Luontoon! Ystävyyttä! Luontoon!

Viikonloppu hurahti kirjallisuuspäivillä ja luontoa ihmetellessä. Sain jo heti lauantaina aamulla käyttööni uuden polkupyörän. Tai se on vanha pyörä mutta minulle uusi. Siitä puuttui ainoastaan lukko, joten fillaroin ilman karttaa ostoskeskukseen ja löysin halpahallista kukkarolleni sopivan hintaisen lukon. Se on numerolukko, joten en voi hukata edes avainta!

Ennen päivän fillarireissua kävin kuuntelemassa kirjastossa kirjailijoita. Alkupäivän paras puhuja oli ehdottomasti Iranista kotoisin oleva Arkan Asaad. Hän oli selväsi esiintymässä ja sai yleisön tunnetasolla mukaan järkyttävään tarinaansa.

Kohtasin kevään ensimmäisen luonnossa kasvavan kukan Ramsholmenissa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tällä kaverilla oli paljon kerrottavaa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja tällainen olento nojasi puuhun.
(Copyright: Lumikki Laine)

Löysin Ramsholmenin luonnonsuojelualueelta taas kerran mitä ihmeellisimpiä puita ja niitä katsellessani näin vaikka mitä! Mitä pidempään ympärilleni katsoin, sitä enemmän näin....

Mitä sinä näet tässä?
(Copyright: Lumikki Laine)

Kohta aurinko laskee.
(Copyright: Lumikki Laine)

Uusi lainapyöräni odotti minua!
(Copyright: Lumikki Laine)

Löysin lintutornin, jota etsin jo viime reissulla!
(Copyright: Lumikki Laine)

Torni näytti sen verran huteralta, että aloin tosissani miettiä mitä tekisin jos portaat pettäisivät allani ja jäisin roikkumaan jonnekin keskivaiheille. Päätin kuitenkin uskaltaa kiivetä ylös asti. Ylhäältä oli hyvät näkymät, mutta en oikein pystynyt nauttimaan niistä koska torni huojui koko ajan. Seuraavalle tornikeikalle otan kyllä jonkun kaverin mukaan, niin että edes joku pystyy antamaan ensiapua tarvittaessa.

Huojuva torni. Kiipeäminen omalla vastuulla!
(Copyright: Lumikki Laine)

Hetken näin edessäni Afrikan tähti -pelin keltaisen topaasin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kaislikko ja kevään alkuyön pilvet.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tänään sunnuntaina

Olin avun tarpeessa. Päivä alkoi taas kirjastossa. Aiheena oli kuolema. Mitään uutta ei tullut esiin, siis minulle. Toivottavasti joku muu sai keskustelusta enemmän irti. Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen kirjastoon. Hän ei raukka tiennyt mihin kaikkeen minä apua tarvitsin.

Ensimmäiseksi oli vuorossa cv:n tarkastaminen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin kääntänyt itse oman ansiolistani ruotsiksi, ja siitä löytyikin aika paljon korjattavaa. Eräs ystäväni, joka on ammatiltaan kääntäjä oli myös kääntänyt sitä, mutta lopputulos oli mielestäni edelleen sekava. Toivottavasti saimme siitä nyt selkeän ja ymmärrettävän. Aikaa kului toista tuntia. Nuorempana tämäkin olisi ollut helpompaa, koska lista olisi ollut huomattavasti lyhyempi.

Huomasin tällaisen aarteen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Alicen serkku Ulla kertoi juuri tuollaisesta käsin veivattavasta gramofonista. Sellainen oli ollut Jungfruskärissäkin aikoinaan. Se oli ollut saaren ensimmäinen soittopeli. Yhden veivatessa muut tanssivat. Teki mieli kokeilla tuota laitetta, mutta vielä oli niin paljon muuta tehtävää. Ehkä saisin siihen vielä mahdollisuuden.

Jungfruskäreläisten kalastuspaikat

Pala merikarttaa

Tarvitsin apua, että hahmottaisin tarkemmin missä Jungfruskäreläisten kalastuspaikat sijaistevat. Saaren alkuasukkaat ovat kertoneet minulle niistä ja näyttäneet valokuviakin. Ensimmäinen paikka löytyi nopeasti. Ystäväni lupasi viedä minut sinne sitten kun saa veneen vesille. Toinen paikka sijaistee Pohjois-Ahvenanmaan vesillä. Taitaa olla aika ottaa yhteyttä Karl-Erik Bergmaniin, jonka kanssa kävin kalassa viime syksynä pariin otteeseen. Hänen poikansa ovat ammattikalastajia. Ehkä joku heistä huolisi minut mukaansa jonakin aamuna.

Ulos luontoon

Oli aika lähteä ulos ihmettelemään luontopolkuja. Heti autosta ulos astuttuani törmäsin ihmeelliseen puuhun. Täällä kasvaa todella omituisiä yksilöitä!