torstai 4. elokuuta 2016

Ensimmäinen päivä Vårdössa

Jokainen päivä täällä tuo uusia yllätyksiä. Nyt olen saanut jo kaiken tarvitsemani maanpäälisen omaisuuteni raahattua tänne auton ja skootterin kyydissä. 

Pääsin Maarianhaminaan Simskälalaisten tuttujen kyydissä. He veivät minut suoraan skooterini luokse. Vaihdoin siis skootterin autoon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Skootteroin Tallshagenille ostamaan liput perjantai-illan musikaaliin. Teini-ikäinen tyttäreni on tulossa vierailulle ja musikaalissa esiintyy pari paikallista tuttani. Itseasiassa Kaj Lybeck ja Margaretha Österman, jotka ovat useasti majoittaneet minut ja auttaneet muutenkin työhöni liittyvissä asioissa.

Sain liput ja sen jälkeen eräs tapaaminen peruuntui. En ehtinyt pahemmin masentua asiasta, sillä meillä oli oikein syvät ja henkevät keskustelut toisen kaverini kanssa.



(Copyright: Lumikki Laine)


Ilta vaihtui yöksi ajaessani skootterillani Ahvenanmaan hämärillä teillä. Onneksi minulla oli kunnon kypärä. Hetken ihmettelin äkkinaistä lumi/rae -sadetta lämpimässä kesäyössä, mutta nehän olivatkin ötököitä. Täällä sataa vaaleita ötököitä. Eläimet kopsahtelivat visiiriin voimalla. Jouduin pysäyttelemään ja pyyhkimään visiiriä että näin ajaa eteenpäin.



(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

Kotiin (Anni Blomqvistin talolle) päästyäni nukahdin kuin tukki. 


Aamulla keitin itselleni kahvit ja nostin tuolin aurinkoiseen kohtaan. Siinä suffeeta siemaillessani huomasin merikotkan kaartelevan auringossa kimmeltävän meren päällä. Mitä elämää olen saanutkaan ympärilleni!


(Copyright: Lumikki Laine)


Sitten piti päästä lukemaan sähköpostit. Residenssissä ei ole nettiä ja oma uusi liittymäni ei toimi,. Joten avuksi tulivat paikalliset tutut ihmiset: Lena ja Mikael Lindholm. Sain luvan pitää toimistoa heidän yrityksensä tiloissa siihen asti kunnes netti alkaa toimimaan Strömmenissä - se on sen residenssin nimi, joka on kotini seuraavan 10 viikon ajan.

Pihalla törmäsin heidän kanoihinsa.


(Copyright: Lumikki Laine)

Oli aika täydentää ruokavarastoja. Lähikauppa on Vårdössä, jonne kestää 30-60 minuuttia johtuen siitä miten lautta kulkee ja onko taukoja ym. Ja menenkö autolla vai skootterilla. Tällä kerralla valitsin skootterin.



(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)


Jos Anni Blomqvistin talossa tunsin matkustavani suoraan 70-luvulle, niin sama meininki jatkuu Vårdössä.

Kyläkauppa ja posti ovat kuin elävää museo-aluetta. Huoltoasema näyttää aivan samalta kuin vanhoissa valokuvissa 50-60 vuoden takaa, joita jotkut asiakkaani (taidetoimnnassa mukana olleet) ovat antaneet nähtäväkseni nuoruudestaan. 



(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Ostan jäätelön ja menen torille syömään sitä. Torikojut ovat suljettuja, mutta näkökentässäni vilahtaa kyltti: Bokboden. Tätä minä rakastan Ahvenanmaalla. Avaan oven ja ymmärrän.


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)


Hyllyssä olevia kirjoja voi siis lukea paikan päällä tai viedä mukanaan. Tänne voi tuoda myös omia kirjoja. Itse en ota kirjoja mukaani, sillä Anni Blomqvistin talo on täynnä kirjoja. Voisin viettää siellä varmasti muutaman vuoden niitä lukien.


(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)


Ajan matkan Simskälaan rauhallisesti nauttien jokaisesta näkymästä ja mutkasta. Kotona katson postiluukkuun ja olen saanut heti ensimmäisenä päivänä postia uuteen väliaikaiseen osoitteeseeni.

(Copyright: Lumikki Laine)



Hyvältä tuntuu! Kohta ovelle koputetaan ja sisään saapuu vanhempi mies, joka on pyörämatkalla. Residensissä asuvan henkilön toimeen kuuluu esitellä museota ja kertoa Anni Blomqvistin elämästä. 

Myöhemmin paikalle saapuu ruotsalainen pariskunta ja vaihdan opastuskielen ruotsiksi.
Onneksi ammattiopas, kirjailija ja toimittaja Ann-Gerd Steinby oli soittanut minulle ja sain nopean briiffauksen puhelimessa. 

Iltapäivällä sisään pyyhälsi seurue, jonka mukana oli italialainen, ja vaihdoin kielen englanniksi. Kotvan kuluttua sisään astui kaksi ruotsinkielistä rouvaa. Nyt oli tupa niin täynnä etten ehtinyt edes kaikkien kanssa jutustella. Ja niin on oppaan urani alkanut täällä Simskälassa.


(Copyright: Lumikki Laine)


(Copyright: Lumikki Laine)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti