Viime
päivinä aurinko on uskaltautunut jo esiin pitkän poissaolonsa jälkeen. Sinisen
taivaan näkyminen on ollut huikaiseva kokemus- olin unohtanut aurinkoisen
kevättaivaan värin. Täällä meren rannalla, jossa asun, tuimat tuulet
riepottelevat valtavalla volyymilla.
Asuntooni
on muuttanut koira väliaikaisesti ja sen vaatimat muutokset ovat vieneet aikaa,
siis niiden vaatimusten toteuttaminen. En kyllä ollut suunnitellut koiran
muuttoa tänne. Mutta kuinka voisin kieltäytyä tuosta hellyttävästä 10 kuukautta
vanhasta 27 kiloisesta olennosta. En millään.
Täytin
juuri 50 vuotta ja jotenkin vuosien saatossa olen unohtanut kuinka paljon
vaivaa eläimien pitämisessä on. Meillä on ollut kyllä kaikkea mahdollista:
lintuja, kaneja, marsuja, rottia, koira, iguaani, hevonen jne. Mutta silloin
minä itse olin nuori ja terve. Toisaalta minua kiehtoo se, ettei voi koskaan
tietää, mitä elämässä seuraavaksi tapahtuu: kuka siihen tulee ja kuka lähtee.
Muutokset voivat olla todella yllättäviä.
Kirkossa
tapasin tänään Kristinan, joka tarkistaa ja kääntää ruotsiksi tämän blogin
tekstejä. Oli mukava keskustella hänen kanssaan. Käännän tekstit ensin itse
ruotsiksi ja sen jälkeen lähetän ne Kristinalle. Aion tänään jatkaa yhden
kirjoitukseni kimpussa.
Olen
alkanut haaveilla siitä, että saisin kokea kevään saaristossa. Siis tietenkin
ainakin osan talvea ensin. Niin että haistaisin lumen, ja näkisin jäiden lähdön
sekä kevään ensimmäisten silmujen työntymisen maasta esiin. Kuulisin pitkän
tauon jälkeen lintujen laulun. Haaveita – onneksi niitä on.
En
saa rauhaa itselleni ellen vie tätä projektia eteenpäin. Ja elämän muutokset
kuten tuo hauveli, teettävät aina töitä. Toisaalta, vaikka se väsyttää, niin kyllä
se vaatii luovuuttakin. Sopeutuminen meinaan. Koirahan asuu täällä toistaiseksi
mutta ei ole minun eli periaatteessa minulla on pakollisten muutosten ja pienen
totuttelujakson jälkeen mahdollisuus uppoutua työhön jälleen. Arkistot eivät
katoa.
Mutta
ne vanhat tuntemattomat ihmiset, jotka odottavat minua Ahvenanmaalla, eivät voi
odottaa kovin pitkään. Sillä he ovat ikääntyneitä ja osalla heistä on jokin
muistisairaus. Tiedostan ja muistan tämän.
Nyt
ryhdyn tämän vuodatuksen jälkeen kirjoittamaan. Aikaa on 20 minuuttia. Tänään.
 |
| En ihmettele lainkaan sitä, että saaristo on inspiraation lähteenä monille taiteilijoille. Tässä Jungfruskärin puita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti