Ensimmäisen souturetkeni pääkohde oli Väderskär. Se sama saari, missä on kuvattu televisiosarja Myrskyluodon Maija. En tuntenut minkäänlaista sidettä tuohon televisiosarjaan. Tiesin että saarella on sarjan lavasteita, mutta niihin olin tutustunut jo kesän alussa Mikaelin opastuksella. Minua kiinnosti saaren anatomia ja sen kuvaaminen, sillä osa kirjani tapahtumista sijoittuu myös sinne. Tuuli oli noussut hieman ja minä soudin aluksi huopaamalla. Veneen airot eivät olleet hankaimissa kiinni, koska hankaimia ei ollut. Onneksi olin soutanut syksyllä Karl-Erik Bergmanin opastuksella isompaa venettä. Saarten välinen alue on erittäin karikkoista, joten pelkäsin törmääväni johonkin isoon veden alla lymyävään kivenmurikkaan. Mielessä kävi mitä tekisin jos vene kaatuisi ja kännykkä kastuisi. Sain kuin sainkin veneen toiselle rannalle. Sidoin sen puuhun ja loikin kalliota ylöspäin.
 |
Sain vedettyä veneen suojaisaan paikkaan.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Saariston värien hurmaa.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Luonnon henkien muovaamaa.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Kiven ja levän synnyttämiä olioita rannalla.
(Copyright: Lumikki Laine) |
Luonto alkoi vaikuttamaan koko ajan yhä enemmän ja enemmän siltä kuin se olisi täynnä elämää, joka näyttää "kuolleelta", kaupunkien puistoissa paikallaan seisovien patsaiden tapaan. Jo parin vuorokauden yksin oleminen sai minun huomioni kääntymään näihin ikään kuin paikalleen jämähtäneisiin kuvanveiston mestariteoksiin. Oli helppo kuvitella, että ne aloittivat salaperäisen liikehdinnän heti kun käänsin katseeni muualle. Erityisesti pienet levien peittämät kivet kallioiden ja isompien kiven murikoiden välissä puhkesivat eloon ja lauloivat haikeaa melodiaa, jota ei pysty korvin kuulemaan, mutta se leijailee suoraan sieluun. Ymmärrys on sanantonta, sitä on miltei mahdoton kuvata - se täytyy itse kokea. Toivon että pystyisin sivuamaan sitä edes jollakin tasolla satukirjassani, niin että se tulee lukijalle tutuksi.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Tätä kivipolkua pitkin astelin seuraavalle luodolle.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Meditaation paikka.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Luonnon merimerkki?
(Copyright: Lumikki Laine) |
Olin huomannut jo vastarannalta, kalamökin pihalta tämän valkean suuren kiven. Pidin itsestään selvänä sen olevan ihmisen maalaama merimerkki. En tiedä kuinka paljon tuollainen valtava murikka painaa, mutta olen varma että siihen tarvittaisiin enemmän voimaa mitä ihmisistä lähtee. Ryhdyin vasta kotona miettimään kuinka järkeäle on päätynyt tuohon paikalle. Seuraavan kerran kun tapaan Mikaelin niin kysyn asiasta. Otin vielä lähtikuvan kivestä. Se on tosiaan luonnonvalkoinen. Ainutlaatuinen.
 |
Lähikuvaa valkoisesta murikasta.
(Copyright: Lumikki Laine) |
Tein viikon aikana kaksi retkeä Väderskärille. Saari on suurempi mitä ajattelin ja paikoin hyvin vaikeakulkuinen. Sen sisäosissa miljoonat sudenkorennot lentelivät ilta-auringon loimussa. Yritin tallentaa kameralla niiden leikkejä, mutta videoiden laatu on niin heikko etten jaksa katsoa niitä edes itse. Viimeiseksi kiipesin Väderskärin korkeimmalle kohdalle syömään eväitäni. Kuulin ihmisäänen. En tahtonut ihmisseuraa enkä puhua kenenkään kanssa. Olin ollut jo kolme vuorokautta yksin ja nähtävästi kovaa vauhtia erakoitumassa. Ihmettelen sitä vieläkin etten tuntenut lainkaan yksinäisyyttä. Olin vain yksi pieni olento tässä ekosysteemissä ja osa jotain suurempaa. Samaa maata, vettä ja ilmaa. Se riitti minulle. Mitään muuta en sillä hetkellä tahtonut. En voi sanoa että olisin tuntenut itseni onnelliseksi tai mitään sellaista. Tunsin itseni ehjäksi sielullisesti ja fyysisesti. Se oli normaali tilani tuon viikon aikana. Ei mitään suurta kaipausta, ihmeellistä sulautumista luontoon. Olin samanarvoinen kuin kallioiden välissä kasvava kukka, tuulessa huojuva puu tai ruohonkorsi, meressä uiva kala. Mitä jos meillä kenelläkään (tarkoitan tässä yhteydessä myös kasvia, kalaa, simpukkaa tai kiveä henkilöinä) ei olisi nimiä? Jos ei olisi olemassa sanoja. Kaikki vaan olisi niin kuin on.
 |
Näkymä Väderskärin korkeimmalta kalliolta.
(Copyright: Lumikki Laine) |
 |
Näkymä toiseen suuntaan.
(Copyright: Lumikki Laine) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti