Olen ulkoisesti ns. vahva nainen, mutta olen myös erittäin herkkä. Voisi sanoa että tuntosarvet ovat ulkona koko ajan. Taideterapeuttinen työ muistisairauksista kärsivien ihmisten parissa on herkistänyt minua lisää. Koen että olen oppinut lukemaan ihmisiä entistä paremmin, koska joudun kiinnittämään taidetyössä huomiota asiakkaiden kehon, ilmeiden ja eleiden viesteihin. Dementiaa sairastavat ihmiset ymmärtävät tunteita todella hyvin. Olen itsekin oppinut heidän avullansa ymmärtämään ja "näkemään" kohtaamieni ihmisten tunteet paremmin.
 |
| Tässä yhden sadun tapahtumapaikka Jungfruskärin Storalandetin eteläkärjessä. (Copyright: Lumikki Laine) |
Kirjoittaminen laukaisee minussa paljon tunteita. Onneksi päähenkilössä on niin paljon hyvää, että tunteeni liikkuvat suurimmaksi osaksi plussan puolella. Surulliset ja ikävät tapahtumat saavat minut melankoliseksi, mutta ne kuuluvat elämään. Olen jopa itkenyt lukiessani omia tekstejäni.
Kirjoitan kirjaa siten, että jokainen satu toimii yksittäisenä tarinana, mutta sadut voi lukea myös peräkkäin ja silloin ne muodostavat yhtenäisen tarinan.
Yleensä kirjoitan öisin, koska silloin on rauhallista eikä puhelin soi kovin usein.
Huomaan usein kaipaavani Jungfruskärin maisemiin. Viimeksi kirjoittamani satu sijoittuu Storalandetin eteläkärkeen. Olen varma että teen saarelle jonkun pyhiinvaellusmatkan kun kirjani on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti