perjantai 25. syyskuuta 2015

Kun maisema ulkona ja ihmisen sisällä on sama

Istuimme ystäväni kanssa iltaa luonani. Keskutelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Olin jo pitkään miettinyt miksi kohtaamani kalastajat kantavat mukanaan samaa rauhaa. Miksi he ovat samankaltaisia, vaikka ovat aivan eri ikäisiä ja siten syntyneet kaikki erilaiseen maailmaan. Kalastajat ovat kaikki myös aivan eri elämäntilanteissa. Heitä yhdistää ainoastaan se, että he ovat kalastajia ja asuvat Ahvenanmaalla. Pohdimme sitä, mikä on se tekijä, mikä näissä kohtaamissani kalastajissa on sisällä. Keskustelu ajautui mereen ja ympäristön vaikutukseen ihmisen sieluun ja mieleen.


(Copyright: Lumikki Laine)


Voiko maisema siirtyä ihmisen sisään, siten että siitä tulee osa ihmisen persoonallisuutta, sielua tai henkeä? Ystäväni kysyi mitä koen kun olen yksin saaristossa, merellä. Mitä koin viettäessäni yksin viikon Väderskärillä? Minä koin kauneutta, rauhaa ja levollisuutta kaiken keskellä. Sielullisesti lepäsin läpinäkyvän rakkauden, Agapen virrassa. Pystyin lepäämään vaikka myrsky voisi puhjeta milloin tahansa. Olin juuri sillä hetkellä täysin siinä missä olin.

Vertasin mielessäni tuota tunnetta siihen tunteeseen, minkä koin kalastajissa. Se oli identtinen. Oivallus purkautui katharsikseksi. Wikipedia määrittelee katharsiksen näin: (kreik. puhdistuminen) on äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen.


Kiinalaista filosofiaa


Kirjassa Sediments of Time: Environment and Society in Chinese History, selitetään maiseman muuttamista ihmisen sisään vapaasti käännettynä näin: 

Kun ihminen katsoo maisemaa,niin hän kokee sen esimerkiksi surullisena tai iloisena riippuen kulttuurisista lähtökohdista sekä henkilön omasta tunnetilasta. Muutostila alkaa aina siitä, kun ihminen kurkoittaa katseellaan maisemaa, jonka jälkeen maisema tulee takaisin ihmiseen. 

Jokainen tietää tunteellisella tasolla, että objekti tulee todelliseksi vain silloin, kun sen olemassaolo todetaan suoraan subjektiivisen havainnon perusteella. Näin sen olemassaoloa kunnioitetaan. Voidaan miettiä esimerkiksi olivatko pionit punaisia? Vai oliko apinan mieli punainen? Dream of the Monkey -teoksessa voidaan osoittaa selkeästi, että kukkien väri tulee apinan sisäisestä olemuksesta. Wang Yangming pystyy osoittamaan, että kukat ovat mielen sisällä. Wang Yangming oli johtava hahmo uuskungfutselaisessa ”mielen koulukunnassa”, jonka perusti Li Joiuyuan. Koulukunta pyrki yhdistämään tiedon ja toiminnan.

Maisemaa, kukkaa tai mitään muutakaan ei voi siis olla olemassa ilman jonkun subjektiivista kokemusta siitä.

Iloitsen syvästi siitä, että kiinalainen filosofi Wang Yangming syntyi tähän maailmaan 543 vuotta sitten. Hänen ansiostaan sain tälle mysteerille selityksen. Arvoitus kalastajien samankaltaisuudesta selvisi ystäväni Anna-Maijan ja Yangmingin avulla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti