Muutoksen tuulia

Matkalla Simskälaan tuuli heitti erakkona viettämäni viikon mieleeni: luonto ja saarella kirjoittamani tekstien sisältö ponnahtivat eteeni ikään kuin kuvina. Sadut näyttäytyivät nyt itselleni niin eroottisina, etten voinut ajatellakaan laittavani niiden sisältöä kenenkään elossa olleen ihmisen nimiin edes fiktiona. Tahdon kirjoittajana täyden vapauden. Alice on siis ollut kirjani inspiraation lähde. Hänen tapaamisestaan kaikki alkoi aikoja sitten ja sen jälkeen olen kohdannut useita henkilöitä joilla on ollut osuutensa satujen syntymiseen. Oli erittäin tärkeää viettää tuo viikko yksin ja muualla kuin Jungfruskärissä. Usein kauempaa näkee kokonaisuuden paremmin. 

Tämä kartta on kuva maastosta, joissa vietin viikon. Kuvan taakse kätkeytyy uhkea ja eroottinen luonto.

Meillä oli hyvää aikaa keskustella Mikaelin kanssa venevajalla. Puhuimme myös kirjastani. Mikael pohti kanssani uutta nimeä satukirjani sankarittarelle. Aurinko porotti lämpimästi venevajan punaiseen seinään ja laineiden liplatus helisi, kun ne loiskivat veneen kylkiin. Voin tulevaisuudessa mennä takaisin majalle kirjoittamaan jos niin tahdon. Mahtavaa! Meri ja sen keskellä olevat saaret lumosivat minut jälleen kerran. Luonto antoi parastaan: olin saanut kesän aurinkoisimman ja parhaan viikon osakseni. Se, mikä muuttui tällä retkellä oli siis satujen sisältämän erotiikan luonne ja se, että päähenkilön nimi ei tule olemaan Alice. Kirjan tapahtumapaikkana on kuitenkin pääasiassa Jungfruskär sekä Ahvenanmaan saaristo.

Simskälan lautan irtauduttua saaresta tunsin haikeutta ja rauhaa samaan aikaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ensimmäinen lauttamatka oli takana ja taustalla näkyy Simskäla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Raahasin matkatavarat pois lautalta ja jäin odottamaan bussia. Katseeni kiisi kauas ulos merelle. Mietin mitä on se, joka on sisällä tuntemissani kalastajissa. Miksi löydän heistä jokaisesta saman tunnelman kun olen heidän seurassaan. En tiennyt vastausta. On outoa, kuinka vastaukset tai tieto uudesta asiasta tulevat joskus esiin. Niin kuin nyt se mitä teen kirjani suhteen. Asiat muhivat jossakin ja kun aika on oikea ne tulevat esille kuin kypsät hedelmät. Ne ovat valmiita maisteltavaksi ja jos maistuvat hyviltä, niin sitten alkaa syöminen eli niiden muokkaaminen kirjan ravinnoksi. Joskus vastauksen tuo joku kohtaamani ihminen. Ilman että hän saa ehkä milloinkaan tietää siitä mitään. Me ihmiset emme voi tietää aina miten ja kenelle me olemme antaneet vastauksia kysymyksiin, joita he ovat pohtineet alitajunnssaan ehkä pitkäänkin. 

Monta vastausta on vielä saamatta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jälleen se hurmaa

Bussi tuli myöhässä. Olisin voinut tuijottaa merelle vielä pitkään. Linja-auton kiitäessä kohti Maarianhaminaa minä tunsin että kuulun tänne jollakin tavalla. Maisemien kauneus iskeytyi sisääni ja toivoin, melkein rukoilin, että pääsisin vielä näihin maisemiin tänä syksynä. Asun itse Espoossa viiden minuutin kävelymatkan päässä meren rannasta, mutta se ei auta minua silloin kun sieluni huutaa saariston valoa ja avaruutta. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa siellä samanlaista yhteyttä luontoon kuin ulkosaaristossa: Jungfruskärissä tai Ahvenanmaalla. Jungfruskärin luonto on kuitenkin minulle se mystisin ja maagisin paikka. Nyt minulla on vertailukohteita.

Lautta Vårdön ja Prästön välillä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Maarianhaminassa minua oli vastassa Kaj Lybeck, joka on auttanut minua vaimonsa kanssa todella paljon tämän projektini aikana muun muassa majoittamalla minut. Illalla ehdin vielä pikaisesti tavata muutamia ystäviäni teekupposen äärellä. Aamupäivällä lähdin Gretan putiikin kautta kohti satamaa. Ahvenanmaan vierailu alkoi olla takana päin. Satamassa seuraani hakeutui eläkkeellä oleva merimies, joka kertoi hurjista matkoistaan maailman merillä. Sain monta arvokasta matkavinkkiä. Nyt tiedän miten kannattaa toimia, jos tahdon vierailla esimerkiksi etelänavalla!

Laivassa hakeuduin kannelle lepäämään muiden rennosti matkustavien ihmisten joukkoon.
(Copyright: Lumikki Laine)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!

(Copyright: Lumikki Laine)

Sakset!

Olin kotona Espoossa keskiyöllä. Purin matkatavaroitani ja sitten löysin ne kädestäni: sakset! Olin vahingossa pakannut mukaani kalamökin varustukseen kuuluvat sakset. Harmittelin tapahtunutta, mutta sitten ymmärsin, että minunhan täytyy viedä nuo sakset takaisin Simskälaan niin pian kuin mahdollista! Jos vain Mikaelille sopii. Ja miksi ei sopisi. Loistavaa! Minun olisi siis pakko mennä takaisin Ahvenanmaalle lähiviikkoina.

Matkalippuni takaisin Ahvenanmaalle.
(Copyright: Lumikki Laine)