Dementiayksikössä joululaulu -keikalla

Julsånger på demens enheten

Tänään on hieno päivä. Tunnen joulun alkavan joka vuosi vasta kun pääsen Wilhelmiinan dementiayksikköön keikalle. Tämä on jo seitsemäs kerta peräkkäin. Perinne alkoi, kun nyt jo edesmennyt äitini muutti hoivayksikköön asumaan. Tällä kertaa jännittää hieman enemmän kuin edellisinä vuosina, sillä olemme aikaisemmin hoitaneet keikan kolmen naisen kokoonpanolla nimeltä Justiinat, ja keikka on aina ollut Lucian päivänä, 13. joulukuuta.Tänä vuonna vakituinen Luciamme joutui terveydellisistä syistä jättämään keikan väliin, joten pyysin kahta uutta kaveria mukaan. Nämä naiset ovat taitavia muusikoita ja olemme aikaisemmin heittäneet yhden keikan kolmistaan, joten mitään pelättävää ei ole ainakaan musiikillisten taitojen suhteen. Mutta kontaktin luominen muistisairaaseen henkilöön on hieman erilainen kuin ns. tavikseen ja vaikka ohjeistin uusia keikkakavereita, en ole varma mitä tapahtuu. Klassisen musiikkikonsertin pitäminen on aivan toinen juttu, kuin muistisairaiden ihmisten kohtaaminen ja aktivointi musiikin keinoin. Kokemuksesta tiedän, että näillä keikoilla voi tapahtua ihan mitä vaan.

Lisäksi aikaisemmin me kaikki kolme Justiinaa olemme soittaneet kitaraa ja laulaneet. Tällä keikalla olen ainoa soittaja. Ennen aloitusta jaamme aina yleisössä oleville ihmisille yksinkertaisia rytmisoittimia, jotta he pääsevät mukaan musiikkiin myös niiden avulla. Vedämme tämän keikan läpi samoilla lauluilla kuin edellisinä vuosina ja samassa järjestyksessä.

Mietin sitä, kuinka tulen kohtaamaan ahvenanmaalaiset muistisairaat ja kuinka pidän heihin kontaktin yllä. Minun on aloitettava ruotsinkielisten laulujen opiskelu pian. Taidanpa ottaa yhteyttä johonkin ruotsinkieliseen muistisairaisiin erikoistuneeseen hoitokotiin, ja harjoitella lauluja siellä heidän kanssaan.

Takaisin tähän keikkaan: joka kerralla katson, onko paikalla samoja ihmisiä kuin edellisenä vuosina. Nyt heitä on muutama. He eivät muista minua, enkä odottanutkaan sitä. Tässä yksikössä asuvat ihmiset eivät enää muuta muualle, he nukkuvat pois täällä tai sitten joutuvat sairaalaan ja kuolevat sinne.

Det är en fin dag idag. Min jul tar sin början  när jag besöker Wilhelminas demensenhet .Denna gång  blir redan den sjunde gången. Besöken tog sin början i och med att min numera avlidna mor flyttade in. Den här gången är det extra spänning i luften. Tidigare har vi alltid varit tre sk. Justinor som skött om besöken . Det har skett på Lucia dagen den 13. december. Detta år var vår ordinarie lucia förhindrad att vara med och i stället bjöd vi in två nya kompisar. Dessa kvinnor var skickliga musiker och  sålunda var det inget problem med den musikaliska biten. Men att få kontakt med en minnessjuk person är annorlunda än vanligt umgänge. Jag instruerade flickorna om detta och sade att det är två helt skilda saker att hålla en vanlig konsert och att bemöta minnessjuka med musik som hjälpmedel. Av erfarenhet vet jag att i sådana här situationer kan vad som helst hända.
Tidigare gånger hade vi alla tre spelat gitarr och sjungit. Denna gång är jag den enda som spelar. Innan vi börjar delar vi alltid ut åt de närvarande enkla rytmiska instrument. Programmet är samma som tidigare år.
Jag funderar på hur jag i framtiden skall bemöta de åländska minnessjuka personerna, hur jag skall uppehålla kontakten. Snart måste jag börja lära mig svenska sånger . Jag ska försöka kontakta något svenskspråkigt vårdhem där det finns minnessjuka och öva sånger med dem.
Varje gång jag kommer till Wilhelmina ser jag efter vilka människor som är på plats. Nu ser jag några som varit närvarande senaste år. De minns inte mig och jag väntade mig inte heller detta. Människorna på detta hem flyttar inte bort , antingen somnar de bort här på stället eller på ett sjukhus.

Jotain ujostuttaa tai sitten on muuten vaan 
hauska mennä piiloon.

Viistosti suoraan edessäni nuokkuu sinipuseroinen nainen sohvalla ja näyttää olevan jossakin muualla syvällä unohduksessa. Katson häneen kun laulan. Ja kun katson ja laulan, hän herää: nousee istumaan ja hänen suunsa alkaa liikkua. Hän katsoo minun suutani tarkkaan. Ja laulaa. Käännän välillä tietenkin katseeni kohti muuta yleisöä ja tämä nainen alkaa fyysisesti lysähtää kasaan sohvalle. Aina kun otan suoran katse- ja äänikontaktin häneen, hän alkaa nousta istuma-asentoon ja hänen silmiinsä tulee eloa. Monet asukkaista laulavat mukana. Paikalla on myös heidän läheisiään.

Varje gång jag kommer till Wilhelmina ser jag efter vilka människor som är på plats. Nu ser jag några som varit närvarande senaste år. De minns inte mig och jag väntade mig inte heller detta. Människorna på detta hem flyttar inte bort , antingen somnar de bort här på stället eller på ett sjukhus.
Snett framför mig i soffan  halvligger  en kvinna i blå  blus, men hon tycks befinna sig någon annanstans. Jag ser på henne då jag sjunger. Hon  vaknar ,sätter sig upp och hennes mun börjar röra sig. Hon tittar noga på min mun och börjar sjunga. Då jag vänder mig mot den övriga publiken säckar hon ihop. Varje gång jag tar syn- och sångkontakt med henne vaknar hon upp. Många av de andra inneboende sjunger med och här är även många anhöriga närvarande.

Tunnelmakuva keikan alkupuolelta.

Erän mies huutaa pyörätuolissa keikan alussa. Loppupuolella hän osallistuu huudollaan lauluun -  kaverini sanovat että hän laulaa mukana. Uudet bändiläiset osoittautuivat erittäin kekseliäiksi. He ottavat yleisön hyvin ja saavat siihen kontaktin. En uskalla katsoa heitä, muuten varmasti räjähdän nauramaan. Musiikin tekeminen muistisairaiden ihmisten kanssa saa minut aina hyvälle tuulelle – heidän ilmeensä ovat uskomattomia, koska kun he tulevat lähelle, niin kaikki suojamuurit katoavat. Suojamuurit ovat kuin ohutta silkkipaperia joka hajoaa kun kosketus tavoittaa heidät. Leena ja Marjatta saavat heihin eloa ja osaavat improvisoida kaiken maailman tansseja, hyppelyä ja muuta tarpeen tullen.

En man som sitter i rullstol skriker. Mot slutet deltar han i sången med sitt skrikande Mina kompisar är mycket  uppfinningsrika , de kan ta publiken och få god kontakt med den. Jag vågar inte se på dem med risk för att få ett skrattanfall. Att göra musik med minnessvaga människor får mig alltid på gott humör. Deras miner är otroliga, de kommer så nära, alla skyddsmekanismer försvinner. Skyddsmekanismerna är som silkespapper som försvinner när de blir berörda.  Leena och Marjatta får god kontakt med dem, de kan improvisera all världens danser och hoppande och annat som de hittar på.

Iloiset tontut Marjatta & Leena, 
ja minä kitaran kanssa oikealla.

Sinipuseroinen nainen sohvalla katsoo minuun. Suoraan sisääni sinisillä silmillään. Muistan hänet viime vuodelta. Katson häntä takaisin ja samalla kosketan olkapäästä. Saan häneen sanattoman yhteyden. Tunnen sen. Läheisyyden. Olen kiitollinen. Tämä osoittaa että pystyn tähän työhön ja todennäköisesti selviydyn myös saaristoprojektista. Yhteyden saaminen, läheisyys ja kommunikointi ovat ne asiat jotka minun on hallittava jos tahdon onnistua projektissani. Se on haasteellista, niin kuin aina todellisen läheisyyden löytäminen suhteessa uusiin ihmisiin, mutta siitä alkaa luovuus ja leikki....ehkäpä  myös se ihana flow, jossa kaikki sairaudet ja huolet unohtuvat.

Keikka onnistuu hyvin, koska asukkaat ovat iloisia ja tulevat ulos omasta maailmastaan  meidän luoksemme. Me teemme musiikin yhdessä heidän kanssaan. Ja he pyytävät meitä tulemaan uudestaan. Minä menen varmasti. 

Kvinnan i den blå blusen tittar rakt på mig med sina blå ögon. Jag minns henne från senaste gång. Jag ser på henne och rör samtidigt vid hennes axel . Jag får ordlös kontakt med henne och känner närheten och blir tacksam över detta. Det visar att jag klarat detta projekt. Att kommunicera, att skapa närhet är de utmaningar som jag måste bemästra för att gå i land med detta skärgårdsprojekt. Det är krävande att få verklig närhet till andra människor, men där börjar skapandet och leken… kanske får vi ibland till stånd den flow där alla sjukdomar och bekymmer försvinner.
Besöket är lyckat, människorna är glada och de har kommit ut ur sin egen värld genom att vi gör musik tillsammans. De bad oss återkomma. Jag kommer säkert på nytt.