Tänään on edessä mielenkiintoinen päivä. Herätyskellot soivat jo viideltä, sillä olen luvannut olla Getassa Bergmanien venevajalla seitsemän aikoihin. Tarkoitus on lähteä ulos merelle nostamaan verkkoja Hasse Bergmanin kanssa.
Huitaisen myslit naamaan, vedän kupin murukahvia ja painun ulos pimeään. Tähdet loistavat taivaalla, mutta huomaan kauempana merellä pienen valon kajastuksen.
Auto on ulkoa märkä, kuin piiskaavan rankkasateen jäljiltä. Täällä Ahvenanmaalla on mieletön yökaste syksyisin.
Herään harvoin näin aikaisin aamulla. Taivaanranta lautalta katsottuna lupaa hyvää ainakin värien osalta.
 |
Näkymä Simskälan lautalta ennen kuutta aamulla.
(Copyright: Lumikki Laine) |
Lautalta ulos ajettuani huomaan, että ilma on täynnä sakeaa usvaa. Ajan sen sisällä. Jos on pitkät päällä niin en näe mitään, lyhyillä valoilla muutaman metrin. Ainoastaan metsien kohdalla hieman helpottaa. Onneksi lähdin ajoissa matkaan.
Autiolta näyttää
Venevajalla ei ole ketään. Katson kelloa: olen kaksi minuuttia myöhässä, kello on 7.02. Tarkastan vajan vielä joka puolelta. Sitten soitan Hasselle, mutta hän on todennäköisesti jo lähtenyt matkaan eikä pysty vastaamaan. Avaan netin. Näen Hassen viestit facebookissa. Olen pettynyt, mutta ei voi mitään.
Ulkona on kaunista ja päätän ryhtyä valokuvaamaan.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Väsyttää ja päätän mennä autoon miettimään toimintasuunnitelmaa. Soittaisinko Hassen isälle, Karl-Erik Bergmanille. Tuskin ajatuksen poikanen on vilahtanut aivoissani, kun huomaan tämän iki-ihanan runoilija-kirjailija-kalastajan kävelevän venevajaan.
Karl-Erik Bergman pelastaa päivän
Kalastin Karl-Erik Bergmanin kanssa kaksi vuotta sitten pari kertaa. Ei muuta kun ulos autosta ja tervehtimään taiteilijaa. Jälleen näkeminen on iloinen ja päädyn hänen kanssaan kalaan heidän kotilahdelleen.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Kalastaja nostaa ensin kaksi 30 metrin verkkoa, joista löytyykin mukavasti pikkukalaa syöteiksi haukikoukkuihin. Minä ihmettelen tuota teräs-vaaria (86v, toim. huom.) ja jatkan kuvaamista kännykälläni.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Kun saalis on sumpussa ja vene vedetty ylös, saan kutsun aamiasipöytään. Pari tuntia vierähtää nopeasti. Huomaan olevani todella väsynyt.
Soivimme, että otamme uusiksi ennen mantereelle paluutani myös kahden vuoden takaisen siikareissun.
Autoa ajaessani huomaan olevani liian väsynyt rattiin. Sopivan paikan tullen kaarran uimarannalle ja otan päiväunet vielä aamun viileällä kivellä. Tuuli kulkee lävitseni. Rakastan Ahvenanmaata aina vaan yhä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti