Ensimmäisellä kerralla meidät kuljetettiin veneellä Nåtön biologisen aseman rannasta Stora Båtskäriin, jonne haahkojen ystävät olivat tehneet luontopolun, jonka varrella pystyy havainnoimaan pesiviä haahkoja.
Yllätys yllätys! Meidät kuljetti saarelle naapurimme David Ståhlman. Hänen vieressään istuu mieheni Janke.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
Tutustuin reissulla myös uusiin ihmisiin. Alla olevassa kuvassa on kameran takana Lotten Koskinen.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Näin kalliolla myös ruokkeja joiden joukossa tepasteli meriharakka.
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Saarelta löytyi myös kaksi valtavaa ihmisen näköistä patsasta.
 |
| (Copyright: Janke M.) |
Siellä on myös vanha talo, jota yhdistys korjaa. Minä tunsin heti että: ”this is my place”.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Tällä saarella on hienoin ulkovessa ikinä. Monissa huusseissa olen elämäni aikana istunut. Yksikään niistä ei pärjää tälle. Tuonne täytyy mennä sisälle, että ymmärtää.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Liityimme mieheni kanssa molemmat yhdistyksen jäseniksi. Samantien tuli kysely pääseekö mieheni haahkavahdiksi. Hän halusi mennä ensimmäisen kerran yksin, joten jäin ateljeeheni työskentelemään kirjoittamisen parissa. Omat meritaitoni eivät vielä riitä ajamaan yksin veneellä ulkosaaristoon.
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
Tuskin Janke oli palannut kotiin, kun pyydettiin taas haahkavahdiksi. Nyt menin mukaan. Rakastan karuja ulkosaariston luotoja.
 |
(Copyright: Sari Mattsson.)
|
Me yövyimme pienemmässä saaressa, jossa on aikaisemmin ollut majakka. Ådans vänner on vuokrannut sieltä isohkon talon, jossa yhdistyksen jäsenet voivat majailla.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Lilla Båtskärin satamassa meitä odotti mielenkiintoinen taideteos. Harrastan itse kuvanveistoa, joten arvostan kaikkea tällaista suunnattomasti.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Haahkavahdin tehtävänä on olla paikalla ja liikkua molemmilla saarilla. Tällä tavalla pidetään merikotkat poissa. Niillä kun on tapana syödä poikaset ja aikuiset.
Merikotkat ovat lisääntyneet Ahvenanmaalla niin paljon, että esimerkiksi nyt viime keväänä pystyi näkemään 20 kotkaa taivaalla samaan aikaan.
Haahkanaaraille on rakennettu suojia vanhoista rakennustarvikkeista. Kotka ei näe niiden läpi ja hyökkäykset pesiin vähenevät.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Näillä kahdella saarella, joissa olen elämäni ensimmäistä kertaa haahkavahtina, tulee tunne, että oma kokoni muuttuu suhteessa luontoon. Täällä linnut ovat tärkeämpiä. Ihmiselle on varattu pieni paikka saaren keski-osassa, jossa hän voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta. Isommassa saaressa on luontoppolku opastetauluineen. Siellä on syytä pysytellä polulla.
Linnut saavat olla kaikkialla.
Saarilla on haahkojan lisäksi muitakin vesilintuja runsaasti. Alla olevassa kuvissa on riskilä.
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Innokas hautoja. |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Haahkoilla on nykyään hyvin järjestetty lastenhoitosysteemi. Poikasia hoidetaan yhdessä
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Minulle homma näyttäytyi niin, että suurin osa naaraista oli veden tuntumassa. Muutama, useimmiten kolme naarasta ui valtavan poikasmäärän kanssa vähän kauempana.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Lastenhoitajat pitivät huolta, että jengi pysyy kasassa. Mikäli joku ihminen tai muu uhkaava vaara lähestyy, rannalla olevat naaraat lentävät pois kiinnittäen ”vihollisen” huomion.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Auringon lasku kaukaisilla saarilla merellä ei jätä minua koskaan kylmäksi, Nämä kuvat otin Lilla Båtskäriltä.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Yöllä auringonlaskun jälkeen haahkat kerääntyivät luodolle. Kaikki poikaset olivat parissa kolmessa läjässä, todennäköisesti lämmön ja äitien määräysten takia.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Rannalla näin yksinäisen haahkan, joka roikotti onnettomana päätään. Se näytti olevan henkitoreissaan. Ei juuri liikkunut. Otin siitä kuvan ja tarkastelin sitä. Olin huolissani siitä, joten päätin mennä vielä katsomaan. Naaraan siipien suojasta kurkisti kaksi haahkalasta. Niiden äiti siis esitti melkein kuollutta kun näki minut – ja minä olin aika kaukana.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
Haahkojen määrä näillä kahdella saarella on kasvanut huomattavasti sen jälkeen kun yhdistyksen jäsenet alkoivat partioinnin.
Naaraat tulevat joka vuosi pesimään samaan paikkaan.
Ulkona on kaunista. Luonnon värit ja lintujen läsnäolo huumaavat mnut. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen varsinaisella lintusaarella.
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
| (copyright: Sari Mattsson) |
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
 |
(copyright: Sari Mattsson)
|
Teen vapaaehtoistoimintana luonnonsuojelutyötä mieheni kanssa täällä. Mutta ennen kaikkea – tunnen olevani haahkojen palveluksessa. Ja vähän muidenkin lintujen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti