ostaminen.

Bye bye!