Mediavierailu - haastattelu Ålandstidningeniin

Tänään se sitten tapahtui: annoin ensimmäisen haastattelun ruotsinkielellä. Kaikesta voin "syyttää" ystävääni Gretaa, jonka avustuksella olen vieraillut kertomassa projektistani kolmessa paikallisessa valtamediassa kuluneen viikon aikana. Täällä toimitaan median kanssa hieman eri tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Kiitän luojaani, että olin tehnyt yhdistyksemme vaatimattomat webbi-sivut. Toivon todella, että tämänpäiväinen haastattelijani meni tutustumaan niihin. 

Onneksi oli aurinkoinen päivä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Osasin tietenkin odottaa haastattelua, sillä itse toimittajana olisin toiminut samalla tavalla. Eli suomeksi sanottuna olin pessyt hiukseni ja vilkaisin peiliin ennen lähtöäni. Lehden toimituksessa oli hiljaista. Paikalla oli kolme ihmistä minun lisäkseni. Menimme isoon kokoushuoneeseen ja kerroin vapaasti tarinaani. Se on pitkä ja yritin lyhentää sitä parhaani mukaan.

Toimittaja Anna Jakobsson työnsä ääressä eli haastattelemassa minua.
(Copyright: Lumikki Laine)

Lopputuloksena oli se, että Jakobsson käsitti että minulla on menossa kaksi projektia samanaikaisesti. Sain korjattua asian. Tällä kertaa en kuitenkaan alkanut piirtämään kaavioita, niin kuin tein Nya Ålandin toimituksessa. Asiaa on todella hankala selittää edes suomeksi, varsinkin työskentelyä muistisairaiden kanssa. Sen takia otamme toimittajat vastaan hoivakotiin, kun tulen seuraavan kerran Maarianhaminaan. Anna kysyi tulevatko he sitten suoraan vai .... pyysin heitä laittamaan minulle vielä sähköpostia.

Kuvaajan käsiin
Tätä minä en osannut odottaa! Jouduin poseeramaan valokuvaajalle. En ole koskaan ollut kovin hyvä siinä hommassa. Minusta saa otettua parhaimmat kuvat salaa. Mutta nyt en voinut perääntyä. Minulle on aina ollut luontevampaa olla kameran toisella puolella. Olen itse kuvannut lehtiin jonkun verran. Kuvaaja ainakin tuntui tietävän mitä teki. Eikä nyt ollut kyse keski-ikäisten naisten missikilpailusta vaan tiedon välittämisestä. 

Kamera näytti aseelta, joka osoitti minua. Hermostutti niin, että ryhdyin kertomaan kuvaajalle sekavia ajatuksiani siitä, kuinka kirjani päähenkilö aikoinaan pelkäsi mukanani ollutta kameraa. Minulla oli silloin Alicen haastattelussa mukana Nikonin järjestelmäkamera, siis aikana ennen digikameroita. Hän kutsui sitä kanuunaksi.

Valokuvaaja Daniel Eriksson työpöytänsä ääressä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Selvisin lehden toimtuksesta ulos hengissä: kukaan ei syönyt minua elävänä. Tulee ihan mieleen se, kuinka paljon esimerkiksi lääkärit pelkäävät lääkäriin menoa. Tässä on vähän sama kyseessä. Toimittaja tietää mitä toimittaja pystyy tekemään. Olen ollut kyllä monta kertaa haastateltavana edellisten projektieni ja töideni tiimoilta, joten tilanne ei ollut minulle täysin uusi.

Pyörän tarakassa roikkuvat nuoviset kyltit antoivat minulle idean.
(Copyright: Lumikki Laine)

Lehden toimituksen tuulikaapissa lepäävän fillarin muoviset mainoskyltit eivät pärjää Folkhälsanin fillarin vanhoille, ajan patinoimille puisille kylteille. Siis mainosarvossa. Sain idean, että kunhan löydämme yhdistyksellemme Luovaa uutta voimaa ry, Kreativ ny kraft rf,  jostakin hyvän graafikon, niin aion teetättää omaan fillariini vastaavat kyltit .