lauantai 3. maaliskuuta 2018

Olen kuullut meren hengittävän

Olen palannut reissusta takaisin kotiin Ahvenanmaalle. 

Tänään minä astelen eteenpäin maaliskuun alun jäällä. Sen pinnalla on hieman lunta - jää narksuu joka askeleella, joita seuraa kumea, lyhyt kaiku. 

Valon määrä on huikaiseva. Ihmettelen matkallani eteeni ilmestyviä luonnon jääveistoksia ja kuuntelen kuinka jää vinkuu, poksahtelee, narisee ja rytisee. 

Pysähdyn rannalle: pienet jäälautat kelluvat ja niiden välistä kuuluu solinaa ja pulputusta: isompia ja pienempiä ääniä. Ne nousevat ja laskevat jatkuvasti hitaan hengityksen tahtiin.

Kaikkea tätä ihastellessani haltioiudun luonnon kauneudesta niin, että voisin unohtua tänne ikuisuudeksi.


(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti