Teatteriesitys Musicophilia kertoo musiikin vaikutuksista aivoihin

Saksalaisen teatteriryhmän Meta Theaterin esityksen lähtökohtana on neurologian professori Oliver Sacksin kirja Musicophilia - tarinoita musiikista ja aivoista.

Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali on juuri oikean kokoinen paikka tälle esitykselle. Alun lavastukset tuovat mieleeni tilanteen, jossa dementoituneet henkilöt ovat harsomaisten putkien vankina eristyksessä muusta maailmasta. Jokainen omassa todellisuudessaan.

Näyttämökuva ennen tarinan alkua.
(Copyright: Lumikki Laine)

Musicophilia on valon, musiikin, kielen ja liikkeen kaleidoskooppi. Se tutkii näyttämöllä tieteen ja ihmisaivojen rajoja. 


Peter Pruchniewitz on Oliver Sakcsin  roolissa on vakuuttava hoitaessaan potilaita, musiikkia ja työtään. Potilaan roolit esittävä Cornelia Melián osaa heittäytyä rooleihin uskottavasti. Muusikot Gertrud Schilde ja Mathias Beyer liikkuvat luontevasti näyttämökuvassa ja ovat tavallaan ulkopuolisia ja kuitenkin koko ajan läsnä.

Muistot elävät vain nykyhetkessä

Tarinan edetessä putkista revitään osia ja näyttämö muuttuu aivan kuin yhden henkilön toimintahäiriöisiksi aivoiksi. Lavalle heitetään peräkkäin paljon informaatiota, mutta kaaos on hallittu ohjauksellisin keinoin eikä se tee teoksesta levotonta. Musiikin olemusta pohditaan paljon.

Näytelmän loppu liikutti minut kyyneliin asti. On upeaa, että meillä on olemassa taiteen eri muodot ja useita niitä yhdistävä teatteri. Itse muistan sellaiset asiat hyvin, jotka nivoutuvat kokemiini voimakkaisiin tunteisiin. Esityksen jälkeen minun silmieni eteen jäi pomppimaan pimeässä sähköinen aivokäyrä, vai onko se musiikn graafinen kuva? 

Voimaa omaan työhön

Chattailin juuri ennen esitystä nuoruudenystäväni kanssa. Hän kertoi minulle omasta äidistään, joka oli kärsinyt muistisairaudesta elämänsä viimeiset 11 vuotta.
Sain tuosta pienestä keskustelusta paljon voimaa työhöni. Ystäväni kertoi arvostavansa työtäni ja haluavansa ehdottomasti antaa muutaman roposen kirjaprojektiini. Tulen osoittamaan osan satukijani Jungfruskärin viimeinen neitsyt tuotosta suoraan muistisairaiden kanssa tehtävään taidetyöhön.

Löysin Oliver Sacksin tutkimukset ja kirjat jo musiikkiterapiaa opiskellessani Tämä näytelmä oli minulle eräänlainen paluu hänen maailmaansa. 

Esityksessä tuotiin selkeästi lavalle myös se, kuinka musiikki ei ehkä ole miellyttävää kaikille muistisairauksista kärsiville ihmisille, koska sairaat aivot toimivat eri tavoin ja järjestävät musiikillisen informaation eri tavalla. Jotkut näkevät musiikin väreinä ja joku saattaa kuulla puhtaasti soitetun ja lauletun musiikin epävireisenä.

Tieto on arvokasta minulle, koska tahdon kehittää yhdistyksessämme Luovaa uutta voimaa ry uusia taideterapeuttisia menetelmiä muistisairaiden ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Esitys jätti vahvan tunteen, että varsinkin yksilötyössä menetelmät on aina kokeiltava erittäin varovasti juuri aistitoimintojen yksilöllisyyden takia. Tarkoitus on tuottaa mielihyvää eikä tuskaa.