Iltakävelyllä (Anni Blomqvistin talon) lähettyvillä

Tänään lauantaina lähden iltakävelylle. Kävellen näkee enemmän. Kirkas ja kuulas syksyinen sää näyttää kaiken uudessa valossa. Tunnen vahvasti, että kesä on mennyt ohitse.

Anni Blomqvistin venevaja. Kuvattu Östra Simskälan ja Västra Simskälan väliseltä sillalta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kotisillan kaidetta
(Copyright: Lumikki Laine)

Kun katson sillallta alas meren pohjaan, tuntuu ihmeellisltä kuinka kirkas vesi on. Monen metrin syvyydessä oleva merenpohja on aivan edessäni. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Päätän mennä tervehtimään naapureita. He eivät ole kotona, joten jatkan matkaa.

(Copyright: Lumikki Laine)

Kiipeän ylös kallion korkeimmalle kohdalle. Metsä on täynnä mitä ihmeellisempiä männyn väkkyröitä. Osa kuusista kasvaa sammaleiden sisällä. Oksat työntyvät pehmeiden mättäiden välistä. Tämäkin on varmasti osa luonnon monimuotoisuutta.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Laskeudun alas kivikkoiselle rannalle. Keskellä lahtea kalastava pariskunta nostaa verkkoja. Huomaan kuinka isot kalat sätkivät verkossa. Kysyn ruotsiksi ovatko kalat ahvenia. Mies pyytää vaimoaan ohjaamaan veneen rantaan. Vaihdan kielen suomeksi kun tajuan heidän käyvän kaiken keskinäisen puheen suomen kielellä. Jutustelemme niitä näitä ja pyydän heidät kylään. He ovat tällä hetkellä lähimmät naapurini täällä Simskälassa, jos katson kotitalosta vasemmalle. Nainen kysyy yllättäen  tunnenko Outin. Hämmästyn. Sitten muistan, että myös Outi kertoi tuttaviensa viettävän paljon aikaa Simskälassa. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Kun uudet tuttavani poistuvat, jatkan kävelyä ja löydän auringon lämmittämän kuuman kallion. Heittäydyn pitkäkseni ja löydän taivaalta mitä kummallisempia otuksia. Aurinko paistaa suoraan minuun.

(Copyright: Lumikki Laine)

Syysillan värit muuttuvat nopeasti. Aurinko alkaa laskemaan rivakkaan tahtiin. Nousen ylös. En tahdo ottaa uusiksi yöllistä eksymistäni Västra Simskälaan. 

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Haltioidun kaikesta kauneudesta ympärilläni. Näen muuttolintujen parvien lentävän avaralla taivaalla. Jos minulla olisi hieman parempi kamera kuin tämä kännykkäversio, niin kuvaisin niitä. Nyt lintuparvet ovat liian kaukana. Pienemmät linnut lentävät ryhmissä aivan kuin joissakin näkemissäni videoissa, jotka on kuvattu Italiassa, mm.Roomassa.

Pienet linnut muodostavat kuvioita, jotka pyörivät. laajentuvat ja menevät kasaan. Jotkut hieman isommat linnut lentävät auroissa ja erilaisissa jonoissa. 

Minun ei tarvitse matkustaa  mihinkään nähdäkseni tämän. Ihmettelen lintujen huimia koreografioita. Leukani loksahtaisi varmasti auki, mutta muistan jo edesmenneen äitini sanat, että suuta auki pitävä ihminen näyttää tyhmältä. Eihän minua kukaan täällä katso, mutta kuitenkin....

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Pilvet vedessä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olen niin uppoutunut maisemaan, että oikein yllätyn kun kotitalo tulee näköpiiriini. Onko mahdollista että koin ja näin kaiken tämän näin lähellä.

Keskustelin viime viikolla Hiittisistä kotoisin olevan maarianhaminalaisen kanssa siitä, millaista on jos ihminen asuu 50 kilometrin säteellä lapsuudenkodistaan koko elämänsä. Miten se vaikuttaa ihmiseen. 
-Sinähän se kirjailija olet, mies sanoi minulle. -Kerro sinä se.
Mietin vieläkin asiaa. Satukirjani päähenkilö sen tietää.

Siellä se on - kotitalo.
(Copyright: Lumikki Laine)