Heräämme
yöllä
mieheni kanssa myrskyn ääniin. Tuuli
ulvoo ulkona niin että korviin sattuu. Puut
kaatuvat ryskyen ja oksat lentelevät tuulen mukana,
osa niistä paiskautuu ikkunoihin.
Asumme
vanhassa kesämökissä ylhäällä mäen päällä ja meillä on
olohuoneessa
isot
ikkunat ja suora näköala Ahvenanmaan merelle. Istumme sohvalla
järkyttyneinä ja
mieheni sanoo, ettei
ole koko elämänsä aika ollut todistamassa näin kovaa myrskyä.
Hän huomauttaa myös, että nyt
katto
voi lähteä myrskyn mukana. Luulen, että hän pilailee. Hän
näyttää kuitenkin vakavalta ja ihmettelee
ettei sähkö ole vielä poikennut. Melkein samassa
kaikki pimenee. Puhelimet eivät toimi. Kenttää ei ole. Internet
yhteys on poikki. Meillä
ei ole kotona
pattereilla
toimivaa radiota. Sytytämme
kynttilöitä ja kaivamme otsalamput esiin. Jossakin vaiheessa uni
vie voiton.
Totuus valkenee
Aamulla
nousemme ylös lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Keittiön
ikkunasta näkyy viisi kaatunutta puuta ja muutama vinossa oleva
runko.
Siirryn
olohuoneeseen ja katson terassille: se on täynnä puiden oksia.
Pitkin jyrkkää rinnettä puut ovat kaatuneet sikin sokin. Onneksi
talomme on säästynyt ja katto on vielä paikallaan.
Lähdemme
aamukävelylle.
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
Olen huolissani työhuoneestani. Olemme juuri saaneet
sinne kamiinan sisään ja se alkaa olla valmis otettavaksi käyttöön.
Olen odottanut tätä niin pitkään! Mutta onko minulla enää sitä?
Onko myrsky vienyt sen mukanaan?
Joka
puolella on kaatuneita puita ja katson kauhuissani kuinka maa vielä
liikkuu suurten puiden juurien alla. Se keinuu. Puut voivat kaatua
pian tai sitten liike voi pysähtyä ja ne voivat kaatua myöhemmin
pienestä kosketuksesta: tuulen, jonkun eläimen tai ihmisen. Myös
ilman lämpötilan muutoksen vaikutuksesta.
Jännitystä ilmassa
Saavumme
työhuoneeni, pienen mökin nimeltä Castellet, pihaan. Rakennus sijaitsee sadan
metrin päästä kodistamme ja on samalla tontilla pienen talomme
kanssa. Castellet on ehjä eikä sen vierestä ole kaatunut yhtään
puuta. Alempana rinteessä näkyy myrskyn jäljet. En uskalla mennä
lähemmäksi katsomaan.
On
epätodellinen olo. Palaamme tielle ja kävelemme eteenpäin. Suuri
kuusi on kaatumaisillaan. Siirrän katseeni minne tahansa, niin
edessäni on kaatuneita puita. Kävelemme eteenpäin. Pellon laidalla
oleva sähkön päälinjaa kannatteleva puupylväs makaa maassa.
(Copyright: Sari Mattsson) |
Tapaamme
samalla tiellä asuvan naapurin. Hän hymyilee ja melkein naureskelee
samalla kun kauhistelemme yhdessä näkymiä ympärillämme. Jotenkin
tässä on pärjättävä.
Myöhemmin menemme Castelletiin ja sytytämme tulen kamiinaan. Pieni mökki lämpiää nopeasti. Minulla on siellä pattereilla toimiva radio. Mieheni pojan vaimo tulee
termospullon kanssa noutamaan kahvivettä. He asuvat valtavassa
omakotitalossa, mutta siellä kaikki toimii sähköllä, joten nyt ei
toimi mikään.
(Copyright: Sari Mattsson) |
Otamme
radion mukaan ja kotona tuo pieni halpa vekotin on ainoa linkkimme
ulkomaailmaan usean päivän ajan.
Meillä
on kotona varaava takka ja sähkölieden lisäksi puuhella, jolla
voimme valmistaa ruoan. Olemme etuoikeutettuja. Mieheni on elänyt
elämänsä ensimmäiset vuodet ilman sähköä ja nyt saan kuulla
monta eläväistä tarinaa menneiltä ajoilta. Olen toki kuullut
niitä aikaisemminkin. Silloin ne olivat jotenkin romanttisia.
Fiilistelemme hieman.
Autoajelulla
Myöhemmin
iltapäivällä päätämme lähteä ajelulle. Auton radiosta
kuulemme että myrsky on saanut aikaan valtavia tuhoja koko
Ahvenanmaalla.
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
Tien
varret vahvistavat radion sanomaa. Ihmisiä kehoitetaan pysymään
sisällä ja pimeällä ei tule mennä lainkaan ulos. Puut ja
sähkötolpat kaatuilevat edelleen. Useimmat kaupat ovat suljettuna
eikä auton tankkaaminenkaan onnistu, sillä nuokin laitteet toimivat
sähköllä.
(Copyright: Sari Mattsson) |
Onneksi
asumme Eckerössä, sillä meidän lähikauppamme on ainoa kauppa
Maarianhaminan ulkopuolella koko Ahvenamaalla, jossa on
varageneraattori.
Myrskyn vaikutuksia
Lähipäivien
suuri "hupi" on seurata kuinka monta tuhatta taloutta on
ilman sähköä. Myös veden saanti on useille ongelma, sillä
useimmat pumput toimivat sähköllä ja nyt on pakkasta.
Meidän
pienen talomme pumppuhuone on pihalla. Mieheni on saaristolaisten
tapaan kekseliäs: hän ostaa lähikaupasta hautakynttilöitä. Ne
osoittautuvat erinomaisiksi lämmönlähteiksi. Viisi hautakynttilää
nostaa pumppuhuoneen lämpötilan miinukselta kolmeentoista
plus-asteeseen. Näin meillä on juokseva vesi kotona. Se on tietysti
jääkylmää.
Parin
päivän jälkeen alkaa olla aika hankkiutua suihkuun, joten
suunnistamme Godbyn uimahalliin. Naisten saunassa puheenaiheena on
myrsky. Nuori nainen istuu pienen poikansa kanssa lauteilla ja
kertoo, että heillä on kotona 11 astetta lämmintä. Ei ole takkaa
eikä puuhellaa. Vettä ei tule. Puhelimet eivät toimi. Kuulen
useita samankaltaisia tarinoita.
Kriisikeskuksessa
Ympäri
Ahvenanmaata on perustettu kriisikeskuksia, joissa on tarjolla
lämmintä ruokaa ja mahdollisuus peseytymiseen. Tapaamme eräässä
kriisikeskuksessa myös paikallisen pastorin. Hänen kotonaan on
vähän päälle kymmenen astetta lämmintä. Hän asuu isossa
hienossa talossa vaimonsa kanssa. Ehdotan nukkumista
hautakynttilöiden lämmössä. Pastori ei kuitenkaan lämpene
ehdotukselleni.
Kuulemme
kriisikeskukseen kokoontuneilta ihmisiltä monta rehevää tarinaa
asuntoautoilijoista, jotka leiriytyvät kesäisin kirkon pihalle.
Hurtti huumori ja hauska seura piristää.
Kun rikkaasta tulee köyhä
Nopeimmin
jäähtyvät suuret hienot uudet talot, joissa on korkeat huoneet.
Lattialämmitys on vihoviimeinen keksintö tällaisen katastrofin
aikana. Olen todella tyytyväinen että asumme "matalassa
majassa", joka lämpenee nopeasti varaavan takan ja puuhellan
avulla.
Mielessäni
pyörii sota-aikoina otettuja valokuvia. Metsät, joita olen myrskyn
jälkeen nähnyt paiskaavat ne muistojeni lokeroista silmieni
eteen. Hammarlandissa suuren juhlapaikan pihalle on kaatunut valtava
juhannussalko. Salko on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä symboleista.
(Copyright: Sari Mattsson) |
Illalla kotona kynttilänvalossa mietin tätä kirjaani Jungfruskärin viimeinen neitsyt. Matkan varrella on ollut todella monta vastusta. Nyt tämä. Minun on ollut pakko alistua ja suostua niihin kaikkiin.
Kuka määrää
Ulkona
liikuessani kaikki mitä näen ja ihmisiä kohdatessani kaikki mitä
kuulen, vahvistavat sen, että Ahvenanmaa ei tule olemaan tämän
myrskyn jälkeen sama kuin ennen. Minun mielessäni liikkuu lause:
myrsky on raiskannut Ahvenanmaan. Onko se enää sama paikka jonka
kauneuteen olen rakastunut ja ihastunut? Mitä jos myrskyt toistuvat?
Kuinka käy minun patsaideni, joita uinuvat sisälläni ja odottavat
syntymistään? Osaanko tehdä ne riittävän vahvoiksi ja pultata ne
kallioon tarpeeksi hyvin, että ne kestävät tulevat myrskyt? Sillä
olen varma että tämä tulee toistumaan.
Kestääkö
kotimme ja Castellet tulevat koitokset, joiden aikana tuulen nopeus
voi nousta 43 metriin sekunnissa? Miksi olen muuttanut tänne?
Tahdonko asua enää täällä, jos luonto ei olekaan se sama enää.
Jos elämä meneekin sellaiseksi, että joutuu kamppailemaan hengissä
pysymisen takia. Mikä on tärkeintä?
Mitä tekemäistä omalla toiminnallani on tämän kanssa?
Me
ihmiset olemme niin pieniä.Meillä ei ole mitään valtaa luonnon
edessä. Tämä saattaa olla yksi esimerkki hinnasta, jonka
ihmiskunta saa maksaa siitä, että se omalla toiminnallaan muuttaa
luonnon kulkua: sademetsien hakkaaminen saa aikaan ilmastomuutoksia.
Samoin ympäristön saastuttaminen ja myrkyttäminen. Ovatko
uskonnollisten teosten ennustukset sittenkin totta? Annammeko niiden
toteutua? Uskommeko niihin tai yleensä mihinkään?
Ihmisten
ahneus johtaa luonnonkatastrofeihin. Pepsicola, Nestle ja Shell.
Tässä vain muutamia yhtiöitä jotka lupailevat muutoksia
toimntaansa, mutta eivät pidä niistä kiinni. Katse on syytä
kääntää myös omaan toimintaan: kun tulen tietoiseksi mitä nämä
yhtiöt tekevät, lopetan heti niiden tuotteiden ja palvelujen
käytön. En omalta osaltani mahdollista niiden toimintaa. Tämä on
neula heinäsuovassa. Jostakin on kuitenkin aloitettava, joten
aloitan omasta toiminnastani.
Pieniä yksityiskohtia
Erään
rakennusmestarin pihalta on myrsky vienyt talviteloillaan olevan
purjeveneen. Hänen itse rakentamansa sauna on myös liikkunut yön
aikana, toivottavasti parempaan paikkaan.
Tuttavani
lähti yöllä ulos katsomaan kuinka suuri myrsky saa aikaan
sellaista ääntä ja talon katon palanen oli lentänyt hänen
kasvojensa ohitse.
Useita
ihmisiä jäi nalkkiin koteihinsa kun puut kattuivat heidän
kotitalojensa päälle.Tietooni ei ole tullut yhtään suoraan myrskyn aiheuttamaa kuolemaa.
Ainoastaan yksi mies jäi oman traktorinsa alle. Kuulemani mukaan hän
oli lähtenyt raivaustöihin ja jättänyt traktorin käymään kun
meni juttelemaan tuttujensa kanssa. Traktori lähtikin liikkelle ja
mies jäi sen alle. Traktori veti miehen mereen, jonne tämä sitten
hukkui.
Niin kaunis on maa
Nyt
maa on pukeutunut kimmeltävään lumivaippaan. Se yrittää kätkeä
allensa myrskyn jäljet. Tuhot ovat niin valtavat, ettei niitä
pysty peittämään. Joka ainoa päivä ne ovat edessäni, kun avaan
silmäni ja katson ulos ikkunasta. Autoillessani ne koristavat tien
molempia puolia, minne tahansa ajankin.
Lopulta uskaltaudun erääseen lempipaikkaani, Ramsholmenin luonnonsuojelualueelle kävelylle. Lähden reippailemaan pitkin luontopolkua. Kaikki näyttää hyvältä, mutta sitten...
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
(Copyright: Sari Mattsson) |
Myrskyn
jäljet tulevat näkymään luonnossa ja ihmisten mielissä pitkään.
Ehtivätkö ne lainkaan kadota ennen uuden myrskyn saapumista?
Ja kuinka Jungfruskär on selvinnyt myrskystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti