Kalastaja Hasse Bergman

Kylmä hyhmäinen sade piiskasi kasvojani ja tuuli tarttui polkupyörään heitellen sitä puuskissa sivuttain. Pyöräilin ostoskeskukseen Jomalaan, kolmen kilometrin päähän Maarianhaminasta. Katseeni etsi kalakojua: sinisellä pressulla päällystettettyä toritiskiä. En löytänyt. Päättelin, että Bergman ei ole lähtenyt tällaisella myrskyilmalla ulos jäätymään - tuskin hän oli lähtenyt edes kalaan. Olin viemässä pyörääni parkkiin, kun huomasin että melkein suoraan edessäni oli upea kalakoju. 

Tuolla tiskin takana työskenteli etsimäni mies.
(Copyright: Lumikki Laine)

Nyt jälkeenpäin huomaan, että en enää arastele lainkaan mennä esittelemään projektiani tuntemattomille ihmisille. Ja olinhan minä kalastanut tämän kauppiaan isän, Karl-Erik Bergmanin kanssa. Eli meillä oli jotain yhteistä valmiina. Asiakkaita riitti tiskillä ja sain odotella tovin, että pääsin puheisiin kalastajan kanssa. 

Taas sai eräs tyytyväinen asiakas pussillisen tuoreita silakoita.
(Copyright: Lumikki Laine)

En yhtään ihmettele sitä, että asiakkaita riittää. Kalastaja Hasse Bergman on isänsä tavoin erittäin sympaattinen ja ihmisläheinen. Hän tietenkin tuntui kovin tutulta. Keskustelumme keskeytyi jatkuvasti asiakkaiden takia. Mutta minua se ei häirinnyt. Aika nopeasti sain nähtäväkseni hänen lastenlastensa kuvia facebookissa. Ja päätimme ryhtyä Facebook -kavereiksi. Hasse kalastaa Pohjois-Ahvenanmaan ulkovesillä ja lupasi ottaa minut mukaan kalareissulle! Lähtö on samasta paikasta kuin hänen isänsä kanssa viime syksynä. Maltan tuskin odottaa! Minulle on erittäin tärkeää päästä kalastusreissuille mukaan, näkemään ja kokemaan niitä maisemia, joissa Jungfruskäreläiset ovat olleet kalastamassa, Alice pienenä tyttönä muiden mukana. Jungfruskär oli aikaisemmin pieni kalastajayhteisö. Ja suuri osa kalastamisesta tapahtui myös Ahvenanmaan vesillä.

Kalastaja Hasse Bergman Getasta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tiesin kokemuksesta kuinka hyvältä tuore kala maistuu. Maistoin suussani syksyn siikakeiton ja muut kalaherkut joita Karl-Erik Bergman minulle kotonaan tarjoili. Päätin ostaa kalaa, mutta ensin minun oli käytävä sisällä kauppakeskuksessa ostamassa muut ruokatervikkeet. 

Ahvenanmaan ruokapankki

Heti kauppakeskuksen pääoven edessä, sisäpuolella, oli ruokapankin piste. Kaikki ahvenanmaalaiset eivät ole rikkaita. Ruokapankin asiakkaina on 250 ihmistä ja 92 perhettä. Jos työssäkäyvällä yksinhuoltajalla on monta lasta yksin elätettävänä, niin palkka ei riitä vuokranmaksuun ja ruokaan. Jos ruokapankin asiakkaiden määrä tuntuu pieneltä, niin kannattaa muistaa että Ahvenanmaalla on noin 28 000 asukasta. Hyvälle mielelle minut saa se, että naiset eivät suhtaudu ruokapankin asiakkaisiin mitenkään säälivästi. Enemmänkin niin, että kuka tahansa voisi olla samassa tilanteessa.

Ruokapankin keräyspiste kauppakeskuksessa sekä sen iloiset ja ystävälliset työntekijät.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tiskin takana seisovat vapaaehtoistyöntekijät kertoivat että he ovat viidettä kertaa kauppakeskuksessa. Ideana on se, että ihmiset voivat tuoda heille elintarvikkeita, jotka ruokapankki sitten jakaa eteenpäin. Ruokapankki oli kauppakeskuksessa viidettä kertaa. Mielestäni idea on mainio. Toivottavasti tällainen toiminta leviäisi myös Suomen mantereelle.

Kalatiskin herkkuja!

En uskaltanut ostaa - minulla on kihti.
(Copyright: Lumikki Laine)

Nyt palasin kalakojulle. Ostin viisi savustettua silakkaa. Lohi näytti todella herkulliselta, mutta tahdoin jotain, joka oli Hassen itsensä kalastamaa. En pettynyt kun sain silakat lautaselle ja siitä pikkuhiljaa suuhuni.

Nami nami!
(Copyright: Lumikki Laine)