Arkiston aarreaitan löytöjä

Pääsin viime viikolla vielä torstaina Braken Presarkiviin. Jatkoin innoissani vanhojen lehtiartikkeleiden selailemista ja valokuvaamista. Jungfruskärin nimi mainitaan aika harvoin, ja sen asukkaiden nimiäkään ei turhan usein lehdissä ole lukenut. Jungfruskärin luottomiehenä on toiminut ehdottomasti Johannes Finneman, joka on osallistunut kokouksiin aina silloin kun on päässyt sekä pitänyt Jungfruskäriläisten puolta. 

Jungfruskärin nimi mainitaan vanhoissa lehtiartikkeleissa todella harvoin. Se johtuu todennäköisesti siitä, että saarelta oli usein täysin mahdoton päästä osallistumaan kokouksiin myrskyjen takia. Ja aikoina ennen puhelinta ei ollut mitään mahdollisuutta saada yhteyttä kokouspäivänä. 

Kävin myös tänään Braken Pressarkivissa. Jossakin vaiheessa kun olin selaillut ja tallentanut juttuja sekä niiden yhteydessä julkaistuja kuvia, mieleeni pulpahti elävästi Alicen haastattelu. Se, mitä hän kertoi tietyistä asioista. Uskon niiden olevan totta. Koska olen työskennellyt journalismin parissa 25 vuotta, osaan ehkä lukea joitakin asioita lehtikirjoitusten rivien välistä. Sen tiedon ja kokemuksen mukaan mikä itselläni on, uskon myös siihen, että Jungfruskäreläiset ovat pitäneet yhtä ja auttaneet toisia kaikissa, niissä aivan kaikkein vaikeimmissakin asioissa ja erityisesti niissä.

Tämän päivän maisema arkistosta käsin.
 Olen tavannut arkistossa myös mielenkintoisia ihmisiä.

Tapasin arkistossa myös miehen, jonka lähisukulainen, Dagny Gräsbeck, on kirjoittanut useita kirjoja Houtskarista. Aion etsia niistä käsiini ainakin nuo kaksi kirjaa, joita Rabbe suositteli minulle. Rabbe oli arkistossa etsimässä tietoja omasta suvustaan Bromarvista. Olen itse lähdössä juhannuksen viettoon sinne. Maailma on aika pieni. Mutta kun ottaa suurennuslasin käteen, niin se laajentuu kummasti.

Ihanaa aina saada uusia kavereita jotka ovat valmiita auttamaan. Perfect!

Kuvassa viimeinen puurakenteinen kuunari, joka on käynyt Suomessa. Ja tietenkin Houtskarissa!