Kohti Ahvenanmaata - saksia palauttamassa - osa 1

Pääsin syksyn aikana takaisin Ahvenanmaalle - olihan minun palautettava sakset Mikaelille Simskälaan. Oli itsestään selvää, että samantien kannattaisi viettää saaristossa muutama päivä. Löysin itselleni matkakaverin. Sääennusteet olivat luvanneet poutaa koko viikoksi, joten eräänä aamuna pakkasimme kamat ja lähdimme matkaan.

Koko reissu vielä edessä.
(Kuva: Kimmo Autio)

Huristelimme reippaasti alkumatkan moottorietä pitkin. Olimme varanneet yösijan Ahvenanmaan Jurmon matkustajakodista. Se tuli edullisemmaksi kuin yöpyä Suomen mantereen puolella ja maksaa turistihinta läpikulkumatkalta Vuosanisista Hummelvikiin.

Päässäni alkoi soida "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän....." kun peltojen tuoksu tavoitti sieraimeni.
(Copyright: Lumikki Laine)

Evästauolla popsimme juustoleivät ja muut herkut.
(Kuva: Kimmo Autio)

Tuntui hieman ihmeelliseltä matkustaa Ahvenanmaalle jonkun toisen ihmisen kanssa, koska olin tehnyt viime vuoden aikana kaikki matkat sinne yksin. Ensimmäiset sadat kilometrit sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Minä rakastan moottoripyöriä ja matkustamista. Skootterin kyydissä maisemat vilahtelivat ohitse. Siinä tuntee vauhdin hurman ja peltojen sekä metsien tuoksut. 

Tummista pilvistä ei tippunut pisaraakaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kustavin ravintola oli sulkenut ovensa ennen meidän tuloa. Olisi kannattanut tarkistaa asia soittamalla ennen reissuun lähtemistä. No hätätapauksessa voisi mennä koputtamaan jonkun ovea ja yrittää ostaa ruokaa. Kaikesta huomasi että turístien sesonkiaika oli jo ohitse. Vastaan ei tullut ainuttakaan ihmistä. Tämä kaikki muistutti minua viime syksystä. Vuosi sitten mittaillessani Maarianhainan katuja oli aivan tavallista, että en nähnyt ainuttakaan ihmistä kaduilla. Siitä tulee hieman kummallinen olo.

Meillä oli hyvää aikaa tehdä tutkimusretki pikkuteitä pitkin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Valitsimme pikkutien, jonka päässä oli kylttien mukaan majoituspaikka ja ravintola! Pienet mutkatiet ovat moottoripyöräilijöiden herkkua. Tien päässä meitä odotti autio lomakeskus. Päärakennuksen seinässä oli kyltti: ruokasali. Koputin ovea hullun lailla. Kukaan ei tullut avaamaan. Kamala vessahätä. Kiersin rakennuksen. Löysin vessat, mutta ovet olivat lukossa. Talon takana oli seinään kiinnitetty lappu, jossa luki että tässä paikassa ei saa nauttia päihteitä. Hyvä tietää. 

Autio leirikeskus.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Kuva: Kimmo Autio)

(Copyright: Lumikki Laine)

Nälkä sai suunnattomat mittasuhteet ja katastrofi oli jo aivan kulman takana vilkuttamassa. Ei voinut muuta kuin vääntää hanat auki ja suunnata kohti Vuosnaisten Meriasemaa.

Minä Meriaseman ravintolassa.
(Kuva: Kimmo Autio)

Vihdoinkin ruokaa!
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä ravintolan terassilta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Saaristolaishuumoria Meriaseman naistenhuoneen seinältä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Meillä oli ruhtinaallisesti aikaa ennen kuin alus lähtisi kohti Ahvenanmaata. Olimme väsyneitä ja ulkona oli kylmä. Ravintola oli menossa kiinni. Siirryimme sisälle juomaan kahvit. Saaristolaisten ystävällisyys tuli taas kerran esiin, kun ravintolan työntekijä ilmoitti että pitää paikan auki laivan lähtöön asti. Sisällä oli niin lämmintä ja mukavaa että hädin tuskin ehdimme laivaan!

On laiva valmiina lähtöön...
(Copyright: Lumikki Laine)

Jurmon taikaa

Maisema laivan kannelta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Meri ja taivas syöksyivät sisälleni.
(Kuva: Kimmo Autio)

Ilta vaihtui yöksi kun matkustimme laivalla kohti Ahvenanmaata ja minä tunsin kuinka maisema siirtyi sisälleni. Pilvet taivaalla olivat yhtä kauniita kuin revontulet. Jopa paikallaan ollessaan ne näyttivät liikkuvan. Aluksen henkilökunta kertoi, että lossi odottaa meitä satamassa. Se lähtee Jurmoon samasta satamasta, mihin tämä alus meni.

Lisää kuvateksti

Brändön maan kamaralla oli pilkkopimeää. On jännitävää tulla uuteen paikkaan pimeällä. Varsinkin sellaiseen missä ei ole aikaisemmon ollut. Lauttamatka Jurmoon kesti vain hetken. Tapasimme lautalla miehen, joka asuu matkustajakodin yläkerrassa. Hän lupasi tulla näyttämään meille missä talo sijaitsee. Saimme myös ajo-ohjeet, mutta onnistuimme silti eksymään pienellä saarella jossa on vain yksi isompi tienhaara! Ajoimme siis ohitse. Matkustajakoti on aivan sataman välittömässä läheisyydessä. Liian lähellä.