Palasin
Lapista viime viikonloppuna, enkä ole oikein päässyt sisälle tähän blogiin
yksinkertaisesti siitä syystä, että ei ole ollut aikaa. Mikä kamala toteamus,
sillä inhoan kiirettä. Ja tahdon uskoa, että tärkeät asiat hoidetaan aina....
Viime
viikolla pamahdin täysillä sisään Lapin lumoon. Minulla on niihin maisemiin
erityinen suhde, sillä kohtasin siellä ensirakkauteni ollessani 14-vuotias. Hän asui
Lapissa ja hänen äidinkielensä oli saami. Rakkautemme kesti viisi vuotta.
 |
| En pysty sanoin kuvaamaan.... |
Mietin
tunturin laella seisoessanni toteamusta, jonka olen kuullut monta kertaa: saariston
ja Lapin maisemissa on paljon samaa. Ja
yleensä ihmiset, jotka viihtyvät
saaristossa pitävät myös Lapista. Ja päinvastoin. Näkymä tunturin laelta oli
huikea, ilma kirkas ja näin pitkälle. Ainakin se on samaa. Myös merellä näkee
kauas selkeällä ilmalla. Ja tunturit voisi kuvitella saariksi, sekä tasaisen
maan eli jänkhän mereksi. Mutta en minä sitä niin näe enkä koe.
 |
| Näkymä Ylläkseltä sinne - kauas. |
Tunnen
kuitenkin molemmissa paikassa rauhaa ja minulla on halu vain olla ja vaeltaa. Tahdon
haistella luontoa sekä lumoutua sen moninaisuuden ja kauneuden edessä. Harrastan
sekä laskettelua että murtomaanhiihtoa. Molemmissa pääsen kauneuden äärelle. Ja
ehkäpä laskettelun vauhdissa on sitä samaa kuin purjeveneen purjeisiin
tarttuvassa voimakkaassa tuulessa, joka kuljettaa nopeasti eteenpäin. Se on
sitä vauhdin hurmaa!
Olen
itse purjehtinut lähinnä kansanveneellä eli folkkarilla. Tuo harrastus alkoi
kun ”liftasin” Jungfruskärin talkooleirillä kesällä 2004 purjeveneeseen.
Saarelle ilmestyi muutaman hengen porukka ja kippari tarvitsi gastia. Minä tietenkin
lähdin ja hurahdin purjehdukseen täysillä. Se oli lumoava reissu!
 |
| Hyppäsin tämän veneen kyytiin Jungfruskäristä kesällä 2004. Ja rakastuin entistä enemmän - mereen. |
No
nyt alkaa jo heti tuntua paremmalta, meri ja saaristo tulevat luokseni
ajatuksissani ja muistoissani. Olen siitä onnellinen. Ja vapaa purjehtimaan
unien valtakuntaan. Löytyykö sieltä tänä yönä samanlaista tenhoa kuin mitä on tuntureilla
ja saaristossa. Haltioidunko uneni äärellä?
 |
| Matkalla Jungfruskäriin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti