Oi ihana pääsiäinen!

Tänä keväänä pääsiäinen pääsi ikään kuin yllättämään minut. Palmusunnuntai oli jo historiaa kun pääsin kotiin Espooseen, tänne räntäsateen tyyssijaan. Heti alkuviikosta suuntasin askeleeni terveysasemalle: oikean käteni peukalo oli alkanut vihoitella jo kaksi viikkoa aikaisemmin. Olin nähtävästi saanut haavan paperista tai hammaslangasta. Haava ei vuotanut, joten ymmärsin tilanteen vakavuuden vasta kivun kautta. Koko kättä särki, enkä pystynyt soittamaan kitaraa tai pianoa. Ystävällinen sairaanhoitaja teippasi haavan kiinni ja kehoitti olla kastelematta sitä. Ja tarvittaessa sitten suoraan päivystykseen. Olin ryhtynyt jo etsimään jotain juovaa joka johtaisi kädestä sydämeen - onneksi en löytänyt. Pääsiäiskilvoitusta tämänkin. Kävin viikolla laulamassa kahdessa palveluksessa Tapiolan ortodoksisessa kirkossa. Jos jotain ikävöin Ahvenanmaalla niin se on juuri kirkko. Olen addiktoitunut kirkkolaulaja. No, asioiden arvon ymmärtää parhaiten silloin kun ne eivät ole saatavilla.

Pääsiäisyön ihme

Eilen satoi illallla räntää. Nenäliinan kokoiset hiutaleet peittivät maan ja yöksi oli luvattu vesisadetta. Varustauduin yön palvelukseen sateenvarjolla. Olin aikaisemmin viikolla päättänyt, etten mene yöpalvelukseen jos sataa. Perjantai-iltana tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun seisoin kuoron riveissä laulamassa Kristuksen hautauspalvelusta. Tunnelma kuorossa oli niin voimakas, että se ikään kuin vaati minua launtaiyöksi kirkkoon. Positiivisella tavalla. 

Papistoa ja ponomaeja pääsiäsyönä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kuoronjohtajame isä Petri Hakonen sekä osa mieskuoroa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kuoromme seniori Anja Hakonen ja minä. Minulle oli suuri kunnia saada
laulaa hänen vieressään tämä unohtumaton palvelus.
(Kuva: Hannele Holttinen)

Lauantaina yöllä vesi-ja räntäsade taukosi juuri sopivasti ristisaaton ajaksi. Sen jälkeen yö olikin yhtäkkiä muuttunut aamuksi. Rakastan tuota ihmettä. Tapiolan kirkossa olen kokenut jo hurmostilaa lähentelevää tunnelmaa pääsiäisöinä. Ilo ortodoksien keskuudessa muuttuu melkein käsinkoskeltavaksi. Kaikki kauna ja murheet katoavat. On jäljellä vain kirkas ilo. Juhlimme Kristuksen ylösnousemuksen lisäksi myös kuorokaverimme Esan 50-vuotissynttäreitä. Tallenteen äänen laatu on hieman huono, eikä se vastaa kuoromme tasoa musiikillisesti. Asiaan vaikuttaa myös se, että kuvasin tilanteen kuoron keskeltä, juuri siitä paikasta josta lauloin. 

Lisää haavoja

Tänään onnistuin viiltämään juustoraastimellla vasempaan käteeni kunnon viillon ja siitä tuli niin rusaasti verta, että se ei jäänyt huomaamatta. Samoin teloin toisen jalkani verille. Lohdutukseksi askartelin tällaisen upean pääsiäisseppeleen:

Ensimmäinen pääsiäisseppele, jonka olen itse tehnyt! En ole kyllä missään nähnyt
aikaisemmin pääsiäisseppeleitä - ehkä tämä on jopa suomen ensimmäinen lajiaan!
(Copyright: Lumikki Laine)