Exit kevyempään elämään

Pitkästä aikaa matkustin laivalla Helsingistä tänne Maarianhainaan. Laivamatka kului lähinnä hytissä - minulla oli todella tilava telkkarilla ja muilla mukavuuksilla varustettu hytti. Mussutin suklaata, surffailin netissä ja tuijotin telkkaria. Minullahan ei ole kotona televisiota. Netissä roikuin eri revontuliennusteiden sivuilla. Niiden ohjaamana syöksyin muutaman kerran laivan kannelle: ulkona oli säkkipimeää ja mielettömän kaunis tähtitaivas. Komentosillalta se näkyi kokonaan. Mutta revontulista en nähnyt vilaustakaan. Kun aamuyöllä raahauduin silmät ristissä infon eteen, niin henkilökuntakin totesi, etteivät repolaiset olleet näyttäytyneet kuluneena yönä. 

Portti onnellisten maahan
(Copyright: Lumikki Laine)

Olin ensimmäinen matkustaja tämän kyltin alla. Pikkuhiljaa paikalle kerääntyi kourallinen muita matkustajia. Juttu alkoi luistaa. Tutustuin matkalla Sanniin, joka elättää itseänsä lifestylebloggaajana. Hänellä on kakkosasunto Maarianhaminassa. Sanni viettää täällä puolet ajastaan ja sen päälle koko kesän. Sannin blogi on nimeltä Karkkipäivä. Kävelimme yhdessä keskustaan. Aamuyö oli kuulas ja pimeä.

Ensimmäinen päivä

Olin päättänyt mennä kämpillä suoraan nukkkumaan, mutta se ei onnistunut: minun oli pakko kajota sängyn alla oleviin matkalaukkuihin. Ja siitähän syntyi ketjureaktio. Samalla kun etsin hammasharjaa ja muuta välttämätöntä, niin eteen tuli kaikkea joka kannatti laittaa heti paikoilleen. Pääsin sänkyyn puoli kuudelta aamulla. Jossakin vaiheessa huoneeseeni tuli siivooja, ja jotain hän hääräsi harjan ja rikkalapion kanssa. Olin kyllä niin koomassa etten tiedä edes milloin siivooja lähti.

Puolen päivän aikoihin nousin ylös ja lähdin hakemaan pyörän avainta. Sitten suuntasin keskustaan etsimään ripsiväriä. En löytänyt kohtuuhintaista, mutta mukaani tarttui lp-levyjä, laulukirja, ihana pusero sekä kassillinen ruokaa. 

Gretan putiikissa

Sapuskan jälkeen hyppäsin taas pyörän selkään ja polkaisin Gretan putiikkiin. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun meillä oli laulukirjat edessä ja haitari soimassa. Biisilistakin oli hetkessä valmis. Minulla on paljon harjoteltavaa. Huomenna otan putiikkiin kitaran mukaan. Kun poljin takaisin kotiin, niin jalkakäytävällä käveli hyvännäköinen pitkätukkanen mies, joka soitti kitaraa kävellessään ja lauloi. Teki mieli pyytää häntä soittamaan jotain, mutta minulla ei ollut yhtään ylimääräistä aikaa. Olin sopinut tapaamisen illaksi.
Illalla pyöräilin pitkin Maarianhaminan katuja ja nautin. Enää en tarvitse talvivaatteita täällä! Ilma on viileä mutta leuto. Kaikki on täynnä kevään odotusta!