 |
| Keväinen polku paratiisisaarella. |
Olen
kärsinyt viime päivinä jonkin asteisesta kevätväsymyksestä.
Väsyneenä mieleni kääntyy usein negatiiviseksi ja kukas sen tässä
talossa huomaa ensimmäiseksi? Tietenkin tuo viaton luontokappale eli
koiranpentu. En jaksanut tervehtiä sitä kauniisti herättyäni ja
se mittaili minua jo heti aamusta katseellaan. Huomasi ennen minua,
että olen nyrjähtämässä väärään suuntaan.
Joskus
on kuitenkin vaikea tasapainoilla sen kanssa, kuinka paljon väsyneenä
kannattaa tehdä tekemättömiä asioita, ettei rasita itseään
liikaa. Tekemättömät työt kuitenkin rasittavat ja sitovat
sisäistä energiaa ja jo se väsyttää....noidankehä on äkkiä
valmis ja oravanpyörä nytkähtää liikkeelle.
 |
| Näkymä ulos luodoille Jungfruskärin Storalandetista. |
Minut
pelasti tänään kirkko. Olen ortodoksi ja laulan kirkon kuorossa.
Tänään meillä oli sairaanvoitelun sakramentti, ja minä todella
tunsin kääntyväni takaisin oikeille raiteille, jolla tarkoitan
sitä, että en syytä ketään muuta väsymyksestäni tai huonoista
olotiloista, jotka toisinaan valtaavat minut. Tähän vaikuttavat
myös ihmiset. Tänään saan kiittää erästä senioria joka
kirkossa osasi muistuttaa minulle, että myös koiranpentu on
itsessään tärkeä. Kun pääsin kotiin huomasin olevani vapaa
ärtymyksestä. Nyt olen kevyt.
 |
| Keväinen hetki Jungfruskärin eteläkärjessä. |
Sainkin
kuunneltua Hannan haastattelun ja kirjoittettua muutaman lauseen
kirjaakin. Olin jotenkin toivottomassa tilassa tänään ja ajattelin
ettei tämä lopu koskaan. Ja tuollaista kelasin, enkä ryhtynyt
tekemättömän työn aloittamiseen. Mutta nyt on enää yhden
haastattelun kuunteleminen jäljellä ja se on onneksi Alicen! Säästin
viisaana naisena sokerin pohjalle. Toivon, että saan sen tehtyä
pääsiäisen aikana. Sen jälkeen tarkastan tämän projektin
aikataulun työsuunnitelmasta ja muutaman käytännön asian
hoidettuani lähden Ahvenanmaalle! On kevät! Ja koko saaristo kylpee
valossa!
 |
| Kevään valo osuu kiviin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti